Kasvatimme tyttärestämme hirviön

[Mitä tein väärin?]

Olin näköjään lähettänyt tämän saman viestin väärään paikkaan, erään merkityn ketjun alle... Aloitan vielä tarinamme uudelleen.

Kasvatin tytärtämme rakkaudella ja kuvittelin opettavani hänelle moraalia sekä itsekunnioitusta. Mitä meni väärin? Olemme mieheni kanssa raivoraitis pariskunta, kotimme on siisti ja lämmin, ja olemme voineet tarjota lapsillemme turvallisen lintukodon.

Tyttäremme on alkoholisoitunut, keski-ikäinen ja asuu luonamme aiheuttaen minulle päivittäin murhetta. Kannustimme lähtemään kotoa, hankimme hänelle kauniin asunnon huonekaluineen. Maksoimme autokoulun ja kiikutin hänelle ruokaa jopa silloin kun hän ei sitä pyytänyt. Toivoin hänen opiskelevan, löytävän hyvän miehen ja kenties perustavan perheen.
Sen sijaan olemme hakeneet hänet lukemattomia kertoja mitä kummallisimmista paikoista, juovuksissa, sammuneena, ihan miten vaan. Kerran haimme hänet joidenkin miesten luota, sammuneena ja housut kintuissa, oksennukset rinnuksilla ja ulosteet housuissa.

Kysymme mieheni kanssa aina mitä teimme väärin. Tyttö hankki häädön asunnosta, asuu taas luonamme. Makaa vain sängyssä, ei pistä tiskiään tiskikoneeseen, ei siivoa jälkiään vessassa asioituaan, sulkee vain huoneensa oven ja soittelee puheluitaan ties kenelle. Ei osoita mitään mielenkiintoa oma-aloitteisuuteen tai normaaliin elämään.
On lähtenyt lukemattomia kertoja "ostoksille" ja kadonnut viikoiksi. Haemme hänet lopulta kun jokin hänen tuttunsa tai kaverinsa soittaa, tyttömme on taas sammuneena jossain, käsilaukku kadonnut, taas kännykkä varastettu, tms.

Olemme väsyneet ja lopussa. Kuulin viimeksi tyttäremme puhuvan puhelimessa meidän rahoistamme ja rivitaloasunnostamme. Kertoi jollekulle odottavansa kuolemaamme jotta voi pistää kaiken rahoiksi ja saada paremman elämän. Hän syyttää minua elämänsä kärsimyksistä ja alkoholin käytöstään.
Mitä teimme väärin? Tyttäremme on ollut useita kertoja hoidossa, milloin psykiatrisella osastolla, milloin AA-kerhossa. Mikään ei auta. Pahinta on että hänellä on 6-vuotias tytär joka on määrätty isälleen. Tytär ei välitä lainkaan lapsestaan, ei pidä yhteyttä, tms.

Lapsemme on sairas, mutta en jaksa enää. En jaksa enää kiikuttaa hänelle ruokaa huoneeseen kun hän ei "jaksa", tai auttaa parempaan kun hän pian jo katoaa ja juo rahansa, tai syyttää meitä elämänsä vastoinkäymisistä. Aikuinen ihminen, joudummeko luovuttamaan hänen suhteensa vai vieläkö jaksamme taistella? Mieheni ei enää jaksa.
Tämä kirjoitus olkoon hetki jolloin saan hieman hengähtää ja kertoa asioistamme, kellekään en ole kertonut tilanteestamme koska häpeä on niin suuri.

 

[hlhh]

Joistain tulee vaan tuollaisia ihan riippumatta siitä, millaiset vanhemmat heillä ovat.

Ei sitä tytärtä kannata passata kovin paljoa, jos tuntuu raskaalta tai omat rahat hupenevat kovaa tahtia. Kyllä sossu, poliisi ja muut viranomaiset hänestä tarvittaessa huolehtivat ettei päädy katuojaan tms.

 

["jjj"]

Varmasti joku mielisairaus taustalla. Antakaa olla jos siltä tuntuu. Turha on omaa terveyttä pilata sen takia. Turha edes tuntea syyllisyyttä siitä. Surua voi tuntea. Tehkää testamentti esim. Korkeasaarelle niin saa vain lakiosuuden.

 

[dsds]

Olette passanneet hänet piloille? Kuulostaa siltä, että on kaiken saanut valmiina, ei ole itse joutunut hankkimaan.

 

[HippuTAR]

Älkää kuluttako itseänne loppuun. Ja passaamisella ja antamalla hänen asua luonanne vain mahdollistatte tuon elämäntavan.

Lakatkaa auttamasta ja hyysäämästä. Voipi olla että tyttärenne sen jälkeen majailee jossain juoppokämpissä yleisenä patjana, mutta ette te sille enää mitään voi.

 

[sklfksfm]

Olette antaneet hänelle kaiken, ilman että odotatte häneltä mitään. Lopettakaa maksaminen, ja lapsena pitäminen. Lähettäkää hänen kasvamaan aikuiseksi muualle, ja kotiin ei ole asiaa ennen kuin kunnioitusta löytyy.

 

[leijona76]

Ei hänen tarvi kun vanhemmat passaa. Potku persiille ja teijän tehtävä ei oo enää kasvattaa ja elättää. Mahdollistatte kaikella hyysäyksellä tuollasen elämän hälle.
Toisekseen jotkut eivät elämässään pärjää vaikka miten ois ollu hyvä koti ja rakastavat vanhemmat. Ei teissä välttämättä oo vikaa. Valitettavasti alkoholisti sairastuttaa myös lähipiirinsa. Teijän takia kannattas nyt potkasta tytär johonkin muualle kun kotiin loisimaan. Auttaa ette pakolla voi, suojella itseänne voitte.

 

[Ei näin]

Vaikealta varmasti tuntuu, mutta teidän täytyy jättäytyä taka-alalle ja yksinkertaisesti pakottaa tyttö itse liikkeelle. Ei viitsi tehdä mitään, kun on tottunut saamaan palvelua. Kyllä yhteiskunta huolehtii ja joskus se on niinkin, että täytyy mennä tarpeeksi pohjalle ennen kuin ymmärtää muuttua. Olette tehneet kaiken ja enemmän, paras juttu nyt teiltä on ns heittää tyttö pihalle.

 

[viera.s]

Mistä tytär teitä sitten syyttää, mitä hänen mielestään olette tehneet väärin? Ei niin, että hänen syytöksensä olisivat välttämättä missään määrin oikeita ja kohtuullisia, mutta olisi mielenkiintoista kuulla hänen tekosyynsä.

Joka tapauksessa teidän lienee vaan paras luovuttaa. Soittakaa sosiaalityöntekijälle ja kertokaa ettette voi enää pitää tytärtänne luonanne, eiköhän hänelle joku asuntolapaikka tms. järjesty. Jos se ei kelpaa vaan luuhaa ennemmin kaduilla tai juoppokavereiden nurkissa, ei voi mitään.

Perintö ei varmasti hänen elämäänsä tule helpottamaan, ryyppää vaan rahat. Joten teidän asemassanne olisin yhteydessä lakimieheen ja kysyisin, voisitteko tehdä tyttärenne perinnöttömäksi. Sehän on mahdollista, jos rintaperillinen "elää jatkuvasti kunniatonta ja epäsiveellistä elämää", mutta en itsekään tiedä tulkintakäytännöstä ja todistustaakasta sen enempää, joten en tiedä onko vedenpitävä ratkaisu teille. Jos ei voi tehdä kokonaan perinnöttömäksi, niin ainakin lakiosan ylittävä osuus kannattaa testamentata muille.

 

[jlkllk]

Etsikää paikkakuntanne alkoholistien läheisten vertaistukiryhmä. Yksin ette jaksa, ei kukaan tuollaista jaksa.

 

[ehdotan]

perinnön suhteen, että teette testamentin lapsenlapsen hyväksi. Tyttärelle tiedoksi, että hän ei tule lakiosaa enempää saamaan (mutta en kertoisi kelle rahat menee, ettei lapsi joudu kärsimään muodossa taikka toisessa).

Ja sitten hankkiudutte eroon tyttärestänne omassa asunnossa: tapaamisia vain jos selvänä ja käytös asiallista. Tuon mielettömän energian mitä olette kohdistaneet tyttärenne; jospa siitä pikkuisen pääsisitte käyttämään lapsenlapseen, loput itsenne hyvinvointiin.

 

[.......]

Mun mies oli melkoinen luuseri ennen kunnostautumistaan. Asui vanhempien nurkissa ja vanhemmat kiltisti ruokki, pesi vaatteet, antoi rahat (jotka meni viinaan ja muuhunkin). Vasta potku persuuksille ja omilleen joutuminen sai järjen päähän. Siperia kasvattaa, ei vanhemmat. Potku persuuksille olisi vaan pitänyt tehdä hyvissä ajoin. Nyt seuraus voi olla toista kuin aiemmin olisi ollut.

