Teenkö tosi väärin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Erosimme exäni kanssa jo yli puoli vuotta sitten muutaman kuukauden todella myrskyisän "suhteen" jälkeen. Olemme kuitenkin päätyneet taas tapailemaan aika säännöllisesti, tällä hetkellä useita kertoja viikossa. Meillä on tosi hauskaa yhdessä ja ihan mielettömän hyvää seksiä. Tämä ei ole siis sen enempää puhdasta ystävyyttä kuin pelkkä panosuhdekaan. Runsasta yhdessäoloa lisää se, että kummallakaan ei ole tällä paikkakunnalla kauhean vilkasta sosiaalista elämää. Yhteistä tulevaisuutta en kuitenkaan näe hänen kanssaan koska tuntuu, että olemme aivan eri maailmoista. Emme ymmärrä toistemme tärkeimmistä asioista mitään. Olen tämän exälle joskus tehnytkin selväksi, mutten tiedä miten paljon hän enää "muistaa" sitä. Hän tahtoisi seurustella, mutten ole myöntynyt, koska yhdessäoloaikanamme meillä oli tosi raastavia riitoja miehen mustasukkaisuuden takia ja en edelleenkään osaa olla olematta varuillani hänen suhteensa tai pelkäämättä uusia riitoja. Jos jompikumpi löytää toisen, olemme luvanneet toisillemme kertoa avoimesti. Olen kannustanut exää avoimesti tapailemaan muita naisia, jos hän löytäisi jonkun jolta saisi enemmän vastakaikua kuin minulta.

Muutama viikko sitten ex oli toisella paikkakunnalla ja sai aivan perusteettomat mustasukkaisuusraivarit puhelimessa, minkä seurauksena tuli viestiä, ettei tartte olla enää missään tekemisissä jatkossa. En sitten pitänyt enää yhteyttä pariin päivään ja vastasin erääseen netistä löytämääni deitti-ilmoitukseen ja kirjoittelinkin erään miehen, olkoon nyt vaikka Kalle, kanssa. Exän takaisin tultua olimme jo vaihtamassa avaimia takaisin, mutta päädyimme sitten kuitenkin sopimaan ja hän tajusi ymmärtäneensä tilanteen aivan väärin. Sen jälkeen olemme olleet tosi paljon tekemisissä, mutta virallisesta yhteen palaamisesta ei kuitenkaan ole ollut vielä mitään puhetta.

Olin kuitenkin ehtinyt sopia jo treffit Kallen kanssa, joka vaikutti varsin kiinnostavalta. Tapasimme ja Kalle vaikutti mukavalta ja näytti kivalta. Mitään suurta rakkauden huumaa ei kuitenkaan tullut ensitreffeillä, joten mahdollisuudet ovat aika 50-50 että muutamien treffien jälkeen ei keksitäkään enää mitään puhuttavaa tai sitten paremmin tutustuessa tästä alkaa kehittyä jotain vakavampaa. Kalle deittailee minun tietäen ja luvallani myös muita hänelle vastanneita, mutta pitää minua kiinnostavimpana. En ole kertonut hänelle olevani läheisissä väleissä exäni kanssa eikä minun mielestäni tässä vaiheessa kuulukaan kertoa.

Tässä tullaan nyt sitten siihen moraaliosaan: en tahtoisi kertoa myöskään exälle tapailevani nyt toista miestä, koska mielestäni tätä ei voi pitää vielä minään "toisen löytämisenä". Jos kertoisin ja sitten huomattaisiinkin Kallen kanssa ettei mitään kipinää synnykään, ex vaan suuttuisi ja loukkaantuisi turhaan minkä seurauksena mahdollisesti molemmat jäisimme jatkossa vaille tajunnanräjäyttävää seksiä ja hyvää seuraa tilanteessa, jossa olemme molemmat sitä vailla. Toisaalta jos kertoisin vasta siinä vaiheessa, kun Kallen kanssa suhde on varmasti lähentymässä kaverilinjalta seurusteluun, olisin ties miten pitkään pimittänyt exältä asioita ja hän varmasti loukkaantuisi vielä enemmän.

Kuinka väärin teen, jos jatkan Kallen tapailua "kaverilinjalla" kunnes tunteeni häntä kohtaan selviävät? Jos tästä kehittyy jotain, otan tietysti etäisyytä exään ja kerron hänelle löytäneeni toisen. Sanon vielä sen, että mitään aikomusta Kallen kanssa paneskeluun minulla ei ole, ellemme päädy suhteeseen. Enkä aio antaa hänen ottaa mitään askeleita seurustelun suuntaan (edes kädestäpitämistä tms.) ennenkuin tunnemme sen verran hyvin että tiedän, mitä tunnen häntä kohtaan.

