Kasvain poistettu

[Madicken04]

Voimia koko perheellenne näihin raskaisiin aikoihin! Toivottavasti tulevat hoidot tehoavat!

 

[Näkymätön Ninni]

Voimia todella paljon teille ja tytölle enkeleitä mukaan taistoon syöpää vastaan!

 

[Fossiili]

Hurjan paljon voimia koko perheelle :hug:

 

[Syöpäläinen]

[QUOTE="Henna";23529472]varmasti on vaikea yrittää luottaa ennusteeseen, pelko on varmasti kokoajan läsnä
mutta hieno asia kuitenkin että sairaudessa on noinkin hyvä ennuste.
kyllä tilanteessasi varmasti osaa elää yhden päivän kerrallaan kiitollisena. voin vain kuvitella kuinka raskasta sinulla on *halaus*

oletko muuten tutustunut Syöpäjärjestön foorumiin,siellä on myös oma keskustelupalsta "Lastensyövät"-osioon. itse siellä tullu käytyä kun läheisellä syöpä.[/QUOTE]

Kyllä siellä on tultu käytyä , siellä oli vain tästä wilmsin tuumorista keskustelu joka tuotti mulle erittäin paljon enemmän sitä pelkoa, siellä oli tekstiä missä tämä syöpä oli parantunut mutta uusiutunut, oli niin ettei lääkärit enää voineet auttaa koska wilmsin tuumori oli levinnyt kaikkialle.
Ja oli myös kuollut lapsia tähän syöpään, joten toista kertaa en sinne vielä uskalla mennä

 

[vicy]

Paljon voimia lapselle ja koko perheelle! :hug:

 

[Syöpäläinen]

Kiitos edelleen kaikille. Tällä viikolla olen kokenut itseni henkisesti erittäin väsyneeksi. Kotitöitä ei millään jaksa tehdä, enkä edes ole jaksanut huolehtia esikoisen kotiläksyistä. Kahdella isommalla on noi oma sairautensa. Mä en tiedä miten saan tilanteen korjattua, tyttö lähtee isälleen vuorokaudeksi nyt maanantaina ja päätin sen nukkua niin paljon kun mahdollista, ottaen huomioon että isommat lapset ovat kotona.

Itku on tullut tällä viikolla normaalia enemmän, itkettää kaikki ja mielessä pyörii ainoastaan vain tämä syöpä. Kaikki asiat jotka käsittelevät kuolemaa, tällä viikolla menehtyi eräs poika, jota en tuntenut mutta samassa FB ryhmässä olen hänen äitinsä kanssa. Keskustelu apua en saa , ja syy miksen on se etten yksinkertaisesti pääse keskustelemaan. Perhepalvelun kanssa sovittu että käyvät 2 kertaa viikossa, mutta tuossa oli 4 viikon tauko koska olen joutunut perumaan niitä. Viimeisin mitä jouduin perumaan oli tämän viikon keskiviikon(olin suunnitellut ottavani päikkärit) koska sairaalasta tuli soitto että pitää mennä punasolu tankkaukseen. Paljon siis olen joutunut niitä perumaan osastohoitojen takia.

Sori purkaus mutta mä olen nyt siinä tilanteessa että jotain apua mä tarvitsen, keskustelu ja konkreettinen että saan voimani takaisin jotta jaksaisin taas

 

[Voi sinua!]

Voisinpa jotenkin muutenkin auttaa kuin toivottamalla voimia ja tarjoamalla virtuaalihalauksen! Millä paikkakunnalla asut, voisiko joku palstalaisista auttaa sinua kuuntelemalla tai tekemällä vaikka noita kotitöitä?

 

[---]

Kiitos edelleen kaikille. Tällä viikolla olen kokenut itseni henkisesti erittäin väsyneeksi. Kotitöitä ei millään jaksa tehdä, enkä edes ole jaksanut huolehtia esikoisen kotiläksyistä. Kahdella isommalla on noi oma sairautensa. Mä en tiedä miten saan tilanteen korjattua, tyttö lähtee isälleen vuorokaudeksi nyt maanantaina ja päätin sen nukkua niin paljon kun mahdollista, ottaen huomioon että isommat lapset ovat kotona.

Itku on tullut tällä viikolla normaalia enemmän, itkettää kaikki ja mielessä pyörii ainoastaan vain tämä syöpä. Kaikki asiat jotka käsittelevät kuolemaa, tällä viikolla menehtyi eräs poika, jota en tuntenut mutta samassa FB ryhmässä olen hänen äitinsä kanssa. Keskustelu apua en saa , ja syy miksen on se etten yksinkertaisesti pääse keskustelemaan. Perhepalvelun kanssa sovittu että käyvät 2 kertaa viikossa, mutta tuossa oli 4 viikon tauko koska olen joutunut perumaan niitä. Viimeisin mitä jouduin perumaan oli tämän viikon keskiviikon(olin suunnitellut ottavani päikkärit) koska sairaalasta tuli soitto että pitää mennä punasolu tankkaukseen. Paljon siis olen joutunut niitä perumaan osastohoitojen takia.

