käsittämätön

[mies]

Miehen kanssa menee tavallisesti tosi hyvin, hän on ihana ja ymmärtäväinen, leikkii vauvan kanssa jne. Mutta JOKA kerta, kun pyydän aamulla pientä aikaa (esim. tänään, vauvan kanssa valvotun yön jälkeen) että saisin nukkua PUOLI TUNTIA, ja mies nousisi vauvan kanssa. Niin siitä tuli ihan helvetillinen riita. Pyydän aina kauniisti, mutta se ei ikinä käy miehelle.

Hän on kyllä hoitanut vauvaa ja tietää, minkälaista se on. Silti hän tänään esim. sanoi minulle, että tekisitpä sä edes yhden päivän kunnollista työtä elämässäsi! Ja huom. mies tekee viisituntista päivää töissä. Eikä sille mitenkään erityisemmin meitä edes elätä...

En enää tiedä mitä tehdä, lepohetkeä en voi saada kun olen kotona. Äsken vaan vein vauvan hänelle ja sanoin että lähden sitten ulos, jos en saa nukkua - mies sanoi, että älä tuu ikinä takas.

Että tämmöstä meillä.

 

[jatkuu]

ja siis nytkin olin kyllä itse noussut vauvan kanssa kuudelta, ja ajattelin, että kyllä mies nyt puoli yhdeksältä voi hetkeksi nousta... oikeastaan ajalla ei ole väliä, miehellä vaan on aina niin hirvittävä väsymys ja se on pyhää.

 

[sisko]

Hei. Seuraavan kerra kun miehesi on vapaalla. Lähde aamusta johonkin ja tule vasta illalla. Tietenkin tämä on hankalaa jos imetät. Miehesi saisi tuta mitä on olla vauvan kanssa koko päivän.....

 

[Pahvi]

Mun tyttö taas on jo 9kk ja nukkuu öisin hyvin... Uusin vitsaus on se, että äidin kanssa on tylsää ja äidin pitää aktiivisesti viihdyttää. Taas jos neiti on vieraassa paikassa tai paikalla on äidin lisäksi joitain muita (mitä enempi, sen parempi) niin neiti on oikea hymiö
Selitä siinä sitten miehelle, että ""raskas päivä takana"" kun tyttö hymyilee koko illan ja on todella helppo... Blaaaah.

Ja mies ei voi käsittää, että 9 tuntia päivällä on ollut vääntöä ja aktiivista viihdyttämistä, ja se 2 tuntia illalla on pelkkää iloa ja kikatusta...

 

[ap.]

Pahville, meillä on ihan sama juttu yleensä, eli tyttö - nauravainen sinänsä - vaatii todella paljon viihdykettä ja aktiivista menoa. Mies on kerran saanut nähdä tätä vauvan ""komentelua"" ja oli ihan ihmeissään Yöt nukkuu yleensä hyvin, mutta nyt on ollut vähän ongelmallisempia öitä, hampaita pukkaa neidillä.

Sisko, noin juuri haluaisinkin tehdä, mutta imetän tosiaan, enkä siten edes haluaisi olla koko päivää pienestäni erossa. ENkä muutenkaan kaipaa sen kummemmin mitään harrastuksia tms, kyllä minulla toisaalta sellaisiin on mahdollisuus jos haluan, mutta ei LEPOON KOTONA. Tiedän, että tämä on ongelma monissa perheissä, mutta minusta on täysin käsittämätöntä että meillä aikaansaadaan ihan helvetilliset riidat siitä, että tosiaan joskus (kerran viikossa ehkä, ja vain silloin kun olen todella Kuolemanväsynyt) pyydän saada aamulla nukkua vähän, silloinkin yleensä haluan imettää, mutta että mies vaan nousisi vauvan kanssa ja poistuisi makuuhuoneesta.

Edes se, etten saa levätä, ei tunnu niin pahalta kuin se ahdistus, miten mies asiaan suhtautuu...