R
rypevä
Vieras
Ex-seurustelukumppanini jätti minut, koska olin masentunut ja tein liikaa töitä. Mitään pahaa ei tapahtunut ja hän jätti vähän porttia auki: palataan asiaan, kun asiat ovat paremmin ja osaat nauttia elämästä.
Nyt hän on löytänyt uuden rakkauden. Mies on vajaa 50, nainen 40. Nainen on ollut lähes kaksi vuosikymmentä ammatissa, johon vaaditaan muutaman kuukauden koulutus, mutta opiskelee nyt kasvatusalaa. Lapsia on kaksi, alle koulu- ja koulun aloittava. Miehellä on lukiolainen ja kohta yläkoulun aloittavat, vuoroviikoin hänellä asuvat lapset.
Mies hehkutti onnea ja helppoutta. Sitä hän halusikin. Ettei olisi luurankoja. Ettei olisi tunnelukkoja. Että kaikki kävisi helposti ja voisi visioida yhteenmuutosta ja kaikesta hienosta ja hyvästä kahden ihmisen välillä.
Miehen kaksi viimeisintä seurustelusuhdetta ovat päättyneet siihen, että nainen on joutunut aloittamaan terapian. Edellinen kesti 3 vuotta niin, että siinä oli 8kk tauko välissä, jolloin miehellä oli suhde. Jälkimmäinen, tämä meidän, kesti vajaan kaksi vuotta.
Mitä luulette, onko tässä nyt kolmas kerta toden sanoo tilanne vai saattaisiko arki tai jokin luuranko tulla vastaan tässäkin?
Minulle on raskasta päästä suhteesta yli, mutta ehkä nyt jo vähän helpottaa. Miehen lähipiiri on kertonut hänen olevan egoistin ja kykenemättömän kompromisseihin. Silti ruoskin itseäni kaikesta siitä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, jotta kaikki olisi onnistunut. Luulin, että hän olisi elämäni mies. Hän puhui minulle niin kauniisti ja pitkään yritti minuun panostaa, tosin omilla ehdoillaan se taisi tapahtua.
Nyt on upeasti, kun he menevät samaan suuntaan. Reilu kk sitten vietin miehen kanssa vielä illan ja yötä yhdessä, en tiennyt uudesta suhteesta, joka siis on nyt miehen loppuelämän suhde. Hän on pettänyt aiemmin, mutta ei aio pettää enää. Tämä oli viimeinen kerta. Uskoin ja toivoin vielä, että palaisimme yhteen. Moni asia elämässäni on jo paljon muuttunut.
Nyt hän on löytänyt uuden rakkauden. Mies on vajaa 50, nainen 40. Nainen on ollut lähes kaksi vuosikymmentä ammatissa, johon vaaditaan muutaman kuukauden koulutus, mutta opiskelee nyt kasvatusalaa. Lapsia on kaksi, alle koulu- ja koulun aloittava. Miehellä on lukiolainen ja kohta yläkoulun aloittavat, vuoroviikoin hänellä asuvat lapset.
Mies hehkutti onnea ja helppoutta. Sitä hän halusikin. Ettei olisi luurankoja. Ettei olisi tunnelukkoja. Että kaikki kävisi helposti ja voisi visioida yhteenmuutosta ja kaikesta hienosta ja hyvästä kahden ihmisen välillä.
Miehen kaksi viimeisintä seurustelusuhdetta ovat päättyneet siihen, että nainen on joutunut aloittamaan terapian. Edellinen kesti 3 vuotta niin, että siinä oli 8kk tauko välissä, jolloin miehellä oli suhde. Jälkimmäinen, tämä meidän, kesti vajaan kaksi vuotta.
Mitä luulette, onko tässä nyt kolmas kerta toden sanoo tilanne vai saattaisiko arki tai jokin luuranko tulla vastaan tässäkin?
Minulle on raskasta päästä suhteesta yli, mutta ehkä nyt jo vähän helpottaa. Miehen lähipiiri on kertonut hänen olevan egoistin ja kykenemättömän kompromisseihin. Silti ruoskin itseäni kaikesta siitä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, jotta kaikki olisi onnistunut. Luulin, että hän olisi elämäni mies. Hän puhui minulle niin kauniisti ja pitkään yritti minuun panostaa, tosin omilla ehdoillaan se taisi tapahtua.
Nyt on upeasti, kun he menevät samaan suuntaan. Reilu kk sitten vietin miehen kanssa vielä illan ja yötä yhdessä, en tiennyt uudesta suhteesta, joka siis on nyt miehen loppuelämän suhde. Hän on pettänyt aiemmin, mutta ei aio pettää enää. Tämä oli viimeinen kerta. Uskoin ja toivoin vielä, että palaisimme yhteen. Moni asia elämässäni on jo paljon muuttunut.
