Käsitykseni parisuhteesta, olenkohan surullinen tapaus

[näin]

Mieheni petti ja valehteli päin naamaa. olen saanut myös tutustua miesvaltaisella työpaikalla miesten ajatusmaailmaan. ne miehet esittää kotona oikeita unelmamiehiä, puhuu kauniisti jne... miesporukassa (jossa olen ainoana naisena) sitten puhuvat, kuinka eukko ei anna p***** ja tekisi mieli vierasta, eiköhän lähdetä yöelämään etsimään seuraa tai valitusta siitä, että raskaus pilasi vartalon.. ihan uskomattomia juttuja, aikuisten miesten suusta). olen muuttunut aika kyyniseksi. ajattelen mm.

- mieheni tulee vielä varmasti pettämään minua. hän ihannoi niin paljon naiskauneutta, että varmasti taas lipsahtaa
- rakkautta ei ole. on vain sopimus olla yhdessä, mutta oikeasti vieras liha kiinnostaa aina, ja jos tilaisuus tulee pettämiseen, niin se käytetään, viis toisen tunteista. rakkaus on vain jonkunlaista kiintymystä, mutta todellisuudessa pinnalliset asiat merkkaa eniten
- en edes halua enää, että mieheni kehuu mua tai sanoo rakastavansa. tiedän, että jutut on ihan toiset miesporukoissa. sanoin miehelle, että se lässyttäminen voi loppua. olen tavallinen eukko, jonka mies valitsi, ja hän edelleenkin varmasti haaveilee muista ja joskus vielä pettää. ei mulle tarvitse valehdella, että riittäisin miehelle
- miehet puhuu vaimoilleen ihan lässynlässyä (olet kaunis ja ihanin, rakkain), koska haluavat säilyttää vakip****nsa, mutta silti halajavat muitakin. miesporukoissa ne oikeat ajatukset pääsee valloilleen.

jnejne..

koska arki toimii ihan hyvin, niin haluan jäädä suhteeseen. suurin osa miehistä on tuollaisia, mitä kuvailin. olenko ihan surullinen tapaus? onko muita yhtä kyynisiä? mua on satutettu niin paljon, olen kuullut niin monta tarinaa miehistä, jotka hylkää perheensä jonkun "paremman" takia, etten voi ajatella enää miehistä muuta. on toki helmiäkin sikojen joukossa, mutta mulla ei ole sellaista, eikä suurimmalla osalla naisista.

 

[uppia]

-

 

[iitintiltu]

et ole surullinen tapaus mikäli ihan oikeasti ajattelet noin kuin kirjoitat.
kaikille ei rakkaus ole tärkeintä vaan se ns taloudellinen turvallisuus.
eli jos olet elämääsi mainitsemillasi ehdoilla tyytyväinen niin ei siinä mitään väärääkään ole.

 

[voi ei]

niin huonostipa on. Huh huh. Uskon kuitenkin ettei kaikki miehet ole noin keskenkasvuisia. Niin sen täytyy olla. Ei tästä elämästä muuten selviä hengissä.

 

[nekku]

Aika kyyniseksi olet muuttunut. Tavallaan ymmärrän sen. Moni ystävistänikin on, koska he ovat omakohtaisesti joutuneet kohtaamaan tuon "julmuuden", esim. siinä muodossa että mies petti ja mahdollisesti edelleen pettää, eivät usko että OIKEAA rakkautta on olemassa jne... MUTTA, itse olen ehkä sinisilmäinen ja elän pilvilinnoissa, kun uskon että mieheni ei petä, rakastan häntä ja uskon että hänkin minua. En haluaisi VÄLTTÄMÄTTÄ tietää, vaikka mieheni mua pettäisikin, ellei se olisi jatkuvaa tai jos saisin siitä itse tietää, niin jättäisin hänet toki heti, anteeksi en tavallasi pystyisi antamaan, koska haluan uskoa hyvään. Noh, joka tapauksessa olen omille ystävilleni sanonut että olen huomattavasti onnellisempi täällä pilvilinnoissani, kuin että antaisin heidän puheillaan tappaa kaiken uskoni hyvään, olisin yhtä kyyninen kuin he. En halua olla! Sama sitten jos tulee selkään, putoan korkeelta ja kovaa, mutta oonpahan saanut olla oma sinisilmäinen itseni ja uskoa siihen että kyllä tästä kaikesta vielä hyvä tulee

 

[Perhoinen84]

tää on muuten aika sellaista tekstii joka pisti ajattelemaan...!!! :ashamed:

 

[ap]

Mäkin ajattelin ennen eri tavalla, mutta omien kokemusten ja ystävien, sukulaisten ym. kokemusten myötä olen tullut tähän lopputulokseen. Ja korostan, että joillakin on varmasti hyvä mies, mutta suurin osa ei sitä ole. Lehtien seuranhakupalstat on täynnä "mies etsii salaista seuraa"-ilmoituksia, miesten jutut kaveriporukoissa on usein sellaisia, joita ei ikinä uskoisi ja niin moni perhe on rikkoutunut miesten halujen ja himojen takia (usein vaihdetaan nuorempaan ja nätimpään, uuteen). Monilla tuo seksuaalivietti ylittää kaikki tunneasiat. Kai sellaisia naisiakin on, mutta en ole kuuna päivänä sellaisia juttuja naisporukassa kuullut mitä esim. työympyröissä (joissa on eri ikäisiä miehiä 20-50v, eri koulutustasoa di:stä autokorjaajaan). Ja jotenkin mua hirvittää, kun niillä vaimoilla ei ole mitään hajua miestensä jutuista ja teoista. Ehkä suojelen itseäni kyynisyydellä, mutta oikeasti olen tätä mieltä :/ .

