S
Surullinen aviomies
Vieras
Itse olen rakastava aviomies, huomioin vaimoani monin eri tavoin, pienillä lahjoilla ja ylläreillä. Teen paljon kotitöitä, siivoan, laitan pyykkiä, kokkaan ja muuta sellaista. Vaimoni lähtee töihin aamu seitsemäksi, minä laitan kaksi vanhempaa lasta kouluun, toisiksi nuorimman eskariin ja nuorimman päiväkotiin. Työskentelen pääosin kotoa käsin päätteellä ja puhelimessa, niin teen yleensä ruoan valmiiksi ja vaimo hakee työpäivän päätteeksi lapset päiväkodista ja iltapäiväkerhosta.
Siihen asiaan. Vaimoni ei tee oikeastaan mitään parisuhteen eteen. Hän on innostunut omista asioistaan ja harrastuksistaan, mutta mielenkiintoa ei riitä minua kohtaan. Minä pussaan ja halaan, järjestän kivaa yhteistä tekemistä kuten hierontaa kynttilöiden valossa. Oikeastaan ainut asia mitä yhdessä teemme, on se että saunomme lähes joka ilta ennen nukkumaan menoa kahdestaan. Vaimoni ei juuri kerro minulle asioistaan, ja se harmittaa kun kuulen sivusta hänen kertovan asioita muille ihmisille. Seksiä meillä on ja hyvää sellaista jota minä kylläkin ylläpidän, olen aloitteellinen ja haluan kokeilla kaikkea uutta. Vaimo taas ei tee aloitteita, ja suhtautuu lähtökohtaisesti hyvin varautuneesti kaikkeen uuteen, kun olen esimerkiksi ostanut jotain seksileluja. Vaimoni ei ole sanonut minulle moneen vuoteen "minä rakastan sinua" tai "rakastan sinua". Vastaa kyllä jos sanon että olet rakas, että niin sinäkin.
Olen pitkään ajatellut että kaikki vain johtuu siitä että meillä on ruuhkavuodet ja hän haluaa panostaa lapsiin. Olen liian monesti kyllä kertonut missä toivoisin hänen muuttuvat mutta muutosta ei juuri ole tapahtunut, vaikka hän on useat kerrat kertonut että haluaa muuttua ja yrittää muuttua. Vuosiin vaimoni ei ole spontaanisti tullut suutelemaan minua, vaikka viime jouluna toivoin sitä joululahjaksi että sellainen lähiaikoina tapahtuisi, kerroin että mitään muuta en toivo lahjaksi. Toista ei voi muuttaa itseä voi. Nyt olen päättänyt etten odota enää mitään, yritän vain hyväksyä sen etten tulee saamaan elämässäni hänen kanssaan sellaista rakkautta jota janoan. Minä rakastan häntä sydämeni pohjasta enkä halua erota. Nyt olen huomannut, että kun olen päättänyt muuttua siinä etten odota mitään, niin en voi pettyäkään, että mielenkiintoni hellyyteen ja seksiin on lähes kadonnut. Olen tajunnut, että parisuhteemme on todella minun harteillani. Jos minäkään en ylläpidä parisuhteeseen kuuluvia asioita, loppuuko suhteemme kokonaan?
Siihen asiaan. Vaimoni ei tee oikeastaan mitään parisuhteen eteen. Hän on innostunut omista asioistaan ja harrastuksistaan, mutta mielenkiintoa ei riitä minua kohtaan. Minä pussaan ja halaan, järjestän kivaa yhteistä tekemistä kuten hierontaa kynttilöiden valossa. Oikeastaan ainut asia mitä yhdessä teemme, on se että saunomme lähes joka ilta ennen nukkumaan menoa kahdestaan. Vaimoni ei juuri kerro minulle asioistaan, ja se harmittaa kun kuulen sivusta hänen kertovan asioita muille ihmisille. Seksiä meillä on ja hyvää sellaista jota minä kylläkin ylläpidän, olen aloitteellinen ja haluan kokeilla kaikkea uutta. Vaimo taas ei tee aloitteita, ja suhtautuu lähtökohtaisesti hyvin varautuneesti kaikkeen uuteen, kun olen esimerkiksi ostanut jotain seksileluja. Vaimoni ei ole sanonut minulle moneen vuoteen "minä rakastan sinua" tai "rakastan sinua". Vastaa kyllä jos sanon että olet rakas, että niin sinäkin.
Olen pitkään ajatellut että kaikki vain johtuu siitä että meillä on ruuhkavuodet ja hän haluaa panostaa lapsiin. Olen liian monesti kyllä kertonut missä toivoisin hänen muuttuvat mutta muutosta ei juuri ole tapahtunut, vaikka hän on useat kerrat kertonut että haluaa muuttua ja yrittää muuttua. Vuosiin vaimoni ei ole spontaanisti tullut suutelemaan minua, vaikka viime jouluna toivoin sitä joululahjaksi että sellainen lähiaikoina tapahtuisi, kerroin että mitään muuta en toivo lahjaksi. Toista ei voi muuttaa itseä voi. Nyt olen päättänyt etten odota enää mitään, yritän vain hyväksyä sen etten tulee saamaan elämässäni hänen kanssaan sellaista rakkautta jota janoan. Minä rakastan häntä sydämeni pohjasta enkä halua erota. Nyt olen huomannut, että kun olen päättänyt muuttua siinä etten odota mitään, niin en voi pettyäkään, että mielenkiintoni hellyyteen ja seksiin on lähes kadonnut. Olen tajunnut, että parisuhteemme on todella minun harteillani. Jos minäkään en ylläpidä parisuhteeseen kuuluvia asioita, loppuuko suhteemme kokonaan?
