Käsittämättömät univaikeudet.

[ma-mi]

Meillä on 1v5kk ikäinen tyttö, joka oli hyvä nukahtamaan ja nukkumaan kunnes pari kuukautta sitten alkoi hulinat. Ei liity mitenkään kehitysjuttuihin, saiurauksiin, hampaiden tulemiseen tms. vaan on jotain mystistä. Päivärytmi on ns. normaali lapseperheen rytmi. Olen hoitovapaalla. Taustaksi vielä sen verran, että tyttö on koko ikänsä nukkunut omassa huoneessa, sänky ei ole välillä vaihtunut eikä muitakaan ulkoisia muutoksia ole elämässä tapahtunut. Pari kuukautta sitten alkoi öisin heräilemään useita kertoja kovan huudon kanssa ja ajattelimme sen johtuvan unimaailmasta tms. Välillä tuli jo kuitenkin parempi vaihe eikä huoneessa tarvinnut käydä kuin ehkä pari kertaa yössä. Rauhoittumiseen riitti lyhyt silittäminen.

Viimeisen kk:n ajan tyttö on herännyt ehkä noin 15 kertaa yössä ja rauhoittuminen vie KAUAN. Välillä kaipaa syliin, muttei aina oteta, koska ollaan huomattu että sylittelyn jälkeen nukahtaminen on vielä hankalampaa. Käytettiin tyttö tällä viikolla lääkärissäkin. Otettiin labrat ja pissanäyte ja kaikki oli ok. Tähän iltaan asti tyttö on nukahtanut illalla noin klo20 itsekseen, mutta tänään alkoi hillitön huuto jo kun olin laskemassa sänkyyn. Huuto meni ihan hirveäksi ja otin syliin.

Lyhyen keskustelun jälkeen päätettiin miehen kanssa, että tästä eteenpäin toinen meistä on tytön kanssa (tarvittaessa) hänen huoneessaan kunnes nukahtaa. Istuu keinutuolissa, muttei ota syliin eikä puhu tytölle mitään, koska lapsi kyllä näkee että vanhempi on lähellä eikä ole mitään hätää.

Teemmekö oikein? Mitä itse tekisit tai teit samankaltaisessa tilanteessa? Mielessä on käynyt jo vaikka mitä konsteja esim. uusi sänky ja huonejärjestyksen vaihtaminen.

Mä en kaipaa nyt aikansa se kestää -kommentteja koska sen kyllä tiedän. Tätä on nyt jo kestänyt ja aina vaan hullummaksi menee. Voisko lapselle olla puhjennut suolistovaiva, muu allergia? Mitään uutta ei ruokavalioon ole tullut pitkään aikaan ja kakkaakin normaalisti. Syöminen on tosin ollut pari viikkoa vähäisempää, mutta tyttö on päivisin kuitenkin reipas ja touhukas itsensä vaikkakin väsynyt yön hillumisista. Päikkärit kestää max 2 tuntia ja nukkuu ne vaunuissa.

Jeesatkaa jos osaatte.

PS: Nyt ekana iltana tyttö nukahti "keinutekniikalla" noin 25 minuutissa

=)

 

[TULKINNANVARAINEN]

Saanen kysyä että mistä tiedät ettei liity lapsen kehitykseen? Monella tuon ikäisellä kun sattuu tulemaan hankaliakin univaikeuksia. Itse odottaisin että aika hoitaa tehtävänsä, mutta se vastaus ei sinulle kelpaa joten varmaan teidän on jatkettava sitä nukuttamista ja sitten ajan kanssa siitä "vieroitettava". Uskoisin että suolisto tms. vaivat näkyisivät myös päivänaikana eikä vain yöllä.

 

[möömi]

Yhtyisin edelliseen. Itsellä on kaksi lasta. Ajoittain unet on rauhattomia. Kyllä sanoisin, että lapsen kehityksestä johtuisi. Yöllä lapsi käsittelee päivän ajan tapahtumia ja aivot työskentelevät. Yöllä siis tapahtuu lapsen päässä paljon.
En usko allergian puhkeavan yhtäkkiä tuon ikäisellä lapsella suolisto-oireina. Jokin sairaus oireili näkyvämmin.
Itse olen "hulinakausina" tyynesti pannut patjan lapsen huoneen lattialla ja nukkunut siinä itse läpi yön. Jos lapsi herää, hulinoi, näkee, että äiti on siinä. Itse ei tarvi nousta, tehdä mitään, kääntää vaan kylkeä, korkeintaan sanoa, että nyt nukutaan. En itse jaksa tehdä asiasta numeroa. Lapset vaan nukkuvat kausittain levottomasti. Et tällaista vastausta halua, mutta lapset nyt vaan on sellaisia. Sympatiaa ja empatiaa yöjaksamiseen. Kannattaa tehdä oma olo helpoksi ja hyväksyä yöheräilyt.