Toisaalta salailen exältä tietoisesti asioita omaksi edukseni. Toisaalta exälle ei exänä pitäisi kuulua lainkaan mitä muiden kanssa puuhailen. Minua ei itseäni myöskään haittaa vaikka ex tapailisi toista naista minun selkäni takana lupauksestamme huolimatta, joten en sikäli koe tekeväni väärin. Toisaalta ex on tässä se, jolla taitaa olla enemmän tunteita pelissä...toisaalta ellei hän olisi äkkipikaisuuttaan laittanut välejä poikki, en olisi vastannut Kallelle tai edes lukenut koko deitti-ilmoituksia.

Miten väärin teen ja mitä tekisit itse sijassani? Miten päästä tästä tilanteesta satuttamatta ketään mutta myös hukkaamatta turhaan mahdollisuuksia? Tuntuisi tyhmältä Kallellekaan antaa pakkeja tässä vaiheessa kun emme tunne ollenkaan ja ensivaikutelma on kuitenkin ollut niin positiivinen, enhän tiedä mikä match made in heaven olisimme. Exästä taas en näytä eroon pääsevän, nautimme toistemme seurasta liikaa että kumpikaan olisi valmis vaihtamaan sitä "tyhjään", ilman toista miestä ajaudun hänen syliinsä aina uudelleen...yksinolon pelosta tässä ei kuitenkaan ole kyse.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kysymys:
eikö miehen mustasukkaisuus loppuisi jos olisit todella hänen oma naisensa?

Mustasukkaisuus nimenomaan nyt ei ole ollut ongelma, ilmeisesti miehen on pakko niellä mustasukkaisuutensa koska kun emme ole suhteessa, hänellä ei ole mitään oikeutta kuvitellakaan minun kuuluvan vain itselleen. Toisaalta nyt tunnetaankin paremmin ja sikäli luottaa minuun enemmän, kun tajuaa että olen ihan erityyppinen ihminen kuin ne naiset, joita hän omista piireistään tuntee. Ja aina kun mustasukkaisuus on alkanut nostaa päätään, olen minä nostanut kytkintä, koska ahdistus nousee kaikista niistä suhteenalun riidoista. Joten ei varmaan uskalla nyt yhtään, kun tietää, etten sellaista jää kuuntelemaan, vaan menettää mut kokonaan niin.

Mustasukkainen hän oli nimenomaan silloin, kun olimme suhteessa, ja olin vain hänen omansa. Ei olisi päästänyt edes kavereita tapaamaan ja sukulaisilla käymisestäkin oli ihan kireänä. Enkä todellakaan ole mitään baareilija-miestennielijätyyppiä, vaan meidän tyttöjen illat oli jotain saunomista tai lautapelien pelaamista jonkun kaverin kotona.
 
Oli pitkä juttu ja unohdin varmaan osan loppua kohden. Mutta; et ole exällesi tilivelvollinen treffeistäsi, koska ette seurustele. Olitko jo sanonut sen hänelle, jos et, niin voithan sen vielä mainita. Hänellä ei ole mitään syytä mustistella, kerta olette eronneet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja akka:
Miehet vaatii aina jonkinasteista sitoutumista naiselta vaikka kyseessä olisi pelkkä seksisuhde,se on fakta.

Mut teenkö MINÄ väärin, jos en kuitenkaan minkäänlaista sitoutumista ole luvannut tai myöskään mieheltä sitä odota? Lukuunottamatta sitä, että muiden kanssa en harrasta seksiä niin kauan kuin hänen kanssaan paneskellaan, sen olen luvannut ihan jo turvallisuussyistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Oli pitkä juttu ja unohdin varmaan osan loppua kohden. Mutta; et ole exällesi tilivelvollinen treffeistäsi, koska ette seurustele. Olitko jo sanonut sen hänelle, jos et, niin voithan sen vielä mainita. Hänellä ei ole mitään syytä mustistella, kerta olette eronneet.

Toisaalta lupasimme toisillemme kertoa, jos alamme tapailla jotakuta muuta...mutta lasketaanko tapailuksi treffejä ihmisen kanssa, josta ei tiedä vielä yhtään onko tässä edes mitään suhdetta tulossa? Vai riittääkö jos kerron vasta jos jotain kehittyy?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja akka:
Miehet vaatii aina jonkinasteista sitoutumista naiselta vaikka kyseessä olisi pelkkä seksisuhde,se on fakta.

Mut teenkö MINÄ väärin, jos en kuitenkaan minkäänlaista sitoutumista ole luvannut tai myöskään mieheltä sitä odota? Lukuunottamatta sitä, että muiden kanssa en harrasta seksiä niin kauan kuin hänen kanssaan paneskellaan, sen olen luvannut ihan jo turvallisuussyistä.