 

[Echo]

Samaa sanoisin kuin muutkin. Joillakin ei oman toiminnan ohjaus ja elämänhallinta toimi koskaan kunnolla, voi olla alttiutta psyykkisiin tai neurologisiin (adhd?) ongelmiin jo pienestä pitäen.

Mutta lopettakaa hyysääminen. Ei aikuistuvan nuoren puolesta todellakaan tarvitse etsiä asuntoa ja vielä vähemmän kalusteita sinne, se on nuoren tehtävä seurata vuokrailmoituksia lehdistä ym.ja sisustaa ihan itse.

Älkää majoittako häntä enää. Jos hän syyttää teitä kaikesta niin sanotte että vaikka teissä olisi ollut virheitä niin virheitä kyllä on kaikissa vanhemmissa, mutta jokainen aikuinen lapsi vastaa itse elämästään. Oli vanhemmat ja lapsuus olleet millaisia tahansa.

Ei kukaan kaada alkoholia hänen kurkustaan alas kuin hän itse. Ja jos ajatellaan hyviä asioita mitä kunkin aikuisen pitäisi tehdä, niin ei kukaan tule kenenkään yli 18-v.puolesta etsimään koulutus-tai työjuttuja kuin se aikuinen itse.

Puhuit lapsista monikossa. Onko teillä muita lapsia, millaisia he ovat?

 

[kfkk]

Mene hoitoon!

 

[Mollymook]

Huhhuh, lopettakaa hyysääminen. Tytär äkkiä hoitoon.

 

[Äiti täälläkin]

Olen samaa mieltä kuin muutkin kirjoittajat: tyttärenne on saanut kaiken aina valmiina eikä minkään eteen ole tarvinnut ponnistella. Heittäkää hänet pihalle. En kuitenkaan teitä hauku enkä kritisoi sillä tunnistan hyvin tapanne kasvattaa. Olen itse tainnut sortua samaan omien lasteni kohdalla. Poika asuu kotona, vasta täytti 18. Peruskoulu kesken, ammattikouluun tuskin ikinä menee. Luottotiedot vaarassa mennä kun on muutamassa kk tehnyt tuhansien eurojen velat, ei mitään holttia missään asiassa. Jokaisen saamansa euron käyttää peleihin, viinaan, tupakkaan tai muuhun törkyyn. Käsi ojossa koko ajan. Etsimme hänelle nyt omaa asuntoa, ei hän enää täällä voi asua. Toivotaan että se siperia opettaa. Surullista on.

 

["Valittaja"]

Olet curlingvanhempi.

 

[vieras*]

Missä kohdassa ap hyysäsi yli?

Kun itse muutin lukion jälkeen 19 v. Opiskelemaan niin kyllä vanhemmat huolehti asunnosta ja huonekaluista, vastaavasti käydessäni viikonloppuna kotona sai ruokaa mukaani, vaikka en sitä pyytänytkään. Ajokortin maksoivat vanhemmat. Samoin kohdeltiin veljeäni, eikä meistä kumpikaan ole rappiolla oleva alkoholisti. Molemmilla on hyvät työpaikat ja perhe-elämä kunnossa.

 

[dddd]

Vanhempien tehtävä on opettaa lapsensa omatoimisiksi ja itsenäisiksi, kantamaan itse vastuuta omasta elämästään. Miten te olette hoitaneet nämä velvollisuutenne?

Aloitus kuulostaa provolta, mutta jos se sattuukin olemaan totta, niin silloin on tosiaan syytä katsoa peiliin. Kannattaa mennä ensimmäisenä juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa, joka mahdollisesti pystyy avaamaan silmänne. Luulisi viimeistään jo tässä vaiheessa tajuavan, ettei curling-vanhemmuus ole hyvä juttu. Hyysäämisesta ja passaamisesta lapsi (tai aikuinen lapsi) ei opi mitään - paitsi käyttämään muita ihmisiä hyväkseen ja välttelemään omaa vastuutaan.

 

[Echo]

Missä kohdassa ap hyysäsi yli?

Kun itse muutin lukion jälkeen 19 v. Opiskelemaan niin kyllä vanhemmat huolehti asunnosta ja huonekaluista, vastaavasti käydessäni viikonloppuna kotona sai ruokaa mukaani, vaikka en sitä pyytänytkään. Ajokortin maksoivat vanhemmat. Samoin kohdeltiin veljeäni, eikä meistä kumpikaan ole rappiolla oleva alkoholisti. Molemmilla on hyvät työpaikat ja perhe-elämä kunnossa.