 

[Nannanapa]

Myönnän etten enää mieti "mitä jos mieheni pettää minua..." Mietin vaan "sitten kun mieheni pettää minua, mitä teen?"

 

[ap]

Enkä siis kuvittele, että mieheni vartavasten etsii seuraa. Mutta kun joskus käy taas niin, että joku oikein upea nainen on miehestä kiinnostunut ja tilaisuus tulee, niin mies käyttää sen. Uskon, että moni muukin mies käyttää, jos saa tilaisuuden.

 

[Sudenkorento]

Kuule hyvin todennäkösesti se mitä miehet miesporukassa juttelee on sitä paskanjauhamista, esittämistä ja uhomista ja oikeasti kyllä se oma vaimo on monelle rakkaista rakkain ja kotona pystytään olemaan oma nössö itsensä toisin kun miesten keskuudessa :heart:

 

[Ollaan]

sit yhdessä surkeita, mun ajatusmaailmani menee aika lailla samalla tavalla. Erona vaan se, että mä en tiedä, että mua oltais koskaan petetty.

 

[vieras]

Kuule hyvin todennäkösesti se mitä miehet miesporukassa juttelee on sitä paskanjauhamista, esittämistä ja uhomista ja oikeasti kyllä se oma vaimo on monelle rakkaista rakkain ja kotona pystytään olemaan oma nössö itsensä toisin kun miesten keskuudessa :heart:

Tätä minäkin mietin.. Olisko kuitenkin OSAlle tuo juttu lähinnä joukon painetta esittää kovaa? Itse omassa työssäni tapaan myös paljon miehiä, mutta nimenomaan yksittäin ja sillä tavalla, että asioista puhutaan suoraan. Osa pettää, osa ihan oikeasti ei.

 

[aapelus]

tää on muuten aika sellaista tekstii joka pisti ajattelemaan...!!! :ashamed:

Tarkoitatko, ettette palanneet miehen kanssa yhteen rakkaudesta, vaan muista syistä?

 

[Kannatti.]

koska arki toimii ihan hyvin, niin haluan jäädä suhteeseen. suurin osa miehistä on tuollaisia, mitä kuvailin. olenko ihan surullinen tapaus? onko muita yhtä kyynisiä? mua on satutettu niin paljon, olen kuullut niin monta tarinaa miehistä, jotka hylkää perheensä jonkun "paremman" takia, etten voi ajatella enää miehistä muuta. on toki helmiäkin sikojen joukossa, mutta mulla ei ole sellaista, eikä suurimmalla osalla naisista.

Mun miestä piti kyllä hillitä topakastikin, kun oltiin alle 3-kymppisiä. Samaa suosittelen kaikille eli ei ole pakko päästää hyvää kumppania väärille apajille. Miksei taistelisi oman onnensa puolesta? Mun miehellä oli yksi myös naimisissa oleva vamppi työkaverina, mutta oli niillä sen verran tolkkua, ettei mitään tapahtunut. Kerran sain pitää puhuttelun miehelleni ja näytin kuinka paljon hänestä välitän ja kuinka suurta tuskaa mahdollinen pettäminen aiheuttaisi.

 

[Perhoinen84]

tää on muuten aika sellaista tekstii joka pisti ajattelemaan...!!! :ashamed:

Tarkoitatko, ettette palanneet miehen kanssa yhteen rakkaudesta, vaan muista syistä?

en mä sellaista oo sanonut!

 

[aapelus]

tää on muuten aika sellaista tekstii joka pisti ajattelemaan...!!! :ashamed:

Tarkoitatko, ettette palanneet miehen kanssa yhteen rakkaudesta, vaan muista syistä?

en mä sellaista oo sanonut!

Väitinkö niin, että sellaista olet sanonut?

 

[HelloShitty]

tää vahvistaa vaan mun mielipidettä miehistä. voin käsi sydämellä sanoa olevani miesvihaaja. mun elämässä ei oo tähän asti ollu yhtäkään miestä joka ei olis satuttanu mua. onko yllättävää etten pysty luottaa niihin..? :snotty:

 

[oot kyllä surkeessa jamassa]

En tiedä, mutta kannattaako tollaisessa suhteessa elämäänsä viettää kun asiat voivat olla myös toisin. Eikö olis ihanaa olla arvossa pidetty ja sellainen puoliso, joka merkitsee miehelleen tosissaan ja paljon. Sellaisen miehen puoliso, jolle oma perhe on kaikki kaisessa.

