Kannattaako lapsia hankkia jos...

[lapsia vai ei]

... mies haluaa lapsen mutta itse on kahden vaiheilla?

Jos tietää ettei itse lapsia halua, se ei tietenkään kannata. Mutta minä en oikein tiedä mitä haluan. En ole koskaan halunnut lapsia, enkä edes (noloa myöntää) tykännyt lapsista. Nyt vasta ajattelen koko asiaa ensimmäistä kertaa, koska tiedän, että mieheni haluaa lapsia joskus.

Kyse ei ole mistään hetken hullaantumisesta, me olemme molemmat järkeviä ihmisiä ja olemme olleet ja pidemmän aikaa yhdessä. Miehellä ei ole mikään kiire hankkia lapsia, mutta minun kannaltani päätöksellä on hieman kiirus, koska olen jo kolmenkymmenen...

Tämä on tietysti asia jonka vain minä voin tietää, ja siinä on niin paljon muitakin muuttujia kuin pelkästään miehen ja minun oma tahto. Mutta haluaisin kuitenkin tietää, millaisia ajatuksia aihe muissa herättää

Täytyykö lapsia haluta palavasti, ennen kuin on valmis äidiksi?

 

[MarieHos]

Raskausaika kasvattaa. Ja paljon. En usko siis, että palava vauvakuume pitää olla, jotta on valmis äidiksi. Tietty jonkinmoinen halu lasta kohtaan täytyy olla kuitenkin.

Ja pitää pitää mielessä myös se, että ei niitä lapsia aina niin vaan tehdä kun halutaan.. Voi tulla keskenmenoja, tai voi joutua pitkiin hoitoihin jne. Sitä ei koskaan tiedä. Kummallakaan ei ilmeisesti ole lapsia ollenkaan?

Ja kannattaa miettiä myös, että on mahdollisuudet lapselle. Vakaa parisuhde ja talouspuoli kunnossa.

 

["vieras"]

On parempi, ettei halua palavasti. Jos jostain tulee pakkomielle tai on ruusunpunaisia ihannetilakuvitelmia, niin silloin on aikamoiset riskit pettymykselle. Lasten hankkimiseen on hyvä suhtautua realistisesti tunnustaen, ettei se välttämättä joka hetki ole niin valtavan ihanaa.

 

["Teresa"]

Horminit on varmaan suurin tekijä vauvakuumeeseen. Toki järjelläkin on osansa.

Kannattaa miettiä oletko kotona lapsen kanssa ja kuinka pitkään. Tai ehkä miehesi?! Vielä vuoden ikäinen on niin pieni ettei sitä välttämättä raaski laittaa hoitoon jos työelämään palaat.
Itse hieman vierastan ajatusta että "tehdään" lapsi ja heti kun on mahdollista niin laitetaan hoitoon. Siitä sitten jatketaan töissä.
Tiedän että kaikilla ei ole valinnanvaraa mutta sydäntäni välillä särkee nähdä perheitä joissa kaikilla on mustat silmän aluset ja lasta nähdään viikolla vain väsyneenä.
RUTKASTI JAKSAMISTA kaikille jotka haluaisitte olla kotona mutta ette pysty. Nautitaan niistä hetkistä jotka meille noiden nöpöliinien kanssa suodaan!

 

[Mep]

Ainakin asiaa kannattaa pohtia ajoissa helpottaakseen omaa elämäänsä ja sen valintoja. Ystäväni 39v. sai juuri esikoisensa. Pitkään olivat epävarmoja tyyliin "ehkä sitten joskus", kuitenkin hyvin kävi ;-)

Itse tiesin jo lapsesta, että haluan joskus omia lapsia. No, yksi on ja enempää ei tule (koska olenkin aika itsekäs, terveys asettaa rajoituksensa myös, samoin miehen työhönsä sitoutuminen).

Kannattaa pohtia, onko valmis elämänmullistukseen (oma rauha + tarpeet muutamaksi vuodeksi taka-alalle) joka kuitenkin tuo paljon iloa ja ihmeitä mukanaan.