Kannattaako minun hankkia lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja quensera
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Q

quensera

Vieras
Olen ollut aina sitä mieltä, että lapsia en halua koskaan. Nyt kun täytän tänä vuonna 30-vuotta niin olen alkanut miettiä, että mitä jos kuitenkin vanhana alkaa kaduttaa.
Minulla on tosi vähän kavereita ja lapsesta voisi olla seuraa. En vaan pysty millään tekemää päätöstä suuntaan, enkä toiseen.

Eniten minua huolestuttaa, jos lihon. Jo kilonkin painonnousu pelottaa ja pelkään, että sairastun jo raskausaikana anorexiaan, kun lihominen hirvittää niin paljon. Pelkään myös, että kroppa menee pilalle. Synnytys myös pelottaa.

Olen tosi pienipalkkainen ja ollut vakityöpaikassa vasta vuoden verran, joten minua pelottaa myös ettei ole rahaa ostaa ikinä itselle mitään. Harrastan matkustamista ja nyt ensi kertaa minulla on rahaa matkustaa. Haaveilen myös Interrail-matkasta ja Afrikan safarit ja vastaavat matkat kiinnostaa myös. Mitä jos ei ole enää rahaa matkustaa koskaan mihinkään hienoihin paikkoihin. Edelliseen matkaan säästin rahaa puoltoista vuotta.

Pelkään myös, että parisuhde menee pilalle lapsen takia tai että tulee ero. Tai ettei mieheni pidä minua enää haluttavana.

Omaa asuntoakaan meillä ei vielä ole, eikä säästöjä äitiyslomaa varten.

Ei huvittaisi myöskään jäädä kotiin vuodeksi, kun on juuri saanut vakityön ja kokenut työttömyyttä ja ollut kotona ihan tarpeeksi. Hedelmällinen aika on kuitenkin niin lyhyt että tuntuu siltä että päätöksiä pitäisi tehdä juuri nyt jos vielä lapsia haluaa.

Olen sairastanut masennusta aikaisemmin ja pelkään, että se saattaisi uusia.

Kuitenkin tuntuu siltä, että ilman lapsia jotain jää puuttumaan elämästä. Ja kyllä ulkonäkö ja paino ovat minulle todella tärkeitä. Niin kuin myös kodin siisteys, spontaanius ja vapaus. Voiko tällaisesta ihmisestä tulla ikinä hyvää äitiä? En jotenkin keksi äitiydestä mitään hyvää, mutta samalla koen. että isomman lapsen kanssa voisin viihtyäkin.
 
Lapsi tarvitsee tasapainoisen, välittävän, aikaa antavan perheen ja myös sen kokemuksen, ettei itsetunto voi rakentua vain ulkonäön varaan, koska siitä yleensä seuraa sairastuminen. Mieti pystytkö täyttämään nämä "kriteerit". Jokainen tekee tällaiset ratkaisut kuitenkin itse.
 
Älä hanki.

Kadut enemmän sitä että teet lapsen, ja luultavasti saat nuo kaikki kuvaamasi ongelmat päällesi. Lapsen tehdessään menettää moneksi vuodeksi hyvin suuren osan vapauttaan ja lapsi ei saa olla itselleen "seuraa" (hyvin pinnallinen motiivi tehdä lapsi) tai jonkunlainen elämän sisältö. Tietysti lapsi luonnollisesti osin tälläistä onkin, mutta pääosin sanoisin, että lapsen tekoon pitäisi ajaa motiivit haluta rakastaa lasta, antaa tälle koti ja elämä ja olla valmis uhraamaan hyvin monia asioita elämästään ja hyvin pitkäksi aikaa. Tietysti kohtuus kaikessa, mutta sanoisin, että ilmaiset tekstissäsi niin monta kohtaa jotka tuntuvat arveluttavalta ja siltä, ettet ehkä vaan yksinkertaisesti todellisuudessa halua lasta (siis sitä todellisuutta mikä lapsen kanssa odottaa), vaan ehkä jonkun mielikuvan jostain??

Sanoisin että älä hanki lasta, ellet ainakin todella mieti asiaa. Se on ihan ok olla ilmankin lasta, elämä lapsen kanssa ei arvollisesti ole mitenkään parempi kuin se ettei lasta ole.
 
