kärsiikö lapsi ilman tiukkaa kuria ja rytmejä?

["vieras"]

Oon miettinyt tätä kun lapsi nyt 1,5v ja rytmit tai niiden puuttuminen on osa arkea.

Meidän arki on siis semmoista 1,5v:n kanssa ,että syödään aamupala sohvalla (olen koittanut syöttää pöydän ääressä mutta ei kelpaa kun äitikin syö sohvalla), ei syödä enää aamupuuroa (pakko saada samaa aamupalaa kun äiti eli yleensä ruisleipää ja banaania/jogurttia), ulkoillaan vain jos ilma sallii ja on fiilistä, mennään nukkumaan kun nukuttaa ja herätään kun tuntuu siltä (lapsella siirtymisvaihe kaksista päikkäreistä yksiin vaihtelevalla menestyksellä. on aina ollut todella huono nukkumaan myös yönsä.), nykyään kun neiti osaa pyytää herkkuja niin niitä syödään vähän kerrallaan mutta melkein joka päivä, käydään ihmisten ilmoilla mm.taaperojumpassa ja hoplopissa jne silloin kun jaksetaan. Kyläillään/meillä käy vieraita joskus monta kertaa viikossa, välillä ei ollenkaan. Joskus on paljon hässäkkää päivässä ja välillä pidän tahalleen "vain kotipäiviä" jolloin hassutellaan ja leikitään koko päivä yhdessä esim.patjoilla lattialla (tyttö tykkää "tyynysodasta" jne.)

Kuulostaako ihan leväperäiseltä?!? Tuntuu että kaikilla muilla kotiäideillä kaikki tapahtuu samalla tavalla päivästä toiseen kellon tarkkuudella.

Mainittakoon että ateriat, vaipanvaihdot jne tapahtuu lähes tulkoon samassa rytmissä oltiin sitten kyläilemässä,lomalla tai ostoskeskuksessa.

 

["susu"]

nukkumarytmistä pitäisin kiinni,muilla ei niin väliä.

 

["hmm"]

Ei yleensä. Jotku tarvii tiukan rytmin, mutta kyllähän tavallinen lapsi toimii ilman aikataulua. Nyt kun itsellä on enemmän lapsia, äiti tykkää aikatauluista.

 

["vieras"]

[QUOTE="hmm";27997306]Ei yleensä. Jotku tarvii tiukan rytmin, mutta kyllähän tavallinen lapsi toimii ilman aikataulua. Nyt kun itsellä on enemmän lapsia, äiti tykkää aikatauluista.[/QUOTE]

Tätä oon just miettinyt, että kun yhden lapsen kanssa vaan oon niin onko sillä nyt niin väliä jos mennään lapsen/äidin ehdoilla. Ei kai lapsiakaan joka päivä huvita lähteä ulkoileen tai kaupoille. Tyttö tykkää meidän kotipäivistä mutta on välillä selkeesti jonkun kodin ulkopuolisen elämän tarpeessa. Silloin on hyvä mennä kyläileen kavereille joilla on samanikäisiä lapsia

Unirytmeistä haluaisinkin pitää kiinni, mainitsinkin tossa aikasemmin että meillä on nyt joku siirtymävaihe ja välillä riittää yhdet ja joskus joutuu vielä nukkumaan kahdet päiväunet.
Tänään herättiin aamulla kuudelta mutta joinakin päivinä ollaan herätty vasta yhdeksältä.. Näihin minäkin haluaisin muutoksen!!

 

[Birgitte]

Itse kannatan keskitietä. Minua on syytetty aikataulujen mukaan elämisestä (tällä palstalla), mutta todellisuus on se, etten pidä lainkaan kiinni esim. ruoka-ajoista. Tänäänkin syötiin toinen lämmin ruoka klo 19.30 illalla, kun ei aiemmin ollut aikaa. Olemme myös hyvin impulsiivinen perhe. Mutta pidän kiinni unirytmistä hyvinkin tarkasti ja tätä suosittelen sinullekin koko sydämestäni. Vaikka kaikki muu menisi spontaanilla, rennolla otteella, ota unirytmi päivää rytmittäväksi tekijäksi, josta ei lipsuta missään vaiheessa. Se voisi rauhoittaa teidän öitännekin, kun jaksat tarpeeksi kauan pitää rytmistä kiinni.

