kätilöopisto vai naistenklinikka?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Marika_
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Marika_

Vieras
Eli pitäisi päättää kumpaan menisi synnyttämään. Esikoista odotellaan, joten kokemuksia kummastakaan ei ole. Olisi kiva kuulla kokemuksia kokeneemmilta äideiltä, hyviä ja huonoja puolia.

Kiitos!
 
Täällä on toinen esikoisen odottaja, ja minäkin kuulisin mielelläni kokemuksia näistä kahdesta synnytyssairaalasta. Tällä hetkellä mielessä on naistenklinikka siksi, että siinä on lastenklinikka on lähellä jos pikkuinen tarvitsee ensitöikseen erikoishoitoa.
 
Kättäri on ns. opetus sairaala siellä varmaan enemmän kätilö opiskelijoita seuraamassa, jos siis haittaa "ylimääräiset"..

Itse oon ollu naistenklinikalla töissä ja viihdyin todella hyvin ja aijon sinne itse mennä synnyttämään huhtikuussa...

Naistenklinikalla tosiaan lastenklinikka lähellä.

Naistenklinikalla enemmän osasto paikkoja ja vähemmän synnytyssaleja kuin kättärillä. Kättärillä taas toistepäin että enemmän synnytys saleja ja vähemmän osastopaikkoja synnyttäneille. Kaverini on käännytetty kättärin ovelta kun on mennyt synnyttämään koska ei mahtunut sisään.
 
Minä synnytin ekani 09/06 kättärillä, ja sieltä mennään tätä kakkostakin keväällä hakemaan. Kiva henkilökunta, ja opiskelijastakin oli salissa ainoastaan apua - jaksoi jutustella kanssani ja rauhoitella kun paniikki meinasi iskeä. Olin tyytyväinen - jos olisi riskiraskaus niin varmaan haluaisin Nklle, mutta näin normaaliraskaudessa kättärillä oli tosi hyvä meininki. Hyvä henki, eikä niin laitosmaista - olen vieraillut NKllakin katsomassa pieniä.
 
Niin, koskaanhan ei tiedä mitä synnytyksessä tapahtuu - ei tarvitse olla ns. riskiraskaus että joku voi mennä pieleen. Itse en halunnut mitään riskejä vaan valitsin Naistenklinikan, ja menen sinne kuukauden päästä toistakin synnyttämän. Jos pienellä esim. on hätä ei tarvitse häntä lähteä ambulanssilla lastenklinikalle viemään kuten Kättärillä synnyttäneellä ystävälläni kävi. Haluan vaan olla varautunut kaikkeen. Ja NKL oli sitä paitsi kaikkea muuta kuin laitosmainen - loistava asialleen omistautunut henkilökunta ja ihana meininki perhehuoneissa!!
 
Mulla takana kaksi kokemusta Naikkarilta. Toisessa oli erikoistilanne, toinen tavallinen synnytys. Molemmilla kerroilla aivan loistavaa hoitoa. Jos vielä tulee tilanne eteen, tuonne menen ehdottomasti.

NKL ei ole mikään luomupaikka eikä ainakaan mun ole tarvinnut puudutuksia tai muuta lievitystä anella, eivät niissä juuri pihtaa. Mulla vaikutti valintaan myös tuo Lastenklinikan läheisyys. Itse asiassa NKL:llä on jopa synnytyssalien vieressä vastasyntyneiden tehohoitoyksikkö.
 
Eipä taida tästä porukka juuri viisastua kun hyviä ja huonoja kokemuksia on molemmista... Itse olen synnyttänyt esikoiseni Kättärillä ja kaikki oli hyvin hoidettu: poliseuranta ennen synnytystä, synnytyssuunnittelu, perhehuone, jälkiseuranta yms. yms. Kipulääkettä sai jos pyysi ja neuvoja pienen alkupäiviin vaikka keskellä yötä jos joku askarrutti. Oli turvallinen ja huolehdittu olo.
 
