Huonoja kokemuksia kättäristä, valitettavasti. Synnytystapa oli suunniteltu sectio lapsen takia. Kätilömme oli nuori ja nuiva, juuri lomalle lähdössä. (luojan kiitos!) Leikkurissa henkilökunta ei uskonut, että puudutus oli epäonnistunut ja jatkoivat leikkausta. Mieheni tajusi korinan happimaskin takaa ja leikkaus keskeytettiin. Näin vaan semmoisen vanhemman, jo harmaantuneen, viiksekkään herrasmiehen toivottavan hyviä unia ja nukahdin.
Leikkauksessa todettiin atoninen kohtu ja oksitosiinia meni "per rectum" ja tipassa. Heräämössä kerrottiin että lapsi syntyi sydänvikaisena ja kun yritin pöpperössä kysellä, että voiko hän urheilla (perheemme oli todella urheilullinen) -nuori naislääkäri tiuskasi, että ei hänestä mitään huippu-urheilijaa tule! Jaahas, empä minä sitä tarkoittanut, ajattelin vaan, että kuinka sairas vauva minulla fyysisesti on.
Veritulppariskin takia, kätilöt (osa mukavia osa hommaansa leipääntyneitä) kävivät hätyyttämässä minua jalkeille. Uskoivat vasta, kun pyörryin kivusta istualteni noustessa. Lääkitys oli myös todella surkeaa, karjuin supistuksia 1,5-vuorokautta ja tämä omakätilö tuli naaman eteen, että sattuuko sua? Ja kun yritin kertoa, niin hän totesi, että älä puhu. Anteeksi, mutta en osaa viittoa. Jäi niin persmaku suuhun. Joutuivat sitten kysymään erikoisluvan kipupiikkeihin, kipupumpusta kuulin jälkikäteen.
Kun yritin päästä hoitoon tästä traumasta, terveyskeskuslääkäri totesi, ettei minun paikka ole kätilöiden kanssa keskustelemassa ja lätkäisi jonkun mielenterveyshoitsun numeron. (kun en ole raskaana) Nyt olen pillereistä huolimatta raskaana ja ajattelin valita kätilöopiston uudestaan, raskaudenkeskeytyksen takia. Enää en suostu kokemaan mitään vastaavaa. Enkä jaksa tapella systeemiä vastaan.