Kari Uoti edustaa ex Miss Suomea

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Lasten kuullen ette kuitenkaan käytä noita sanoja?
Echon viestejä joskus vilkaisseena epäilen vahvasti, että perinne siirtyy lapsilleen.
Kun tyttäreni aikoinaan käytti v-sanaa kavereidensa innoittamana, korvasin sanan sanalla Versailles. Myöhemmin vierailimme kyseisessa paikassa. Nykyään hänen perheen kotikieli on ranska. Alan kohta katsoa eilistä Yle Teeman ranskalaista elokuvaa.
 
Echon viestejä joskus vilkaisseena epäilen vahvasti, että perinne siirtyy lapsilleen.
Kun tyttäreni aikoinaan käytti v-sanaa kavereidensa innoittamana, korvasin sanan sanalla Versailles. Myöhemmin vierailimme kyseisessa paikassa. Nykyään hänen perheen kotikieli on ranska. Alan kohta katsoa eilistä Yle Teeman ranskalaista elokuvaa.
Sovitaanko että sä et palstalla välitä mun teksteistä enkä mä sun? Mä puhun koko ajan yleisellä tasolla, sulla menee henkilöön meneväksi haukkumiseksi.

Tai voin mä korvata Versailles-tyyliin sanan "Alepa" vaikkapa "ala-arvoisin keskustelija" -sanalla, jos haluat. Sä olet muille vassareille häpeäksi.

Muistuu taas mieleen syyt, miksi on kiva olla tältä palstalta pois.
 
Echon mielipiteet ovat ristiriidassa uskonnollisen vakaumuksensa kanssa.
netistä löytyy paljon kirjoituksia aiheena ihminen Jukmalan kuvana. Tässä yksi tulkinta monista.

Luterilainen teologi Robert W. Jenson lähestyy jumalankuvallisuutta Barthin tapaan. Jumalan kuvana oleminen on sitä, että joutuu Jumalan puhuttelemaksi. Hän ei kuitenkaan ole valmis rajaamaan tätä vain ihmisiin, koska me emme voi tietää ketä muita, ja miten, Jumala muita olentoja puhuttelee. Kyseessä ei ole ensisijaisesti erityislaatuisuuden merkki. Kuten Tuomaalla, Jensonillakin jumalankuvallisuuteen liittyy sekä yhteisöllinen että moraalinen ulottuvuus. Jumalankuvallisuus toteutuu silloin, kun järkeä käytetään oikein tuottamaan moraalisesti hyviä tekoja vastauksena Jumalan puhutteluun.
 
Netistä löytyy paljon kirjoituksia aiheena ihminen Jumalan kuvana. Tässä yksi tulkinta monista.

Luterilainen teologi Robert W. Jenson lähestyy jumalankuvallisuutta Barthin tapaan. Jumalan kuvana oleminen on sitä, että joutuu Jumalan puhuttelemaksi. Hän ei kuitenkaan ole valmis rajaamaan tätä vain ihmisiin, koska me emme voi tietää ketä muita, ja miten, Jumala muita olentoja puhuttelee. Kyseessä ei ole ensisijaisesti erityislaatuisuuden merkki. Kuten Tuomaalla, Jensonillakin jumalankuvallisuuteen liittyy sekä yhteisöllinen että moraalinen ulottuvuus. Jumalankuvallisuus toteutuu silloin, kun järkeä käytetään oikein tuottamaan moraalisesti hyviä tekoja vastauksena Jumalan puhutteluun.
 
Echon mielipiteet ovat ristiriidassa uskonnollisen vakaumuksensa kanssa.
Ei uskonnollinen vakaumus liity siihen, mitä pitää kauniina ja mitä ei. Ei kukaan valkosipulin makua karttava joudu uskovana pakosti tykkäämään siitä. Nää on makuasioita.
Raamatussa puhutaan ulkonäköeroista ja esim.korostetaan jos joku on erityisen kaunis nainen.

Jos musta tsainat on ru-mia ja säälin heidän ulkonäköään, niin ei se estä mua arvostamasta heitä ihmisenä. En sorra heitä livenä.

Ihan samalla tavalla naapurin Pena ja Ritu saattavat olla vähemmän hyvännäkösiä, mutta ei se estä mua heitä rakastamasta.

Ru-miakin pitää rakastaa :)
 
Anteeks, korjaan että tsainat ovat ulkonäöltään kuin pakastimesta revittyjä humanoideja tai pakasteoravia. :unsure:
Joku tsaina saa vuorostaan luvan pitää mua vaikka maantiejyrän alle jääneenä porsaana. En pahastu :)
 

Yhteistyössä