Q
quensera
Vieras
Olen ollut aina sitä mieltä, että lapsia en halua koskaan. Nyt kun täytän tänä vuonna 30-vuotta niin olen alkanut miettiä, että mitä jos kuitenkin vanhana alkaa kaduttaa.
Minulla on tosi vähän kavereita ja lapsesta voisi olla seuraa. En vaan pysty millään tekemää päätöstä suuntaan, enkä toiseen.
Eniten minua huolestuttaa, jos lihon. Jo kilonkin painonnousu pelottaa ja pelkään, että sairastun jo raskausaikana anorexiaan, kun lihominen hirvittää niin paljon. Pelkään myös, että kroppa menee pilalle. Synnytys myös pelottaa.
Olen tosi pienipalkkainen ja ollut vakityöpaikassa vasta vuoden verran, joten minua pelottaa myös ettei ole rahaa ostaa ikinä itselle mitään. Harrastan matkustamista ja nyt ensi kertaa minulla on rahaa matkustaa. Haaveilen myös Interrail-matkasta ja Afrikan safarit ja vastaavat matkat kiinnostaa myös. Mitä jos ei ole enää rahaa matkustaa koskaan mihinkään hienoihin paikkoihin. Edelliseen matkaan säästin rahaa puoltoista vuotta.
Pelkään myös, että parisuhde menee pilalle lapsen takia tai että tulee ero. Tai ettei mieheni pidä minua enää haluttavana.
Omaa asuntoakaan meillä ei vielä ole, eikä säästöjä äitiyslomaa varten.
Ei huvittaisi myöskään jäädä kotiin vuodeksi, kun on juuri saanut vakityön ja kokenut työttömyyttä ja ollut kotona ihan tarpeeksi. Hedelmällinen aika on kuitenkin niin lyhyt että tuntuu siltä että päätöksiä pitäisi tehdä juuri nyt jos vielä lapsia haluaa.
Olen sairastanut masennusta aikaisemmin ja pelkään, että se saattaisi uusia.
Kuitenkin tuntuu siltä, että ilman lapsia jotain jää puuttumaan elämästä. Ja kyllä ulkonäkö ja paino ovat minulle todella tärkeitä. Niin kuin myös kodin siisteys, spontaanius ja vapaus. Voiko tällaisesta ihmisestä tulla ikinä hyvää äitiä? En jotenkin keksi äitiydestä mitään hyvää, mutta samalla koen. että isomman lapsen kanssa voisin viihtyäkin.
Minulla on tosi vähän kavereita ja lapsesta voisi olla seuraa. En vaan pysty millään tekemää päätöstä suuntaan, enkä toiseen.
Eniten minua huolestuttaa, jos lihon. Jo kilonkin painonnousu pelottaa ja pelkään, että sairastun jo raskausaikana anorexiaan, kun lihominen hirvittää niin paljon. Pelkään myös, että kroppa menee pilalle. Synnytys myös pelottaa.
Olen tosi pienipalkkainen ja ollut vakityöpaikassa vasta vuoden verran, joten minua pelottaa myös ettei ole rahaa ostaa ikinä itselle mitään. Harrastan matkustamista ja nyt ensi kertaa minulla on rahaa matkustaa. Haaveilen myös Interrail-matkasta ja Afrikan safarit ja vastaavat matkat kiinnostaa myös. Mitä jos ei ole enää rahaa matkustaa koskaan mihinkään hienoihin paikkoihin. Edelliseen matkaan säästin rahaa puoltoista vuotta.
Pelkään myös, että parisuhde menee pilalle lapsen takia tai että tulee ero. Tai ettei mieheni pidä minua enää haluttavana.
Omaa asuntoakaan meillä ei vielä ole, eikä säästöjä äitiyslomaa varten.
Ei huvittaisi myöskään jäädä kotiin vuodeksi, kun on juuri saanut vakityön ja kokenut työttömyyttä ja ollut kotona ihan tarpeeksi. Hedelmällinen aika on kuitenkin niin lyhyt että tuntuu siltä että päätöksiä pitäisi tehdä juuri nyt jos vielä lapsia haluaa.
Olen sairastanut masennusta aikaisemmin ja pelkään, että se saattaisi uusia.
Kuitenkin tuntuu siltä, että ilman lapsia jotain jää puuttumaan elämästä. Ja kyllä ulkonäkö ja paino ovat minulle todella tärkeitä. Niin kuin myös kodin siisteys, spontaanius ja vapaus. Voiko tällaisesta ihmisestä tulla ikinä hyvää äitiä? En jotenkin keksi äitiydestä mitään hyvää, mutta samalla koen. että isomman lapsen kanssa voisin viihtyäkin.