Kärsiikö tyttölapsi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Maido
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Maido

Vieras
Jos jalan kooksi tulee jotain 42?

Lasten hankinta edessä, mutta mua arveluttaa. Miehellä jalan koko 47-48, onneksi on iso mieskin niin ei näytä niin hirveältä kanooteilta. Olen toisaalta kyllä jo tottunut miehen jalan kokoon. Mulla jalka on 36-37. Olen aina säälinyt naisia, joillain jalan koko yli 39, näyttää vaan epänaiselliselta :(

Periikö tyttö siis isältään isot jalat, tuleeko se jotenkin keskiarvona meidän jaloista? En millään haluaisi tytölle noin isoa jalkaa, pojalla ihan sama.

Ja miten kun mies oli syntyessään 4.5 kg ja minä 3.2 niin onko odotettavissa iso vauva?
 
Mulla jotkut kengät kokoa 41 enkä kärsi yhtään :-)

Itse painoin syntyessä 4,4 kg, mutta omat lapset olleet noin kolmekiloisia.

Ei kannata ottaa paineita noin pienistä asioista! Lastenhoidossa ja kasvatuksessa on hieman isommista asioista kuitenkin kyse. Sanon tämän kaikella rakkaudella.
 
Mulla on kengän koko 41 enkä kärsi. 42 koosta luultavasti kärsisin, koska pidän kengistä ja normaalikoot loppuu 41. Luulisin että kengänkoko liittyy enemmänkin pituuteen, eli jos tyttärestäsi tulee pitkä tulee jalastakin isompi. En varmaan milläään 36 jalalla pysyisi edes pystyssä näin 180 senttisenä.
 
No, kieltämättä mua hermostuttaa myös jos lapsi on kehitysvammainen tms. Olenkin ajatellut, että se voisi antaa sitten adoptoitavaksi, mut huoliiko kukaan vammaista adoptiolasta?

Uskon täysin kykyihin kasvattajana, mun lapsesta ei ikinä tule mitään ADHD lasta.

Ja jos lapsella on jokin vaikea diagnoosi johon ei voi kasvatuksella vaikuttaa, sen voi antaa josko sijaislapseksi tai ehkä adoptioon. Tosta adoptiosta en ole varma voiko esim. Kouluikäistä antaa pois.
 
En kyllä sanois että tulee mitenkään keskiarvona, esim. mun äidin jalan koko on 41 ja isän 45-46, kun taas mulla on 39. Ja mitäs jos tytöstä tulee vaikka 180 cm pitkä, kai silloin jalankin pitää olla vähän suurempi? Ja pakko vielä sanoa että en ole tähän päivään mennessä koskaan kiinnittänyt huomiotani kenenkään naisen jalan kokoon, siis niin että se näyttäisi jotenkin suurelta verrattuna kyseisen henkilön vartaloon.
 
Eikö teitä isojalkaisena naisia kiusattu suuren jalan takia? :O

Muistan mun lapsuuden kaverin jolla oli 42 (tyttö siis) ja kyllä hänellä ainakin on traumat jalkojensa koosta.

En tullut ajatelleeksikaan, että tyttö voisi olla myös yli 175, auts. Taisi olla vikaliikku ottaa iso mies. Vaikka on se kyllä ihana.
 
Tietääkö kukaan lasta joka olisi perinyt vanhemmiltaan vaan huonot puolet?

Geeneilleen kukaan ei voi mitään. Kun katselen miestä ja hänen sukua niin kyllä siellä löytyy ominaisuuksia joita ei kiinnostaisi omassa lapsessa katsella. Ihan ulkonäköön liittyviä ja on mun suvussakin joitain sukusairauksia. Harmi, etten ottanut ulkomaalaista miestä. Olisi sitten ollut kansantauteja vähemmän Suomessa ja itselläkin terveempiä lapsia :)
 
Tietääkö kukaan lasta joka olisi perinyt vanhemmiltaan vaan huonot puolet?

Geeneilleen kukaan ei voi mitään. Kun katselen miestä ja hänen sukua niin kyllä siellä löytyy ominaisuuksia joita ei kiinnostaisi omassa lapsessa katsella. Ihan ulkonäköön liittyviä ja on mun suvussakin joitain sukusairauksia. Harmi, etten ottanut ulkomaalaista miestä. Olisi sitten ollut kansantauteja vähemmän Suomessa ja itselläkin terveempiä lapsia :)

Ulkoiset piirteet on vain pintaa, mutta mielenterveydellisetkin ongelmat voivat periytyä.
 
ADHD ei muuten tule kasvatuksesta ;) kannattaa ehkä miettiä, että lähtisit Jenkkeihin hedelmöityshoitoihin. Siellä voit valita sekä laadukkaat muna- että siittiösolut. Ei tarvitse pelätä, että lapsi perii äidiltään tyhmyyden ja isältään isot jalat.
 
Hieman yksinkertaiset ja kielellisesti heikosti suoriutuvat lapsetkin voivat elää vallan onnellisen ja mielekkään elämän. Tämä lohdutukseksi ihmiselle, joka paljastaa surkean provon jo toisessa viestissään - lapsen elämä ei ole pilalla, vaikka tuon äidiltään perisikin.