itse suosittelen naistenklinikkaa, tytön synnytys oli vauhdikas, kotona meni vedet 14.10 soitin ja sanottiin että odottele kunnes et pysty olemaan, soitin miehelle et tulee takas töistä ja tulikin. Naikkarilla oltiin14.50 ja synnytys oli ohi 16.04. Kätilöt auttoivat ja opastvat koko synnytyksen ja sen jälkeen. Huoneessa oli ammeet ja suihkut ja hyä tunnelma kaikkiaan.
HUonoksi puoleksi voisi mainita vain nuivan suhtautumisen vauvan hoitoon tuomiseen. Olin kärsinyt todella kovista supistuksista melkein viikon ennen synnytystä ja olisin unen vuoksi vienyt vauvan hoitoon mutta siihen suhtauduttiin erittäin kielteisti.

Pojan synnytys taas alkoi yöllä kahden maissa ja naikkarilla oltiin puoli kolme. tällä kertaa olin päättänyt etten kotona odota. Synnytyssaleja ei ollut heti vapaana joten jouduttiin sivuhuoneeseen odottelemaan. Supistukset olivan napakoita mutta erittäinkin siedettäviä. Kuitenkin kun matkaa oli 40km ajattelin lähteä ajoissa.
Aamuun asti pärjättiin ilman lievityksiä ja poika syntyi 10 ja jotain minuutin ponnistuksella. sain normaalisti rinnalle ja sitten ruvettiinkin hämmästelemään kun poika kakoi ja alkoi sinertää, sanon kätilölle mutta siihen ei reagoitu, niin vauvat tekevät. Edelleen vauva kakoi ja koitin käännellä ja taputella mutta vauva vaan sinersi. Käskin kätilöt katsomaan ja vauva siirrettiin toiseen asentoon. sama jatkui ja vauva alkoi olemaan tosi huonona, kätilöt kutsuivat lääkärin, lääkäri tuli heti ja vauva vietiin kaapissa pois.
En tiennyt mitä tapahtui kun kaikki oli sujunut hyvin ja normaalisti ja nyt tämä. Lapsi oli viety lastenklinikalle.
Vauva oli vetänyt lapsi vettä keuhkoihin ja sydämessäkin oli sivuääni, oli jo synnytyksessa ollut sykkeen laskuja joista ei oltu ilmoitettu minulle kun oltiin lääkäri jo kutsuttu katsomaan mutta ponnistus yllättikin. sokerit laski ja lapsi ei jaksanut kahteen päivään syödä. Vauva joutui kahdeksi päiväksi lastenklinikalle ennenkuin pääsi vastasyntyneiden teholle jossa oli myöskin kaksi päivää. Tutkittiin vielä aivokäyrät ja muut että nähtiin ettei hapenpuute aiheuttanut ongelmia.
Olen iloinen että olin naikkarilla tuonkin kerran, koskaan ei voi titää mitä tapahtuu.
perhehuone mahdollisuutta on molemmilla kerroilla tarjottu.
 
Minä valitsin Kättärin siitä syystä molempiin synnyksiini, että se oli lähempänä, sinne on helppo vieraidenkin tulla ja raskauteni olivat normaaleja. Ensimmäisen lapseni sain 8/05 ja toisen 8/07. Molemmilla kerroilla synnytys oli nopea ja 'helppo' (vauvat syntyivät luomuina). Opiskelijoita ei ollut seuraamassa, vain kätilö oli paikalla. Kätilöt olivat ihan asiallisia ja osastoilla oli todella ihania hoitajia.
 
Huonoja kokemuksia kättäristä, valitettavasti. Synnytystapa oli suunniteltu sectio lapsen takia. Kätilömme oli nuori ja nuiva, juuri lomalle lähdössä. (luojan kiitos!) Leikkurissa henkilökunta ei uskonut, että puudutus oli epäonnistunut ja jatkoivat leikkausta. Mieheni tajusi korinan happimaskin takaa ja leikkaus keskeytettiin. Näin vaan semmoisen vanhemman, jo harmaantuneen, viiksekkään herrasmiehen toivottavan hyviä unia ja nukahdin.

Leikkauksessa todettiin atoninen kohtu ja oksitosiinia meni "per rectum" ja tipassa. Heräämössä kerrottiin että lapsi syntyi sydänvikaisena ja kun yritin pöpperössä kysellä, että voiko hän urheilla (perheemme oli todella urheilullinen) -nuori naislääkäri tiuskasi, että ei hänestä mitään huippu-urheilijaa tule! Jaahas, empä minä sitä tarkoittanut, ajattelin vaan, että kuinka sairas vauva minulla fyysisesti on.

Veritulppariskin takia, kätilöt (osa mukavia osa hommaansa leipääntyneitä) kävivät hätyyttämässä minua jalkeille. Uskoivat vasta, kun pyörryin kivusta istualteni noustessa. Lääkitys oli myös todella surkeaa, karjuin supistuksia 1,5-vuorokautta ja tämä omakätilö tuli naaman eteen, että sattuuko sua? Ja kun yritin kertoa, niin hän totesi, että älä puhu. Anteeksi, mutta en osaa viittoa. Jäi niin persmaku suuhun. Joutuivat sitten kysymään erikoisluvan kipupiikkeihin, kipupumpusta kuulin jälkikäteen.

Kun yritin päästä hoitoon tästä traumasta, terveyskeskuslääkäri totesi, ettei minun paikka ole kätilöiden kanssa keskustelemassa ja lätkäisi jonkun mielenterveyshoitsun numeron. (kun en ole raskaana) Nyt olen pillereistä huolimatta raskaana ja ajattelin valita kätilöopiston uudestaan, raskaudenkeskeytyksen takia. Enää en suostu kokemaan mitään vastaavaa. Enkä jaksa tapella systeemiä vastaan.
 
Ottaisin sen joka on lähempänä. Suoistukset tuntuivat erityisen inhottavilta automatkalla :) Ja kyllä kummassa tahansa voi olla sulku päällä, ei sen perusteella voi valita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alessia*:
Ottaisin sen joka on lähempänä. Suoistukset tuntuivat erityisen inhottavilta automatkalla :) Ja kyllä kummassa tahansa voi olla sulku päällä, ei sen perusteella voi valita.

Matka on yhtä pitkä molempiin, joten edes tuota ei voi käyttää valintakriteerinä :)
 
... jos lapsi on sairas tai synnytyksessä jokin asia ei mene "normaaalikaavan" mukaan. Tottakai kätilöiden tehtävänä on toimia äitien tukena ja turvana, mutta kaikkeen hekään eivät pysty eivätkä kaikkea voi ennakoida. Tosiasia on myös se, että meissä äideissä on paljon draamakuningattaria joiden käytös saattaa olla osaltaan vaikuttanut siihen, että erityisesti kokeneemmat kätilöt eivät jaksa jokaisen "pikku" asiaan reagoida, vaikka asia synnyttäjälle itselleen tuntuisikin kaikkea muuta kuin pikkuasialta.
 
Valitsin Kättärin siitä syystä, että on himpun verran lähempänä (ainakin ruuhka-aikana pääsee nopeammin) sekä siksi, että olin aikoinani suorittamassa opiskelujen työharjoittelua Naistenklinikalla lapsivuodeosastolla, ja voin sanoa, ettei sen ikävämpää paikkaa voi juuri olla. Hoitajien eri kuppikunnilla oli niin tulehtuneet välit, että hyvä kun puhuivat toisilleen. Ja tuollainen heijastuu väkisinkin myös potilastyöhön. Toki meininki on aikojen saatossa voinut muuttua, mutta jätti kyllä mieleeni niin ikävän kuvan koko paikasta, että päädyin Kätilöopistoon.
 
Mulla on kyllä sellainen kuva, että hoitajat on aika susia toisillee vähän joka paikassa... En nyt tietenkään voi ihan yleistää, mutta se on siis oma vaikutelmani. Siis tuntuu niin yleiseltä, että tuntuu jo kliseeltä. Kyse ei kyllä varmaan ole siitä, että ala on aika naisvaltainen vaan jotakin muuta yhteistä heillä tuolla varmaan on, mitä lie... :/
 
Naistenklinikalla synnytin esikoisen. Itse synnytyksestä jäänyt mukava muisto. Kätilöt mukavia ja hoito hyvää. Lapsivuodeosastolla hoitajat olivat hieman liian kiireisiä mielestäni, mutta en valita. Turvallinen olo oli synnyttää naistenklinikalla.
 
