Kauhea riittämättömyyden tunne! Traumatisoinko lapseni?

["minä"]

Minulla on kolme lasta. Kaikki ovat olleet oikein haluttuja (joskin kolmonen ilmoitti tulostaan hieman nopeammin kuin olisimme olettaneet). Vanhin lapsista täyttää pian 4v ja pienin on vasta muutaman kuukauden ikäinen.

Mulle on tämän kolmannen synnyttyä tullut aivan hirvittävä riittämättömyyden tunne. Osa johtuu varmasti univelasta, mutta pelottaa ensimmäistä kertaa etten selviä tästä kunnialla... Mies tekee kyllä sen mitä töiltänsä ehtii, mutta tuntuu että itse saan aikaiseksi vain välttämättömimmät kotityöt. Erityisesti tuntuu että minusta ei riitä kaikille lapsille. Huomaan odottavani esikoiselta liikaa, vaikka hänkin on vasta pieni ja häntä pitäisi myös kohdella pienenä! Huomaan, että isompien lasten sylittely on jäänyt todella vähiin vauvan tultua...

Pelkään että pilaan lasteni lapsuuden! Minultahan pitäisi riittää hellyyttä ja rakkautta heille jokaiselle, jotta he tietävät kaikki olevansa minulle maailman tärkeimpiä ihmisiä! (Ja tässä vaiheessa aukesi tulvahanat...)

En kadu lapsia missään nimessä! Välillä vaan tuntuu, että en ole heille tarpeeksi... Olen liian väsynyt ja kärttyinenkin... Kamala pa*ka-äiti fiilis...

 

[:-kkk]

tuttuja tunteita. elä vaadi itseltäsi liikaa. anna kämpän olla ja keskity vain tarpomaan tämän vaiheen läpi.

mulla lapset samoilla ikäeroilla. 3 lasta aina 2v välissä. nuorimman vauva-aika meni sumussa. nyt on jo helppoa kun nuorin 4v.

 

["alkup."]

Kiitos. On kai lohduttavaa tietää että helpotusta on luvassa. En vain osannut odottaa tällaista tunnetta ollenkaan. Aina olen ajatellut, että vaikka en ole miljonääri niin minun lapseni saavat ainakin aina tietää kuinka paljon heistä välitetään! Ja minun lasteni kanssa vietetään aikaa!