Eli en usko, että terve lapsi kärsii spontaanista vanhemmasta, mutta tietynlainen elämänrytmi on silti ehdottoman tärkeää. Pitää tietää mitkä ajat vuorokaudesta ovat rauhoittumista ja lepoa varten. Myös terveellinen ruokavalio on lapsen hyvinvoinnin kannalta tärkeää, eli kiinnitä huomiota noihin herkkuhetkiin. Verensokerin heittelehtiminen ei tee lapsellekaan hyvää.

 

["vieras"]

Ainoastaan tuo, että herkkuja syödään päivittäin kuulostaa huonolta.

 

["vieras"]

Tarkennetaan vielä että esim.tänään herkuttelu tarkoitti 3 kpl muumikarkkeja ja muutama maissinaksu. Joskus saa jäätelöä pari lusikallista ja mummulassa pullaa.
Eilen söimme sipsejä ja lapsi söi niistä muutaman.
Itse emme juuri herkkuja syö mutta annamme syödä/maistaa lapsenkin jos herkuttelemme.
Paljonko muut annatte herkkuja 1,5v lapsellenne? Onko teillä karkkipäivä?
Tuskin minäkään annan niin paljoa herkkuja kun kuvittelen antavani kun omat mitat on 165cm/47kg ja olen todella tarkka herkkujen syömisestä

-ap

 

[nojaa]

Riippuu mihin lastaan kasvattaa. Mieluummin tietysti toivoisi että lapsi söisi pöydän ääressä ja äiti myös, mikäli aiotaan elää semmoisessa kulttuurissa missä muutkin syö pöydässä.

Puolestani voi opettaa tai olla opettamatta lastaan ihmisten tavoille... mutta jos ei opeta tavoille, niin sitten tietää mitä on tullakseen siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa elää muiden ihmisten joukossa

 

["äitee"]

Nauti vaan rauhallisesta ajasta yhden lapsen kanssa kunhan uni+ruoka tulee ajallaan niin muutoin ei kai ole niin väliä.

Ensimmäisen lapsen kanssa oli myös yhtä "huoletonta" elämä, ja oikein mukavaa meillä oli. Mitäs turhaa niuhottamaan kun kerkeää myöhemminkin elää aikataulujen mukaan, kuten meillä NYT.
On koululainen, kerholainen ja kolmas vielä. Aikataulut on pakko olla ja rutiinit, muuten menee plörinäksi koko homma.

Sanon sinulle ap; nauti vaan nyt kiireettömästä arjesta pikkuisesi kanssa

 

[rentis]

Meillä mentiin juuri tuolla lailla rennosti kunnes lapsi täytti 1,5 v. ja meni perhepäivähoitoon. Hänellä on siellä tarkka rytmi, mutta edelleen joustamme kotona yöunissa sen mukaan, minkälainen päivä on tulossa eli meneekö lapsi klo 8 vai 10 hoitoon vai onko peräti kotipäivä, jolloin saa nukkua niin pitkään kuin tykkää. Poika nukkuu kuulemma sujuvasti päiväunet hoidossa, vaikka olisi herännyt tuntia tai puoltatoista myöhemmin tai aikaisemmin. Kotona häntä ei saa enää päiväunille ja kotipäivinä herätäänkin myöhemmin. Poika on ollut aina hyvä nukkumaan, joten ei ole stressattu nukkuma-aikojen kanssa. Pojan nukkuma-ajoissa on semmoinen 1-1,5 h heitto sen mukaan kuinka väsynyt on ja mihin aikaan pitää seuraavana aamuna herätä. Hyvin harvoin tuota kolmevuotiasta on vaikea saada aamulla hereille ja käytännössä aina on hyvällä tuulella aamuisin Ruoka-ajat samoin vapaamuotoisesti. Päiväruoka on klo 11-13 välillä sen mukaan miten on herätty, kun hoidossakin syödään klo 11. Jos meidän lapsella olisi ongelmia verensokerien kanssa eli alkaisi kiukutella kun on nälkäinen, niin silloin olisi pakko olla tarkkana ruoka-aikojen suhteen, mutta tuo ei kiukuttele. Hän menee keittiöön, rahaa tuolin sivupöydän viereen ja alkaa kaivaa leipää leipälaatikosta. Siitä tiedän, että pojalla on nälkä. En tiedä minkä ikäisenä tuo oppii käyttämään nälkä-sanaa