Älä pidä kiirettä, kun olet vielä niin epävarma. Sulla on vielä vuosia aikaa. Voi olla, että sulla selkeytyy ajatukset jo hyvinkin pian.

Lasta ei kannata tehdä seuraksi, koska lapset on lainaa vaan. Toisaalta, miksi ihmiset ylipäätään tekevät lapsia? Tuskin kellään on mitään fiksua ja järkevää selitystä sille. Luulen, että suurin osa tekee lapsia siksi, että siihen vaan tulee jonkin sortin vietti. Tulee vaan sellanen fiilis, että lapsi täydentäis sen hetkisen elämän.

Lapsen kanssa elo ei tietenkään ole samanlaista kuin ilman lasta. Kaikissa päätöksissä pitää ottaa huomioon lapsi. Mutta lapsi ei estä elämästä. Lasten kanssa voi matkustaa ja toteuttaa unelmia, onhan lasten kanssa kiivetty vuorillekin. Ja kun on hyvä tukiverkko olemassa, voi toteuttaa niitä unelmia myös ilman lasta, jos lapselle on siksi aikaa hyvä hoitaja.

Osa lihoo enemmän, osa vähemmän. Tietenkin sun paino lisääntyy vähintään sen lapsen ja istukan ja veden verran. Mutta jos syöt samoin kuin tähänkin saakka etkä rupea mässäämään kahden edestä, sulla tuskin on vaikeuksia saada kiloja pois. Jos mieskin on sen lapsen kannalla, häntä ei todennäköisesti haittaa sun kilot, koska tietää, mistä syystä ne on sulle tullut.

Synnytys on toisille helppo, toisille vaikea. Itse synnytin reilussa neljässä tunnissa, sain pari kolme tikkiä ja olisin voinut kävellä samana päivänä ulos sairaalasta. Mutta se riski on vaan otettava, että synnytys voi olla tuskallisempikin. Meidät on luotu kantamaan lasta sen lähes 40 viikkoa varmaankin juuri siksi, että meillä on aikaa valmistautua synnytykseen ja äitiyteen. Hiirten kantoaika on lyhyempi siksi, ettei niiden tarvitse mitään miettiä :D.

Mun hyvä ystävä sai alkuvuodesta vauvan. Tämä ystävä on sen luontoinen, etten olisi koskaan uskonut hänen haluavan lasta. Menevä, vähän uraihmisen tyyppinen, jonka koti on niin siisti että vessanpytyltäkin vois syödä. Tarkka, pedantti, järjestelmällinen... jne. Yllätys yllätys, koti on edelleen siisti. Matkustelevat, menevät rohkeasti vauva mukana, minne vaan vauvan voi mukaan ottaa. Kun kysyin, miten hän sen tekee, miten saat kaiken pysymään kasassa, hän vastasi, että vasta nyt hän on huomannut, miten paljon turhaa on tehnyt. Miten kaiken saa tehtyä vähemmällä ja helpommalla ja miten priorisoidaan. Ei hänen tarkasta ja järjestelmällisestä luonteestaan on hyötyä tässäkin kohtaa :).

Mieti vielä, puhukaa miehen kanssa että olette varmasti samoilla linjoilla ja antakaa ajan kulua. Ei mitään vuositolkulla, mutta vaikka vuoden tai pari.
 
Ainut syy, miksi hankkisit lapsen, on seura. Se ei tunnu riittävältä, kun kielteisiä tai asiaa vastaan olevia seikkoja on runsaasti. Vielä ei ole oikea aika. Katso muutama vuosi eteenpäin. Tilanne voi olla aivan toinen kolmen vuoden päästä.
 
Ei kannata. Lapseton elämä on paljon helpompaa, mukavampaa ja vähintäänkin yhtä merkityksellistä kuin lapsiperhe-elämä. Lukuunottamatta joitakin hyvin äidillisiä ja isällisiä ihmisiä meidän lajimme lisääntyy vain biologisten ja/tai sosiaalisten paineiden vuoksi ja sitten sopeutuu uuteen tilanteeseen. Jos ei noita paineita tunne, ei tule myöskään mitään tarvetta sopeutua.
 

Similar threads

A
Viestiä
1
Luettu
977
V
V
Viestiä
3
Luettu
172
Aihe vapaa
vierailija
V
A
Viestiä
46
Luettu
2K
M
E
Viestiä
5
Luettu
845
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä