Kauan toivottu raskaus meni kesken, lähisukulaisen ilouutiset ja välit jäähyllä :(

[life sucks]

Pitkään toivottiin raskautta ja viimein se tuli. Ilo oli ylimmillään hetken. Sitten sikiö kuoli kun viikot 12 oli jo ylitetty (siksi tyhmänä sanon sikiöksi). Kerroin sisaruksen perheelle suru-uutiset ja samaan syssyyn sain kuulla heille tulevan perheenlisäystä PIENELLÄ ikäerolla. Kyllä keljuttaa, en pääse tästä yli.
Minun keskenmenosta on nyt muistuttamassa toisella perheellä saman ikäinen lapsi kuin meille olisi tullut.
Miten tästä pääsee yli? Minua itkettää ajoittain vieläkin. En voi olla missään tekemisissä enää kenenkään sukulaisen kanssa. Tämä vauva olisi ollu meille niin kovin haluttu.
Lisäksi kävi niin, että uusi raskaus ei käynnisty enää todennäköisesti koskaan, niin ei voi edes sillä yrittää tästä päästä yli. :'(

 

[sutinasussu]

:hug: :hug: aika auttaa.

 

[--]

Kyllä sä pääset siitä yli. Tottakai nyt tuntuu kurjalta. Itse muistan kanssa niin selvästi ne tunteet mitä kävin läpi, kun kuulin ystäväni saavan lapsen juuri niihin aikoihin kun minunkin olisi pitänyt ilman keskenmenoa.

Ei ole sukulaisesi vika kuitenkaan sinun kohtalosi ja ehkäpä voit tälle tulevalle pienoiselle olla myös turvallinen ja rakas aikuinen.

 

[mun muru]

Kyllä sä selviät :/ !
:hug: En voi tuntea tuskaasi. Voin vain kuvitella.. mutta sä selviät tosta vielä ja kaikki menee lopulta hyvin.

 

[jep]

Ihan oma valinta myrkyttää elämäsi katkeralla paskalla asiasta, jossa toinen ei ole tehnyt sinulle mitään väärää, tai jatkaa elämää . ihmisille tapahtuu paljon paskempiakin asioita.

 

[.]

Mulla kans pari kaveria saa lapsen sillon ku munki piti saada. Eiköhän tä kuitenki tästä. Mut kyl sen varmaan aina muistaa ku kattoo niitä niiden kavereiden lapsia.

Halit ap!

 

[ap]

Ihan oma valinta myrkyttää elämäsi katkeralla paskalla asiasta, jossa toinen ei ole tehnyt sinulle mitään väärää, tai jatkaa elämää . ihmisille tapahtuu paljon paskempiakin asioita.

Minunko vika se oli, että minun sikiö päätti päivänsä?

 

[Meritähti]

Olen todella pahoillani menetyksestäsi :hug:
Anna itsellesi aikaa ja kerro myös muille tarvitsevasi sitä. Suku ja ystävät kyllä toivottaa sinut avosylin tervetulleeksi kun taas jaksat tavata muita ihmisiä.
Nyt et ehkä pysty olemaan aidosti onnellinen sisaruksesi puolesta, mutta ajan kanssa hänen lapsensa lakkaa muistuttamasta omasta menetyksestäsi.
Anna itkun tulla, tämä on klisee mutta aika auttaa. Ikävä saa olla ja katkerakin, mutta jossain vaiheessa siitä katkeruudesta pääsee kyllä, vaikka ikävä jossain määrin jäisikin.
Toivottavasti kuitenkin uusi raskaus olisi vielä mahdollinen, älä heitä toivoa pois jos sitä on.

 

[myy]

Otan ap osaa menetykseesi.

Meillä oli muutama vuosi sitten sama tilanne, tosin hieman aiemmin meni kesken kun leikattiin kohdunulkoinen raskaus n. rv9. Yksi sukulainen ja kaksi ystävää tulivat samoihin aikoihin raskaaksi. Sukulainen sai lapsensa muutamaa kuukautta aiemmin kuin minulla olisi ollut la ja ystävä sai juuri niihin aikoihin. Olemme kummankin lapsen kummeja. Tuntui ensin todella pahalta, en jaksanut olla pariin kuukauteen missään yhteydessä.

Pääsin kuitenkin vähitellen paremmalle puolelle asiaa ja tosiaan meitä pyydettiin kummeiksi noille lapsille. Kyllähän se vähän kirpaisi ensin ja oli vähän haikea olo ristiäisissä. Mutta jaksoin kuitenkin mennä elämässä eteenpäin, elämä ei pysähdy pahoihinkaan asioihin. Ei kannata läheisiä sulkea elämästä oman menetyksen takia. Kyllä olosi vielä tuntuu jonain päivänä helpommalta, älä polta siltoja vielä.

 

[hyvät tavat kunniaan]

En kyllä ymmärrä ollenkaan sitä, että jos itsellä on suru-uutinen ja km meneillään, niin samaan aikaan lähisuvun on juuri pakko sillä samalla hetkellä ilmoittaa, että hei meillepä tuleekin vauva! Tosi typerää ja huonoa käytöstä! Voimia sulle! Itellä oli syksyllä se tilanne, että olin samaan aikaan sairaalassa lääkkeellisessä tyhjennyksessä kuin siskoni, joka synnytti samaan aikaan terveen toisen lapsensa käytävän toisella puolella. Oli aivan kamalaa ja meni pitkään, ennen kuin pysytin menemään katsomaan vauvaa, niin kipeää se teki. Meilläkin taustalla useamman vuoden lapsettomuus ja rankat hiodot ja niin vain kävi.

 

[Vieras]

Siis nyt meni ohi miksi välit on jäähyllä?
KAIKISSA raskauksissa on leskenmenon riski, jokaisen pitäisi tietää se. Voimi siis sinulle!
Mutta! Sisaruksesi EI tee mitään väärää vaikka heille on tulossa lapsi! Itse olet kyllä aika lapsellinen ja typerä tässä tilanteessa! Hyvä veto ei kyllä ollut uuden raskauden ilmoittaminen tuossa tilanteessa, mutta silti.
Elämä jatkuu, myös sinulla jos vaan annat sen jatkua!

 

[Elämä on valintoja]

Ihan oma valinta myrkyttää elämäsi katkeralla paskalla asiasta, jossa toinen ei ole tehnyt sinulle mitään väärää, tai jatkaa elämää . ihmisille tapahtuu paljon paskempiakin asioita.

Minunko vika se oli, että minun sikiö päätti päivänsä?

Ei tietenkään ollut sinun vikasi, mutta vielä vähemmän sisaruksesi vika. Todella kurjaa että sait keskenmenon, mutta aika auttaa, mikäli annat itsellesi siihen mahdollisuuden. Elämänsä myrkyttäminen kohdatuilla vaikeuksilla on oma valinta. Kuten on niistä selviäminenkin. Vain sinä voit päättää suunnan.

Sisaruksellasi on myös oikeus iloita lapsestaan, kuten kaikilla muillakin. Et voi vaatia häntä muistamaan jatkuvasti, että sinullakin olisi ollut samanikäinen lapsi ilman keskenmenoa. Vaikka itse jäisit rypemään asiassa loppuelämäksesi, muiden ei tarvitse.

 

[vieras]

Jos et pysty olemaan tekemisissä, niin sit et pysty. Lapsettomuustaustaisena tiedän tunteen ja mun mielestä kukaan ei voi ulkopuolelta sanoa mitä "pitää kestää tai miten pitää suhtautua" tms.
Uskon et järjen tasolla tajuat ettei se toisen lapsi ole sulta pois, mutta se, et lapsi muistuttaa siitä et itsellä voisi olla samanikäinen jos asiat olisi menneet toisin, tuo sen surun.
Suhtautumistapoja on niin monta kuin ihmisiäkin, useimmilla aika auttaa, ja se et kun lapsi on syntynyt ja kasvanut vähän, huomaa et lapsi on oma persoonansa, ei vaan söpö vauva jollainen itselläkin olis voinut olla, eikä niin mieti omaa menetystään enää.
Voimia!