 

[Karuski]

ja meillä oli juuri tää hulabaloo-vaihe..neiti pyöri öisin kovasti ja huusi unissaan..siihen riittää,kun lätkäsin käteni päälle tai kaappasin kainalooni..ja uni jatkui heti

eli meillä neidillä jatkettava sänky seinän ja meidän parivuoteen välissä..ja koko perhe nukkuu pääsääntöisesti kuin tukki läpi yön..saanpahan ainakin haistella yölläkin neidin tuoksuja)

 

[mustajuuri]

Meillä 1,3kk ja nyt on jo pari kuukautta ollut levoton nukkuja etenkin alkuyöstä. Voi herätä 5-7 kertaa ennenkuin menen itse nukkumaan, nukutaan siis perhepedissä. Minäkään en ole tehnyt tästä suurempaa numeroa, tähänastiseen kokemukseen luottaen uskon että tämäkin on vain vaihe mikä menee ohi. Lapsi tuntuu kaipaavan välillä enemmän syliä ja äidin läheisyyttä ja sen tahdon hänelle ehdottomasti antaa. Voi olla että on kyseessä ns. eroahdistus. Tsemppiä teille ja jaksua öihin!

 

[mustajuuri]

ps. onko kaikki hampaat puhjenneet jo? Meillä on myös hampaiden tulo aiheuttanut heräilyä sekä sylintarvetta.

 

[AngelinaJolie]

Niinhän se joskus menee. Vaikka on "opetettu omaan sänkyyn omaan huoneeseen" jo vauvasta, se ei takaa sitä, että 1 v täytettyään nukkuminen on yhtä "helppoa". Ensinnäkin taaperolle kasvaa omaa tahtoa koko ajan. Hän myös osaa eri tavoin ilmaista ja protestoida asioita, jotka kokee pelottaviksi jne. Paradoksaalisesti tapa erottaa vauva vanhemmistaan öiksi parempien yöunien toivossa aiheuttaa usein päinvastaista. Ja vauvat, jotka ovat nukkuneet vanhempien läheisyydessä elämänsä ekat vuodet, sopeutuvat yllättävän hyvin aikanaan omaan huoneeseen, koska heille ei ole kehittynyt mitään pelkoja. Tätä on ihan tutkittu.

Kun kerta lapsenne tarvitsee nukuttajan, niin sitten nukutetaan. Helpoin ratkaisu nukuttamiseen ja yöheräilyihin on nukkuminen samassa huoneessa vanhempien kanssa. Joko omassa sängyssä tai perhepedissä. Yleensä silloin lapselle ei tule samanlaisia pelkotiloja tai hätää ja yöt voivatkin muuttua tosi helpoiksi. Me nukutaan perhepedissä ja en oikein muuta osaa suositella, koska muusta ei ole kokemusta. Jaksamista. :hug:

 

[AngelinaJolie]

Sears: Nighttime Parenting:

Kirjan läpikäyvä ajatus on siis se, että kun perheessä noudatetaan attachment parenting -käytäntöjä (AP), lapset ja sen myötä myös vanhemmat saavat nukkua paremmin. Asian ymmärtämiseksi Sears esittelee tosiseikkoja ja tutkimustuloksia vauvojen ja pikkulasten unesta.

Nykyäänhän törmää hätkähdyttävän usein ajatuksiin, että jo pikkuvauvaa pitäisi "itsenäistää": totuttaa nukkumaan itsekseen, viihtymään yksin ja pakottaa aikuisten mielestä oikeisiin rytmeihin. AP:n mukaan vauva, joka varhaisvaiheessa kyllikseen läheisyyttä ja turvallisen kiintymyssuhteen, kasvaa itsenäiseksi ja luottavaiseksi maailmaa kohtaan.

Mitä hyötyä AP:n käytäntöjen omaksumisesta sitten on? Searsin mukaan vanhemmat oppivat niiden avulla tuntemaan lapsensa hyvin. He tulevat herkiksi lapsen reaktioille ja pystyvät vastaamaan niihin, ymmärtävät intuitiivisesti lapsensa viestejä. He myös luottavat itseensä vanhempina. Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apsears.html