Itse olen synnyttänyt sekä Kättärillä sekä NKL:lla, ja ehdottomasti parempi fiilis ja maku jäi NKL:sta. Kättärillä en saanut epiduraalia, vaikka olin kuinka kipeä ja sopivasti aukikin: kaurapussia vaan. Lääkäri oli tyly ja kätilöitä kohtaan ylimielinen. Perhehuoneet olivat tosi kivoja ja siitä puolesta jäi hyvä mieli.

Naikkarilla oli aivan ihanat hoitajat ja lrit, mahtava paikka! Vaikka tulimme viime tingassa laitokselle, sain puudutteen heti. Suosittelen NKL:a, vaikka taitaapi olla enemmän tuuria, minkälaisen kohtelun ja hoitajat saa. Uskon kuitenkin, että puudutteen saa helpommin Naikkarilla, siksikin, että siellä enemmän hlökuntaa ja lääkäreitä.
 
minä sain naikkarilla puudutteen vasta 6 tunnin kipuilun jälkeen. Koko ajan se oli "tulossa". Minä kyllä luulen, että se on aika tuurista kiinni, että kuinka ruuhka on ja niin päin pois, että kuinka käy. Ne hoitajatkin on aika tuuri peliä. Ei kaikkien kanssa voi tulla toimeen. Pitäisi kyllä olla edes tyytyväinen siihen, että nykyään voi mennä synnyttämään sairaalaan saunan lauteiden sijasta. Minä ainakin kohtaan joka päivä myös muita ihmisiä, joista jää todella paha maku suuhun, mutta turha niitä on jäädä murehtimaan... Ei ne hoitajat eroa näistä tyypeistä sen enempää. Onneksi sinne ei tarvitse sentään muuttaa.
 
Hei,

Sain keskenmenon 15.9.09. Aloin vuotaa rajusti verta aikaisn aamulla ja lähdin Mariaan. Minut lähetettiin Mariasta Naistenklinikalle (soittivat Mariasta ja kysyivät laitetaanko teille). Kun pääsin naikkarille niin mikä lie kätilö tms. otti minut tylysti vastaan asenteella "mitä hittoa te täällä teette.."ja totesi, että lääkäriä ei kiinnosta tilanteeni einakaan pariin tuntiin. Nainen ihmetteli, että mitä teen siellä, kun kerran Kättäri hoitaa alkuraskauden veren vuodot. No hitostako minä tiesin mihin pitää mennä ja Mariasta lähettivät. Neuvolasta myöskään ekalla käynnillä en ollut saanut mitään numeroa mihin pitää soittaa jos alkaa vuotamaan verta. No lähdin sitten kotiin ja etsin itse Kättärin tiedot ja oivalsin, että sielläkin on päivystys. Soitin sinne ja sanoivat, että tule vaan heti. Pääsin siis heti mahtavaan, hyvään, empaattiseen ja ammattitaitoiseen käsittelyyn. Naistenklinikalla täti oli sitä mieltä, että pärjään ihan hyvin kotona puolille päivin, koska en kuulemma kuitenkaan vuoda paljon ja ja kun sinulla ei kerran ole kipuja. (Minulla olisi ollut aika samana päivänä Kättärille silloin puolilta päivin.) Eli en koskaan ikinä halua enää joutua Naistenklinikalle asioimaan. Ja toivon, että jos vielä onnistun raskaaksi tulemaan, en kuulu riskiryhmään ja joudu naikkarille. Siis Kättäri -aivan ihana paikka vaikka keskenmenon sainkin!
 