 

[???]

En kyllä ymmärrä ollenkaan sitä, että jos itsellä on suru-uutinen ja km meneillään, niin samaan aikaan lähisuvun on juuri pakko sillä samalla hetkellä ilmoittaa, että hei meillepä tuleekin vauva! Tosi typerää ja huonoa käytöstä! Voimia sulle! Itellä oli syksyllä se tilanne, että olin samaan aikaan sairaalassa lääkkeellisessä tyhjennyksessä kuin siskoni, joka synnytti samaan aikaan terveen toisen lapsensa käytävän toisella puolella. Oli aivan kamalaa ja meni pitkään, ennen kuin pysytin menemään katsomaan vauvaa, niin kipeää se teki. Meilläkin taustalla useamman vuoden lapsettomuus ja rankat hiodot ja niin vain kävi.

Ja siskosi olisi pitänyt varmaan olla synnyttämättä?

 

[UpsyDaisy]

olen pahoillani puolestasi :hug: Ei varmasti ollut oikea aika sukulaisen kuitenkaan kertoa raskaudestaan. Mutta ei se helppoa sen sanominen ehkä sukulaisellekkaan ollut. Itselle kävi niin että yks sukulainen kävi kylässä ja hälle oli tarkotus kertoa raskaudesta ja hän ehtikin ensin puhumaan suruissaan lapsen kaipuustaan niin päätinkin olla ihan hiljaa :ashamed:

Voimia sinulle!

 

kannattaa hakea ammattiapua.

 

[Noo12]

Joo tietty pitää saada iloita raskaudestaan, mutta en kyllä ihan ymmärrä, että miksi se piti ilmottaa samaan syssyyn, kun sinä ilmoitit keskenmenostasi???!!!! Hirveetä ajattelemattomuutta!!! Voimia sulle paljon!

 

[Elämä on valintoja]

Joo tietty pitää saada iloita raskaudestaan, mutta en kyllä ihan ymmärrä, että miksi se piti ilmottaa samaan syssyyn, kun sinä ilmoitit keskenmenostasi???!!!! Hirveetä ajattelemattomuutta!!! Voimia sulle paljon!

Hirveetä ajattelemattomuutta ilmoittaa keskenmenosta, kun joku iloitsee pitkään toivotusta raskaudesta?

Näillä asioilla tuppaa olemaan kaksi puolta. Jokaiselle se oma näkemys on läheisempi.

 

[hyvät tavat kunniaan]

En kyllä ymmärrä ollenkaan sitä, että jos itsellä on suru-uutinen ja km meneillään, niin samaan aikaan lähisuvun on juuri pakko sillä samalla hetkellä ilmoittaa, että hei meillepä tuleekin vauva! Tosi typerää ja huonoa käytöstä! Voimia sulle! Itellä oli syksyllä se tilanne, että olin samaan aikaan sairaalassa lääkkeellisessä tyhjennyksessä kuin siskoni, joka synnytti samaan aikaan terveen toisen lapsensa käytävän toisella puolella. Oli aivan kamalaa ja meni pitkään, ennen kuin pysytin menemään katsomaan vauvaa, niin kipeää se teki. Meilläkin taustalla useamman vuoden lapsettomuus ja rankat hiodot ja niin vain kävi.

Ja siskosi olisi pitänyt varmaan olla synnyttämättä?

Ei, vaan tilanne vain oli vaikea ja hankala ja surullinen meille molemmille! Itkimme, kun soittelimme toisillemme käyvän toiselle puolelle. Eikö mikään tosiaan saisi tuntua kurjalta ja vaikealta, vaan kaikki vaan pitäisi niellä? Et taida tietää mitään lapsettomuuden tuskasta, lapsettomuushoidoista ja niihin liittyvistä keskenemenoista.