Mäkin oon töiden puolesta paljon miehisessä maailmassa, mutta mun kohdalla nämä miehet ovat kyllä sen verran fiksuja, että ruokottomuuksia sun muita ei lauota. Tollasia panojuttuja heittäviä tyyppejä arvostettaisiin meidän työyhteissössä kyllä aika vähän, tai lähinnä niin "öö luokan" juttuja pidettäisiin todella mauttomina eikä rivot jutut kuulu ainakaan meidän työpaikalle. Toki hurttiahuumoria voi joskus joku heittää, mutta kyllä kaikilla on käsistys siitä, missä menee hyvän ja huonon maun raja. Nämä ihmiset ovat myös siviilissä saman kaltaisia, tuttuja ovat jo vuosien takaa, että empä usko juttujen laadun hirveesti heikkenevän vaikka viihteellä olisivatkin.

Tää on musta sarjassa niitä juttuja, että jotkut miehet vetää tolkut kännit ja örisevät kuset housussa kotiovelle lopulta sammuen kun taas toisilla homma ei mee koskaan niin överiksi. Eli kyllä, on just tollasia käytöstavattomia p""""n vonkaajia ja perherikkojia mutta on niitäkin, joilla ei todellakaan oo mitään kiinnostusta tollaiseen.

Kantsis kyllä miettiä missä seurassa elämänsä viettää.

 

[-]

upp

 

[vieras]

Oletko tullut ajatelleeksi, että ne miehet vaan puhuu suurella suulla toisilleen ja esittävät "kovista", mutta kukaan ei toteuta niitä puheitaan.
Sitten kotona uskaltavat olla omia itsejään ja lepertelevät vaimolleen. (ja kuolisivat häpeästä, jos joku kaveri kuulis, vaikka kaverit on omissa kodeissaan samanlaisia)

 

[v]

Sääliksi käy sun miestäs. Jospa hän rakastaa sua oikeasti ja olis sulle uskollinen. Ja sä lähestulkoon torjut hänet noilla mielipiteilläsi.

 

[vieras]

Aika inhottava ajatusmaailma sulla. Ja joo, olen itsekkin ollut duunari töissä mies porukan keskellä, lähinnä läppää on ollut, mutta eivät koskaan puhuneet noin. Toki oltiin saunailloissa, mutta baarissa sitten mentiin kumppaneiden kanssa jatkoille työporukan kanssa.

 

[v]

Ajattelen aika lähelle samoin. Lisäksi uskon, että kenestäkään ei voi olla ihan varma ( ystävistäkään). Mut on ystävä kerran pettänyt niin pahasti, että loppui sinisilmäisyys ihmisten suhteen siihen. Enkä oikein usko, että ihmistä on ylipäätään luotu pitkään parisuhteeseen, siksi se on niin monille niin vaikeaa.

 

[ap]

Oletko tullut ajatelleeksi, että ne miehet vaan puhuu suurella suulla toisilleen ja esittävät "kovista", mutta kukaan ei toteuta niitä puheitaan.
Sitten kotona uskaltavat olla omia itsejään ja lepertelevät vaimolleen. (ja kuolisivat häpeästä, jos joku kaveri kuulis, vaikka kaverit on omissa kodeissaan samanlaisia)

No nämä työpaikan tyypit ovat oikeasti etsineet sitä seuraa. Ja yllyttäneet toisiaan tyyliin "kato nyt miten hyvännäkönen muija, ei tuu toista tilaisuutta, ei me kerrota kellekään".. "pane sitä, mene hotelliin sen kanssa". Osa on pettänyt oikeasti, osa ei. Työkavereiden kesken on kunnon lojaliteetti. Esim. kun vaimo tulee käymään työpaikalla, on kaikki niin maireita ja kehuvat että "on janne saanut hyvän emännän" tms.., mutta selän takana sitten yllyttävät naisen miestä pettämään. ei ne pelkkiä puheita ole, ainakaan kaikilla. Osalla varmasti on sitä kovisteluakin. Tuntuu, että naisen arvo on yhtä kuin hänen ulkonäkönsä. Jos on kaunista naista tarjolla, niin vaimot unohtuu illan ajaksi.

Ja kyllä, torjun tällä ajattelutavalla myös rakkauden, mutta on se tässä(kin) suhteessa nähty, ettei kannata olla sinisilmäinen. Luotin sokeasti ja sain pahasti nenilleni. Hyvä kun en työkyvyttömäksi mennyt, kun masennuin. Nyt asiat on paremmin, vaan enpä luota enää yhteenkään mieheen, joka on osoittanut tuollaista käytöstä jossain vaiheessa. Idiootti olisin, jos luottaisin mieheen, ettei hän enää käyttäisi tilaisuutta pettää ihanan naisen kanssa, jos sellainen tilaisuus tulisi.

 

[Kinderi]

Miehet puhuu miesporukois mitä puhuu, samoin naiset. Mutta kun kotona ollaan on toinen ääni kellossa. Eli uhoomiset on mitä on oma kumppani kuitenkin tärkeä