Sori purkaus mutta mä olen nyt siinä tilanteessa että jotain apua mä tarvitsen, keskustelu ja konkreettinen että saan voimani takaisin jotta jaksaisin taas

Sen mä sanon, että itke jos itkettää. Itse vastaavassa tilanteessa suljin itkun sisääni ja siitä ei hyvää ole seurannut. Käsittelen asiaa edelleen vaikka siitä on 4 vuotta aikaa.

Lisäksi tuosta keskusteluavusta. Eikö teille ole sairaalan puolesta tarjottu keskusteluapua? Meillä Helsingissä tarjottiin ja keskustelin psykiatrin kanssa kun lapsi oli hoidoissa ja hoitaja oli silloin hänen seurana. Minun lapseni oli silloin teini joten myös hänen kanssaan tuo psykiatri keskusteli.

Joka tapauksessa voimia koko teidän perheelle, etenkin tälle pikkuiselle.

 

["Lania"]

Voimia koko perheelle ja erityiset suuret voimahalit taistelevalle pienokaiselle!

 

["Lania"]

Minä myös mietin, että millä paikkakunnalla asutte. Itse olen yhden lapsen äiti. Voisin toki tulla vapaaehtoisena auttelemaan välillä.

 

[Draumsyn]

Voimia kovasti toivottelen minäkin. Olen seurannut elämääsi sekä täällä, että siellä keskusteluryhmässä (minäkin kuulun sinne). Nämä viestisi saavat aina muistamaan, että omat ongelmat ovat niin pieniä...

En pysty edes kuvittelemaan, miten raskasta elämäsi juuri nyt on.

 

[Syöpäläinen]

Me asutaan vantaalla, keskusteluapua on tarjottu sairaalasta mutta se on vaikea kanssa toteuttaa. Viimeksi osastohoidolla psykologi oli niin kiireinen, lupasi tulla käymään mutta ei tullut. Tällä viikolla ollaan rampattu tosiaan jo 3 kertaa, tänään neljäs kerta.Mutta ne käynnit ovat olleet sellaisia että en ole voinut jättää lasta yksin. Tänäänkin vain viemme pissapurkin ja otamme verikokeen ja sitten pääsemme jo pois.
Seuraava hoitojakso on 25.4 joten toivon että sen kolmen päivän aikana pääsen juttelemaan

 

[tytönjapikienmamma]

Kiitos edelleen kaikille. Tällä viikolla olen kokenut itseni henkisesti erittäin väsyneeksi. Kotitöitä ei millään jaksa tehdä, enkä edes ole jaksanut huolehtia esikoisen kotiläksyistä. Kahdella isommalla on noi oma sairautensa. Mä en tiedä miten saan tilanteen korjattua, tyttö lähtee isälleen vuorokaudeksi nyt maanantaina ja päätin sen nukkua niin paljon kun mahdollista, ottaen huomioon että isommat lapset ovat kotona.

Itku on tullut tällä viikolla normaalia enemmän, itkettää kaikki ja mielessä pyörii ainoastaan vain tämä syöpä. Kaikki asiat jotka käsittelevät kuolemaa, tällä viikolla menehtyi eräs poika, jota en tuntenut mutta samassa FB ryhmässä olen hänen äitinsä kanssa. Keskustelu apua en saa , ja syy miksen on se etten yksinkertaisesti pääse keskustelemaan. Perhepalvelun kanssa sovittu että käyvät 2 kertaa viikossa, mutta tuossa oli 4 viikon tauko koska olen joutunut perumaan niitä. Viimeisin mitä jouduin perumaan oli tämän viikon keskiviikon(olin suunnitellut ottavani päikkärit) koska sairaalasta tuli soitto että pitää mennä punasolu tankkaukseen. Paljon siis olen joutunut niitä perumaan osastohoitojen takia.

Sori purkaus mutta mä olen nyt siinä tilanteessa että jotain apua mä tarvitsen, keskustelu ja konkreettinen että saan voimani takaisin jotta jaksaisin taas

Hei! Tämä viesti nyt kosketti taas niin paljon ja vaikka en ole itse ollut aivan samalaisessa tilanteessa (itselläni vakavasti vammainen lapsi, 2 tervettä sitten), niin jollain lailla tajuan tuon väsymyksen. Vammaisen lapsemme kanssa arki todella väsyttävää, niin jotenkin pystyn ymäärtämään. Ja sitten sulla vielä tuo pelko tulevasta ja epävarmuus. Ihminen ei ole kone eikä jaksa mitä tahansa.

Toivon, että saisitte nyt apua. Anteeksi, jos luin huonosti, mutta jos nyt uudestaan pyytäisit sairralasta keskustelua apua ja että järjestäisivät (tai neuvoisivat paikan , mikä järjestäisi teille kotiapua) , perhetyöntekijää (anteeksi, jos teillä jo on...)Mutta ilman muuta tarvitsette nyt apua. Voimia!

 

["Heidi"]

Olen katsonut Faktalta Parantumattomat ohjelmasarjaa. Siinä moni terminaalivaiheen syöpää sairastunut on parantunut makrobioottisen ruokavalion avulla. Vaatii kyllä paljon työtä ja paneutumista. Oikea ruokavalio puhdistaa elimistön ja tukee immuunijärjestelmää.

Tietysti kannattaa käydä myös normi syöpähoidoissa.