Se siinä onkin että kenen puolesta voi hyysätä välillä ja kenen ei. Joku tunnollinen, eteenpäinpyrkivä ja itseohjautuva nuori pärjäisi ilman vanhempien apuakin ja silloin se apu ei laiskista häntä. Kun taas joku vähemmän itseohjautuva nuori ajattelee vanhempien avusta niin, että "ahaa, nyt mun ei itse tarvitsekaan tehdä mitään." Semmoista ei saa auttaa liikaa.

Eli se avun määrä on vähän lapsen omista ominaisuuksistakin kiinni.

 

[leijona76]

Missä kohdassa ap hyysäsi yli?

Kun itse muutin lukion jälkeen 19 v. Opiskelemaan niin kyllä vanhemmat huolehti asunnosta ja huonekaluista, vastaavasti käydessäni viikonloppuna kotona sai ruokaa mukaani, vaikka en sitä pyytänytkään. Ajokortin maksoivat vanhemmat. Samoin kohdeltiin veljeäni, eikä meistä kumpikaan ole rappiolla oleva alkoholisti. Molemmilla on hyvät työpaikat ja perhe-elämä kunnossa.

No minusta vaan on hyysänny. Opiskelemaan lähtiessä siskon kanssa hankittiin vuokrakämppä johon kotoa huonekalua ja kapioastiaa. Toki äiti toi ruokaa kun kävi kylässä mutta kyllä me ite elettiin ja niin sen pitikin mennä vuokranmaksuineen.
Kotona kun käytiin,osallistuttiin todellakin kodinhoitoon jne eikä ootettu sängyssä että äitee passaa kaikki. Ja antaa rahaa hassattavaksi. Autokoulun maksoivat.
Kunhan tuo ipana tosta kasvaa sinne ikään niin en meinaa valmiina antaa vaan saa osallistua ja itsekin tehdä elämänsä eteen.
Tuokin että aikuista ihmistä haetaan kertatoisensa jälkeen vaikka ja mistä rapakunnossa kotiin, on paapomista. Opetettu siihe että eletään miten vaan ja aina äiti ja isi tulee apuun.

 

[Tässä kohtaa]

Hyysäys on mennyt siinä kohtaa yli kun keski ikäinen alkoholisti tytär makaa vanhempiensa sohvalla. Lisäten siihen vielä kaiken hirveyden miten kohtelee heitä.

 

[vieras*]

Hyysäys on mennyt siinä kohtaa yli kun keski ikäinen alkoholisti tytär makaa vanhempiensa sohvalla. Lisäten siihen vielä kaiken hirveyden miten kohtelee heitä.

Ap puhui kasvatuksesta, aikuista lasta ei enää kasvateta.

 

["minä vain"]

Ap puhui kasvatuksesta, aikuista lasta ei enää kasvateta.

Jos lopputulos on se, että keski ikäinen naisihminen makaa sohvalla, niin onko sillä väliä missä kohdassa jokin on mennyt pieleen? Jos passausta jatketaan kotoa poismuuton jälkeen liian pitkälle, niin joillekin käy näin. Ei sillä menneellä ole enää mitään merkitystä ja vanhemmilla ollut hyvä tarkoitus. Tyttären tarkoitusperät ovatkin jo eri maata, jo alkoholismistakin johtuen.

 

[Laama]

Empä henkilökohtaisesti usko että rappioalkoholisteja syntyy hyysäyksellä. Kyse on silloin usein muustakin, yleensä sellaisista asioista mihn vanhemmat eivät olisi voineetkaan vaikuttaa, ja nekin vanhempien teot jotka tälläisiä tapauksia synnyttävät ovat ihan toisesta ääripäästä...

Alkoholisti ei myöskään voi parantua jos ei sitä itse aidosti halua. Pakotus, painostus, kiristys... Ei ne auta. Mutta kun tilanne on jo tämä, niin silloin se hyysäys vasta tekeekin vahinkoa vaikka ei olisi tilannetta aiheuttanutkaan. Alkoholistille ei IKINÄ saa antaa rahaa alkoholiin. Ette saa mahdollistaa ja helpottaa tyttärenne elintapaa rahoittamalla sitä, toimimalla hänen kännikuskeinaan, elättämällä hänet sataprosenttisesti jne. Ylläpidätte hänen alkoholismiaan.