 

[Tír na nÓg]

Pitäisin hieman paremmin kiinni rytmeistä; kuten mihin aikaan viimeistään herätään ja mennään nukkumaan.

Toki se tuossa vaiheessa noin pienen kanssa on helppoa mennä kuin tuulen viemänä, mutta isompana se helpottaa kun lapsi ei kyseenalaista ihan kaikkea "miksi nyt pitää nukkua, miksi pitää syödä salaattia, miksi pitää pukea kumpparit, miksi ei mennä hoploppiin"

Äitinä sinun kyllä pitäisi opetella myös näyttämään lapsellesi hyvää esimerkkiä. Kuten se että syödään pöydän ääressä, pestään kädet ennen ruokailua, käydään edes vähän haukkaamassa raitista ilmaa vaikka roskat vieden, ja jos sulla on jotain ruokatraumoja niin mieti miten et siirrä niitä lapseesi.

 

["mona"]

No meillä elellään aika samalla lailla. Toki nukkumaan mennään aina n.20-21 ja pienempi päikkäreille n.12-13. Esikoinen on kerhossa, joten sinne täytyy ehtiä kahtena päivänä mutta muuten tehdään mitä halutaan ja miten halutaan. Lapset 3v ja kohta 1v.

 

["vieras"]

Minä taidan olla ap:n vastakohta ja varsinainen "natsimutsi" Meillä päivät sujuu saman kaavan mukaisesti oltiinpa sitten kotona, shoppailemassa tai reissun päällä. Eli tarkoitan sillä uni- ja ateriarytmiä, joka meillä on päivässä. Samoin on tietyt periaatteet mm. ruoka syödään pöydässä ja silloin ei ole telkkari päällä ja syödään yhdessä perheenä. Meillä tyttö 1v8kk on todella tempperamenttinen tapaus, joten tarkka rytmi pitää toisaalta hänet tyytyväisempänä kun tietää mitä tapahtuu milloinkin ja missä järjestyksessä.. vähentää siis tehokkaasti kiukku- ja uhmakohtauksia ..tyttö tosin itse myös pitää järjestelmällisyydestä ja kyllä saan kuulla, jos ei ruokaa ala olla pöydässä yhdentoista maissa ei siis tunne kelloa ollenkaan, mutta sisäinen rytmi on tarkka.. Aamullakin herää ilman kellon herätystä seitsemältä +/- 10 minuuttia.

Mietin mistä tämä johtuu ja tulin siihen tulokseen, että nämä ovat ihan lapsuudesta opittuja rytmejä. Meitä oli tosin neljä lasta, joten suht tarkka päivärytmi piti äidin järjissään luotsatessaan meitä aamusta iltaan. Nyt kun meillä on vauva perheessä, niin kyllä tarkka päivärytmi on ollut todella iso apu ja vauva on solahtanut siihen helposti ekasta viikosta lähtien. Pystyn rytmittämään vauvan ja taaperon unet ja leikit ja syömiset toistensa lomaan sujuvasti.