ADHD-lapsi on muuten yhdyssana, väliviivalla. Itsekin olen entinen sellainen ja nykyinen ADD-aikuinen, jalankoko on 41, ja olen vallan tyytyväinen elämääni. Tosin lasteni tulevalle jalankoolle en ole uhrannut ajatustakaan, sovitaan että se on vaikka sitten huonoa elämänhallintaa ;).
 
No, kieltämättä mua hermostuttaa myös jos lapsi on kehitysvammainen tms. Olenkin ajatellut, että se voisi antaa sitten adoptoitavaksi, mut huoliiko kukaan vammaista adoptiolasta?

Uskon täysin kykyihin kasvattajana, mun lapsesta ei ikinä tule mitään ADHD lasta.

Ja jos lapsella on jokin vaikea diagnoosi johon ei voi kasvatuksella vaikuttaa, sen voi antaa josko sijaislapseksi tai ehkä adoptioon. Tosta adoptiosta en ole varma voiko esim. Kouluikäistä antaa pois.

Tän on pakko olla provo. Jos ei ole niin ihan vinkkinä et kaikkien ei vaan oo tarkotus lisääntyä ja sä kuulut siihen kategoriaan.
 
Kärsii siitä, että kenkävalikoima on rajallinen. Meidän 12 v tytöllä on kengän koko 41, jotain menee 40. Toivon ettei enää paljoa kasva, naisten 43 on lähes mahdoton löytää, 42 löytyy vielä jotain.

Miehen kengän koko on 43, minun 39/40.
 
[QUOTE="Wieras";29338247]Mulla on jalka kokoa 41. Tiesittekö muuten että jalkapohja ja käsivarsi kyynärpäästä ranteeseen ovat samanpituiset?Mitatkaapa.[/QUOTE]

No ei ole. Mulla olis tosi lyhyet raajat jos olis xD Kuitenkin jalka voi olla vaikka 40 kokoo vaikka olis 160-190 cm pitkä. (varmaan noitten rajojen ulkopuolellakin, en tiedä)
 
Jos jalan kooksi tulee jotain 42?

Lasten hankinta edessä, mutta mua arveluttaa. Miehellä jalan koko 47-48, onneksi on iso mieskin niin ei näytä niin hirveältä kanooteilta. Olen toisaalta kyllä jo tottunut miehen jalan kokoon. Mulla jalka on 36-37. Olen aina säälinyt naisia, joillain jalan koko yli 39, näyttää vaan epänaiselliselta :(

Periikö tyttö siis isältään isot jalat, tuleeko se jotenkin keskiarvona meidän jaloista? En millään haluaisi tytölle noin isoa jalkaa, pojalla ihan sama.

Ja miten kun mies oli syntyessään 4.5 kg ja minä 3.2 niin onko odotettavissa iso vauva?

No, itselläni on tällä hetkellä jalankoko n. 40-41, ehkä jopa kahden raskauden jälkeen enemmän 41. Asia ei kyllä erityisemmin vaivaa minua. Olisi toki hauskempaa, jos olisi joku 38, koska silloin useammat kengät näyttäisivät hyvältä. Mutta tämä nyt on toissijainen asia, en todellakaan vaivaa sillä päätäni koska asialle ei mitään voi.

Nuorempana oli toisin ja ahdoin 40-numeroisen jalkani aina numeroa liian pieneen kenkään ja haaveilin jalkaleikkauksesta. Mutta tuskin asia olisi korjaantunut, vaikka olisi ollut kuinka pienet jalat - silloin olisi itsetunto-ongelmainen teini kehittänyt traumansa jostain muusta, vaikka sormien pituudesta.

Näyttää siltä, että myös tyttärelläni on iso jalka, mutta en huolehdi sen vuoksi hänen tulevaisuudestaan. Jos traumoja alkaa esiintyä, vien hänet Hollantiin kenkäostoksille - siellä on niin pitkiä ihmisiä, että varmaan löytyy ihania isokokoisia kenkiäkin ;)
 
Kyllä, ja asia olisi pitänyt huomioida miehenvalinnassa. Nyt on kuitenkin myöhäistä katua. Hyvä puoli asiassa on se, että isoilla jaloilla pysyy hyvin pystyssä ja siitä on hyötyä esim. teiniiässä kun alkoholikokeilut alkavat. Lisäksi niin vesihiihtäessä ei tarvitse ollenkaan suksia.
 
omg. Jalankoko nyt on vaan sellainen mille ei voi mitään. Joko hankit sopivat kengät tai kuljet ilman. Mitä tuota taivastelemaan. Nykyään on putiikkeja, joista löytää isommallekin kaviolle sopivat kengät. Jalankoko on ihmisen ominaisuus siinä kuin käden kokokin. Kärsiikö joku isokäsinen niistä käsistään? huhhei..
 

Similar threads

L
Viestiä
2
Luettu
1K
Aihe vapaa
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
L

Yhteistyössä