Sain äskettäin esikoiseni naistenklinikalla ja omasta puolestani olen ehdottoman tyytyväinen kaikkeen saamaani palveluun. Jouduin käymään siellä muutamaan otteeseen sekä ennen että jälkeen synnytyksen, ja joka ikinen kerta minua hoidettiin erinomaisen ystävällisesti ja asiantuntevasti. Lisäksi saimme lähes koko synnytyksen ajan ja perheosastoajan palvelua kahdella kielellä (mieheni ei puhu suomea). Kätilöt ehtivät auttaa meitä aina kun se oli tarpeen. Perheosaston päivähuoneessa ehti tutustua muihin nuoriin perheisiin. Sekin oli mukavaa.

Valitsimme naistenklinikan oikeastaan sen takia, että halusimme parhaan mahdollisen valmiuden akuuttiin hoitoon. Siellä on kuitenkin useita lääkäreitä koko ajan paikalla sekä vauvan että äidin hoitoa varten.
 
Minun mielestäni sillä synnytyssairaalalla ei nyt ole niinkään väliä, vaan tosiaankin riippuu ihan siitä millaiseen tilanteeseen joutuu ja millainen tuuri käy tai mikä ikinä.

Itse olen synnyttänyt 2 lasta naikkarilla ja minulla on 2 todella erilaista kokemusta vaikka synnytykset ovat paperilla saman kaavan mukaisia. Mikäli ei tietäisi sairaaloita samoiksi ja seuraisi noi synnytykset ja sairaala ajat minun silmieni läpi, niin kukaan ei todellakaan voisi uskoa, että kyseessa on yksi ja sama sairaala. Näillä synnytyksillä ei ollut edes kuin runsas vuosi eroa toisistaan, joten ei asiat niin paljon voi tuossa ajassa edes muuttua. On siis ihan vain tsäkää, että miten käy.
 
On siinä yksinkertainen tyyppi,joka tappaa oman lapsensa sen takia, että on saanut huonoa käytöstä synnytyssairaalasta!

Tekstisi ei muutenkaan ollut kovin uskottava....

Kokeile synnyttämistä oikeasti, upea kokemus!










Huonoja kokemuksia kättäristä, valitettavasti. Synnytystapa oli suunniteltu sectio lapsen takia. Kätilömme oli nuori ja nuiva, juuri lomalle lähdössä. (luojan kiitos!) Leikkurissa henkilökunta ei uskonut, että puudutus oli epäonnistunut ja jatkoivat leikkausta. Mieheni tajusi korinan happimaskin takaa ja leikkaus keskeytettiin. Näin vaan semmoisen vanhemman, jo harmaantuneen, viiksekkään herrasmiehen toivottavan hyviä unia ja nukahdin.

Leikkauksessa todettiin atoninen kohtu ja oksitosiinia meni "per rectum" ja tipassa. Heräämössä kerrottiin että lapsi syntyi sydänvikaisena ja kun yritin pöpperössä kysellä, että voiko hän urheilla (perheemme oli todella urheilullinen) -nuori naislääkäri tiuskasi, että ei hänestä mitään huippu-urheilijaa tule! Jaahas, empä minä sitä tarkoittanut, ajattelin vaan, että kuinka sairas vauva minulla fyysisesti on.

Veritulppariskin takia, kätilöt (osa mukavia osa hommaansa leipääntyneitä) kävivät hätyyttämässä minua jalkeille. Uskoivat vasta, kun pyörryin kivusta istualteni noustessa. Lääkitys oli myös todella surkeaa, karjuin supistuksia 1,5-vuorokautta ja tämä omakätilö tuli naaman eteen, että sattuuko sua? Ja kun yritin kertoa, niin hän totesi, että älä puhu. Anteeksi, mutta en osaa viittoa. Jäi niin persmaku suuhun. Joutuivat sitten kysymään erikoisluvan kipupiikkeihin, kipupumpusta kuulin jälkikäteen.

Kun yritin päästä hoitoon tästä traumasta, terveyskeskuslääkäri totesi, ettei minun paikka ole kätilöiden kanssa keskustelemassa ja lätkäisi jonkun mielenterveyshoitsun numeron. (kun en ole raskaana) Nyt olen pillereistä huolimatta raskaana ja ajattelin valita kätilöopiston uudestaan, raskaudenkeskeytyksen takia. Enää en suostu kokemaan mitään vastaavaa. Enkä jaksa tapella systeemiä vastaan.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä