Muita synnytyksestä järkyttyneitä?

["vieras"]

En nyt ihan heti usko, että menetit puolet verimäärästäsi..etköhän vähän liioittele?

Oletpa tyhmä. Ihminenhän voi menettää vaikka 7 litraa verta.

 

[misStar]

Mulla ei synnytyksestä jäänyt mitään traumoja mutta ei mitään hyviä muistojakaan.
Mä en saanut vaikuttaa mun synnytykseen ollenkaan.Tuntui kuin ois ollut jossain keskitysleirillä.Hullu natsi(lue:kätilö) määräilee ja pakottaa,ite oli niin peloissaan ettei uskaltanut käydä väittelemään edes sen kanssa kun tuntui että se heittää vielä pihalle sieltä synnäriltä.
Lapsi kun syntyi,ensimmäinen ajatus oli;ihanaa se on ohi ja pääsee helvettiin täältä.Mä halusin että mies ottaa vauvan,halusin ite olla vaan rauhassa.Osastolla en puhunut juuri mitään kenellekään ja itkin vaan kun halusin kotiin.

Mutta ei mulle silti jäänyt mitään traumoja,varmaan kun ei tapahtunut mitään vakavaa.Kyse oli periaatteessa vain tunteista ja ne on hiipuneet nyt kun aikaa on kulunut.Ja seuraavan kerran jos/kun meen synnyttämään niin aion todellakin tehdä just niinkuin ite haluan.Ens kerralla tuskin pelottaakaan samalla tavalla kun tietää ettei siihen kipuun kuole vaikka se siltä tuntuu.

 

[no huhhahhei!]

[QUOTE="vieras";23159620]Oletpa tyhmä. Ihminenhän voi menettää vaikka 7 litraa verta.[/QUOTE]

Niin, tai vaikka 15! Kukahan tässä on tyhmä...

 

[.]

Miten te kehtaatte kommentoida toisille tällaisia? Oletko sinä jotenkin parempi synnyttäjä tai kovempi marttyyri kun sulle ei ehditty mitään antaa? Synnytys kuten kipukin on subjektiivinen kokemus josta yksi ei todellakaan toiselle voi sanoa että 'mulla oli vaikeampaa' tai 'ole kuule tyytyväinen'.

Mikä tekee äiti-ihmisistä noin hiton katkeria kaikesta? Pitää vittuilla toisille ja nostaa itseään johonkin ihme sädekehätasolle. Aargh! Eikö voi kommentoida mitään kannustavaa, ymmärtävää, ystävällistä. Mitään positiivista? Hitto mitä jengiä taas liikenteessä..

Olen samaa mieltä kanssasi (tosin ehkä hieman lievemmin sanankääntein.. . Itse synnytin myös esikoisen ilman kivunlievitystä, mutta melko nopeana synnytyksenä. Ja vaikka olen itse "ylpeä" siitä että selviydyin ilman puudutuksia, niin tiedän, että aika moni muukin on selvinnyt ja vielä huonommissa olosuhteissa. Eikä tulisi mieleenkikään sanoa kenellekkään, että sun synnytyksesi oli helpompi kun mun. Kipu on niin subjektiivinen kokemus ja se miten kauan se kestää ja miten siihen suhtaudutaan ulkopuolisten (=kätilön) toimesta vaikuttaa kokonaisuuteen ratkaisevasti. Synnytykset on erilaisia, kuten me synnyttäjätkin, niin kuin on sairaalat, puolisot, kätilöt, lääkärit jne. Ihan turhaa sädekehän kiilloitusta tuommonen.

 

[no huhhahhei!]

Mä tiedän yhden maanosan, jossa naiset lykkää mukulaa ilman minkäänlaista puudutusta saati edes ammattiapua. Ei vaan tällä palstalla näy heitä pätemässä "paremmuudellaan."

 

["vieras"]

Mä tiedän yhden maanosan, jossa naiset lykkää mukulaa ilman minkäänlaista puudutusta saati edes ammattiapua. Ei vaan tällä palstalla näy heitä pätemässä "paremmuudellaan."

No jos olisin ilman ammattiapua synnyttänyt, niin olisin luultavimmin kuollut. Ja jos siitä olisin jotenkin ihmeessä selvinnyt ni toinen lapsi olisi ilman ammattiapua synnytykseen kuollut. Vapaaehtoisesti ilman ammattilaisten apua en siis suostuisi edes synnyttämään.

 

[Yksi kokemus]

Mitkä sitten määritellään kamaliksi supistuksista ja kuinka monella ne tosiaan kestävät luonnostaan 24h ajan, harvemmalla käsittääkseni kipu on niin kauaa tappavan tuntuista. Ellei sitten kertaalleen ole jo annettu yhtä epiduraalia, joka pitkittää synnytystä. Onhan se synnytys rankkaa, siksi siihen pitäisi mahdollisimman hyvin etukäteen yrittääkin valmistautua - että olisi syönyt ja juonut hyvin sitä ennen, enkä tarkoita ainoastaan edellisiä päiviä, koska silloinhan ruoka ei ehkä maistukaan enää niin hyvin. Riittävästi lepoa myös, kun usein joutuu synnyttäessä yöllä valvomaan. Elimistö myös itse voimaannuttaa itseään ja antaa sitä energiaa, kun sille annetaan siihen mahdollisuus.

Minulla on kaksi synnytystä, ekassa epiduraali, toisessa en halunnut - ja mitäs sitten.. Molemmat kestivät lähes minuutilleen yhtä kauan. Samalla kaavalla mentiin ponnistukseen asti.. Täysin samat "ongelmat", tuntemukset (mm. hervoton jalkojen tärinä, minkä luulin johtuneen puudutuksesta). Molemmat vauvat olivat viime tippaan asti tosi ylhäällä, enkä saanut ponnistaa - ja toinen sitten syöksyi rytinällä alas yhtäkkiä..

Kivut olivat yhtä kovat, tai lievät, pahimmat ponnistusvaiheessa. Toisen kokemuksen perusteella voin sanoa, että ekankin olisin voinut synnyttää ilman epiduraalia. Muttei minun kohdallani siitä ollut haittaa, eikä varsinaisesti etuakaan. Muutaman hetken kivuton olo, mutta lopputulos oli sama. Ei nopeuttanut eikä pitkittänyt..

 

[ruma muisto]

Synnytys oli järkyttävä kokemus suurine verenhukkineen, kiireen vuoksi unohtuneine verensiirtoineen ja repeämisineen. Osaston kätilöt olivat osaksi aivan kamalia, omakätilöni mm. vi**uili minulle siitä, että elän avoliitossa lapseni isän kanssa (nimitteli jatkuvasti Rouvaksi tiedossa olleesta siviilisäädystäni ja nuoresta iästäni huolimatta). Seuraavalla kerralla sektio, jonka teen selväksi 1. neuvolakäynnistä lähtien. Ja seuraavalla kerralla en inhottavan hoitajan kohdatessani aio olla kiltti soputuja vaan pitää jyrkästi puoleni. Harmittaa, että en ottanut omassa tapauksessani sattuneesta ilmiselvästä hoitovirheestä johtuen yhteyttä potilasasiamieheen. Kai siksi en ottanut,että olin lopulta kiitollinen siitä, että lapsi oli terve vaikka oma synnytykseni oli kammottava kokemus.

 

[edellinenvieras]

Oikeaa toimintaa, mitään ei saa tässä maailmassa jos ei vaadi! Näin pitäisi kaikkien toimia.

Mä olen joskus tehnyt hoitotyötä ja erityisesti vanhusten kanssa koin valaistumisen: pahinta mitä avuttomassa (tai melkein sellaisessa) tilanteessa olevalle ihmiselle tehdä, on se että hoitava henkilö vie sen viimeisenkin itsemääräämisoikeuden ja intimiteetin. Vaikka annat jollekin vastenmielistä peräruisketta, voit aina yleensä kysyä että annanko tämän nyt vai minuutin päästä. Yksinkertaista ja samalla kovin vaikeaa joidenkin käsittää.

Tuolta pohjalta lähdin omaa pelkopolikäyntiäni rakentamaan ja hyvin tulin ymmärretyksi.

 

["vieras"]

up!