P
Pelottaa!
Vieras
Kumpi paikka on kivunlievityksen kannalta "varmempi"?
Minulla jäi hirveät traumat viime keväänä kätilöopistolla synnytyksestä, syistä että:
- Pyysin kaikki mahdolliset kivunlievitykset, (tuskat olivat aivan järjettömät) ja minun käskettiin vain imeä ilokaasua! Lopulta sain epiduraalin kerjättyä ja se auttoikin, pari tuntia (synnytys oli järjetöntä tuskaa 13h) Toista satsia epiduraalia sain myöskin kerjätä ja kerjätä... mistään muista kivunlievitys- mahdollisuuksista minulle ei kerrottu/ tarjottu mitään. Kolmatta satsia epiduraalia kerjäsin, täysin turhaan.
-Ponnistusvaiheeseen pyysin puudendaalia ja sain kommenttia, että OLETKO MUKA JOSTAIN KUULLUT, ETTÄ SE OLISI HYVÄ, en siis saanut, enkä mitään vaihtoehtoakaan tälle!
- Toivoin, että saisin kokeilla jakkaralla synnytystä, missään vaiheessa kukaan ei edes tuonut jakkaraa saliin!
- Ponnistamaan kun pääsin, epiduraalin vaikutus oli lakannut jo pari tuntia aiemmin ja tuskat entistä hirveämpiä, kävin tajuttomuuden rajamailla, näin ihmiset harmaina hahmoina, enkä aina kunnolla kuullut, mitä minulle puhuttiin. Ponnistus sattui sekin, jopa supistuksia enemmän ja huusin kivusta. Huutaminen kiellettiin todella tylysti, vaikka se helpotti omaa kipuani.
- Ne tunnit, kun epiduraali ei vaikuttanut, imin vain hädissäni ilokaasua, kun en muutakaan voinut, kun minua ei kuunneltu! Ja lopulta en olisi edes sitä saanut ottaa, sanottiin vaan tylysti; koita nyt edes välillä hengittää itse! Supistusten väli oli alle minuutti ja kätilökin sen kyllä näki, sanoi vaan, että oho, tuleepas niitä usein! Ei siinä paljon ehtinyt levähtämään ja hengittämään raitista ilmaa.
- En tiedä, kauanko ponnistusvaihe kesti, papereihin oli merkitty virheellisesti about 6 tuntia!
-Synnytystä ei käyty millään tavalla läpi
Tähän ei varmasti tullut edes kaikkea... ahdistaa ja pelottaa pelkkä synnytyksen miettiminen, mutta nyt olen taas raskaana ja neuvolaan täytyisi ilmoittaa tuleva synnytyspaikka. Onko tosiaan niin, että kättärillä suhtaudutaan lääketieteellisiin kivunlievityksiin negatiivisesti? Saako naistenklinikalta parempaa tietoa vaihtoehdoista/hoitoa/kivunlievitystä/ymmärrystä? Voiko naistenklinikalla tehdä synnytyssyynniltelman ja kuunnellaanko niitä toiveita? Kumpi on siis parempi paikka synnyttää? Toivottavasti saan kokemuksia molemmista paikoista... Tällä hetkellä luulen, että valitsen naistenklinikan, mutta haluaisin kuulla, jos kättärilläkin olisi mahdollisuutta enemmän itse vaikuttaa asioihin. Kättäri olisi vaan ultria ym. varten itselle paljon lähempänä, siksi pähkäilen.
Minulla jäi hirveät traumat viime keväänä kätilöopistolla synnytyksestä, syistä että:
- Pyysin kaikki mahdolliset kivunlievitykset, (tuskat olivat aivan järjettömät) ja minun käskettiin vain imeä ilokaasua! Lopulta sain epiduraalin kerjättyä ja se auttoikin, pari tuntia (synnytys oli järjetöntä tuskaa 13h) Toista satsia epiduraalia sain myöskin kerjätä ja kerjätä... mistään muista kivunlievitys- mahdollisuuksista minulle ei kerrottu/ tarjottu mitään. Kolmatta satsia epiduraalia kerjäsin, täysin turhaan.
-Ponnistusvaiheeseen pyysin puudendaalia ja sain kommenttia, että OLETKO MUKA JOSTAIN KUULLUT, ETTÄ SE OLISI HYVÄ, en siis saanut, enkä mitään vaihtoehtoakaan tälle!
- Toivoin, että saisin kokeilla jakkaralla synnytystä, missään vaiheessa kukaan ei edes tuonut jakkaraa saliin!
- Ponnistamaan kun pääsin, epiduraalin vaikutus oli lakannut jo pari tuntia aiemmin ja tuskat entistä hirveämpiä, kävin tajuttomuuden rajamailla, näin ihmiset harmaina hahmoina, enkä aina kunnolla kuullut, mitä minulle puhuttiin. Ponnistus sattui sekin, jopa supistuksia enemmän ja huusin kivusta. Huutaminen kiellettiin todella tylysti, vaikka se helpotti omaa kipuani.
- Ne tunnit, kun epiduraali ei vaikuttanut, imin vain hädissäni ilokaasua, kun en muutakaan voinut, kun minua ei kuunneltu! Ja lopulta en olisi edes sitä saanut ottaa, sanottiin vaan tylysti; koita nyt edes välillä hengittää itse! Supistusten väli oli alle minuutti ja kätilökin sen kyllä näki, sanoi vaan, että oho, tuleepas niitä usein! Ei siinä paljon ehtinyt levähtämään ja hengittämään raitista ilmaa.
- En tiedä, kauanko ponnistusvaihe kesti, papereihin oli merkitty virheellisesti about 6 tuntia!
-Synnytystä ei käyty millään tavalla läpi
Tähän ei varmasti tullut edes kaikkea... ahdistaa ja pelottaa pelkkä synnytyksen miettiminen, mutta nyt olen taas raskaana ja neuvolaan täytyisi ilmoittaa tuleva synnytyspaikka. Onko tosiaan niin, että kättärillä suhtaudutaan lääketieteellisiin kivunlievityksiin negatiivisesti? Saako naistenklinikalta parempaa tietoa vaihtoehdoista/hoitoa/kivunlievitystä/ymmärrystä? Voiko naistenklinikalla tehdä synnytyssyynniltelman ja kuunnellaanko niitä toiveita? Kumpi on siis parempi paikka synnyttää? Toivottavasti saan kokemuksia molemmista paikoista... Tällä hetkellä luulen, että valitsen naistenklinikan, mutta haluaisin kuulla, jos kättärilläkin olisi mahdollisuutta enemmän itse vaikuttaa asioihin. Kättäri olisi vaan ultria ym. varten itselle paljon lähempänä, siksi pähkäilen.