Kannattaako minun kertoa näistä lastensuojeluun vai ei?

[Ei aina osaa]

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1353480#m15050438

..vai saanko vain hullun leiman otsaani?

Erosta on jo vuosia, mutta eksä jatkaa kiusaamista. Tähän saakka olen vaiennyt menneisyydestä, mutta nyt en enää jaksa. Olen ajatellut että nuo eivät ole olennaisia asioita, mutta onhan ne? Eikö olekin?

Vai kääntyykö tuo tarina minua itseäni vastaan, voinko menettää lapseni?
Olen työkykyinen, minulla ei ole virallista diagnoosia mistään, mutta käyn kriisi- ja traumaterapiassa käsittelemässä suhdettani exään.

Olen menossa lastensuojeluun ja lastenvalvojalle ja ajattelin että pitäisikö sitten samalla kertoa koko tarina.. vai annanko olla?

 

[vieras]

Ihmettelen miten et ole kertonut jo aikaisemmin, kuinka tai pikemmin mitäkautta pääsit sinne terapiaan , luulisi senkin tiedon jotain merkitsevän että käyt sellasta läpi, vai etkö ole puhunut suutasi puhtaaksi. Eihän sun tarvitse peitellä mitenkään ex-miehesi tekoja , ethän sinä ole syyllinen.

 

[Entinen lastensuojelun työntekijä]

Ehdottomasti kannattaa kertoa! He pystyvät ymmärtämään sinua paljon paremmin, kun tietävät taustasi. Tiedän, että välillä tulee olo, että SINÄ joudut todistelemaan asioita, että olet kunnon äiti jne. Mutta tämä on vain pakollista sos.työntekijän työtä. Kyllä he sitten huomaavat, mikä tilanne on oikeasti. Tiedän, että ex-miehesi kaltaisia ihmisiä todella on olemassa ja luulen, että lähes kaikki sos.työntekijät sen myös tietävät. Ehkä jossain aivan pienessä kunnassa ei ole sellaista tavattu, mutta yleensä kyllä sos.työntekijät tuntevat tällaisen ihmistyypin, joka on hyvä manipuloimaan ja esittämään ulospäin hyvää ihmistä, mutta ovat todellisuudessa aivan jotain muuta. Voit vaikka viedä tuon linkittämäsi ketjun sinne luettavaksi, jos tuntuu, että et saa sanottua asiaasi niin, että he ymmärtävät. Usko pois, ei siitä ainakaan haittaa ole, että kerrot totuuden! Ehkä saat apua!

 

[asdf]

Kerrot ehdottomasti koko tarinan. Sinulla on oikeus rauhaan. Toivottavasti ex on luovuttanut nyt, jos kerran hiljaa on pysynyt. Apua on kuitenkin varalta hyvä pyytää ja jotain suunnitelmaa tehdä.

 

[Ei aina osaa]

Olen siis ohimennen kertonut kasvatus- ja perheneuvolassa exän olleen väkivaltainen, mutta en ole koskaan kertonut millä tavoin ja miten pahasti. Sieltä he ohjasivat minut kriisikeskukseen, kun en silloin (enkä oikein aina vieläkään) pystynyt kertomaan niistä ajoista itkemättä.
En ole myöskään kertonut sos.toimistoon (lastensuojeluun tai lastenvalvojalle) että käyn kriisiterapiassa tai että väkivalta jätti minuun niin syvät traumat, että niiden hoitamiseksi olen oikeutettu Kelan korvaamaan pitkään psykoterapiaan. Tätä eivät edes perheneuvolan ihmiset tiedä. Pelkään, että se leimaa minut kykenemättömäksi huolehtimaan lapsistani.

Kiitos teille kommenteista. Ehkä sitten kirjoitan asiat ylös ja näytän heille, kun en niistä pysty paljon puhumaan.

 

[mie]

voi sua. kumpa voisin jotenkin auttaa

 

[mie]

voi sua. kumpa voisin jotenkin auttaa

 

[Inkeri Ruurikintytär]

Onko ex useammin kuin kerran kutsunut poliisin paikalle/hälyttänyt viranomaisia turhaan? Tuohonhan voi vedota uuden tilanteen tullessa: ei ole ensimmäinen kerta kun mies epäilee perättömiä.

 

[Ei aina osaa]

Mun tietääkseni on soittanut poliisit vain viime kesänä, mutta lastenvalvojille on useampaankin otteeseen soitellut.

Toisaalta, mitä merkitystä suhteen historialla on kun tosiasia on se, ettei isältä voida ottaa pois tapaamisoikeutta lapsiinsa. Ei tää tilanne tule ikinä loppumaan eikä muuttumaan, niin kauan kun ex on hengissä. Lapset on sille pelkkä väline kiusata minua yhä edelleen, ei se lapsistaan välitä.

 

[minja]

Haet sitä lähestymiskieltoa. Kyllä sinä sen saat, minäkin sain sen exälleni joka oli helpompi tapaus kun sinun. Olisi hyvä jos ois vaikka joku todistaja, jonka voisi sanoa kuulleen puhelimista uhkaukset. Mulla se auttoi ja oma kertomukseni.
Vuodeksi sai exä lähestymiskiellon ja se auttoi. Loppui se riehuminen siihen paikkaan.