Et tee väärin jos et ole lupauksia antanut.
 
Kiitos vastauksista...äh, tuntuu jotenkin silti pahalta ja tunnen itseni kauheaksi roistoksi. Toivottavasti asioihin tulee pian joku selkeys että otanko nyt tuon Kallen vai jatkan epämääräistä hengailua exän kanssa. En tajua, miten oikeasti parisuhteessa elävät, toisiinsa sitoutuneet ihmiset pystyy vuosia elämään kaksoiselämää, eikö siinä ole kauhea paniikki koko ajan kiinnijäämisestä päällä.

Toisaalta sain kyllä siitäkin kauheat tunnontuskat kun joskus aikanaan olin yksipuolisesti ihastunut erääseen mieheen ja sitten tutustuin toiseen mieheen, jolta sain vastakaikuakin ja päädyttiin yhteen. Koko suhteen alun tuntui, niinkuin olisin pettänyt tätä toista miestä, vaikka eihän se edes ollut kiinnostunut minusta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Oli pitkä juttu ja unohdin varmaan osan loppua kohden. Mutta; et ole exällesi tilivelvollinen treffeistäsi, koska ette seurustele. Olitko jo sanonut sen hänelle, jos et, niin voithan sen vielä mainita. Hänellä ei ole mitään syytä mustistella, kerta olette eronneet.

Toisaalta lupasimme toisillemme kertoa, jos alamme tapailla jotakuta muuta...mutta lasketaanko tapailuksi treffejä ihmisen kanssa, josta ei tiedä vielä yhtään onko tässä edes mitään suhdetta tulossa? Vai riittääkö jos kerron vasta jos jotain kehittyy?

Kyllä tuon laskisin muitten tapailuksi. Eli rehellinen jos haluat olla, niin kerrot että tapailet muitakin. Eihän siinä ole mitään pahaa, olethan sinkku!
 
Minä olen sitä mieltä, että lopettaa yhden suhteen kokonaan ennen kuin aloittaa toista. Vaikka ette "virallisesti" seurustelekaan niin kyllähän se loukkaa toista jos tavallaan selän takana huseraa. Pitääkö aina olla joku, miksi ei välillä voisi olla itsekseen. Näin uuden suhteen aloittaminen, puhtaalta pöydältä, voisi olla mukavampaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Kyllä tuon laskisin muitten tapailuksi. Eli rehellinen jos haluat olla, niin kerrot että tapailet muitakin. Eihän siinä ole mitään pahaa, olethan sinkku!

No on siinä se paha, että näin itsekkäästi ajatellen en kestäisi a) että exälle tulisi paha mieli ja siitä väistämättä jonkinlainen konflikti b) ex tuskin antaisi mulle jatkossa enää munaa, jos tietäisi mun tapailevan toista, koska kuvittelee automaattisesti tapailun tarkoittavan sitä että paneskelen sen toisen miehen kanssa c) jos ei enää Kallen kanssa tapailtaisikaan, ex kyllä takuulla muistaisi sen että tapailtiin ja siitä tulisi kaikenlaista turhaa draamaa hänen kanssaan ja jatkuvia epäilyksiä jatkossa, jotka hiertäisivät muuten leppoisaa ajanviettoa hänen kanssaan

Jos olisin varma tunteistani tuota Kallea kohtaan, niin tietysti sitten kertoisin ja lopettaisin exän kanssa panohommat ja muut...
 
Alkuperäinen kirjoittaja mami:
Minä olen sitä mieltä, että lopettaa yhden suhteen kokonaan ennen kuin aloittaa toista. Vaikka ette "virallisesti" seurustelekaan niin kyllähän se loukkaa toista jos tavallaan selän takana huseraa. Pitääkö aina olla joku, miksi ei välillä voisi olla itsekseen. Näin uuden suhteen aloittaminen, puhtaalta pöydältä, voisi olla mukavampaa.

Oon itsekin tällä linjalla, mut en vaan tiedä miten suhteen lopettaminen onnistuu nyt exän kanssa, kun se seksi vaan on niin jumalaista ja muutenkaan ei oo oikein mitään kivaa tekemistä täällä. Tuntuis tyhmältä vaihtaa tää kaikki kiva siihen, että nyhjään yksin kotona tylsistymässä siinä toivossa, että EHKÄ joskus vuosien kuluessa löydän vielä jonkun kenen kanssa tosissaan haluan seurustella, tai sitten en...

Ei exää oikein voi jättääkään. Kun ei siis olla yhdessä, niin miten jätät. Kai se loukkaisi häntä yhtälailla, jos kieltäytyisin vaan näkemästä enää vedoten siihen, että toivon löytäväni jonkun paremman.

Yksinoloa en pelkää, en oo todellakaan mikään sarjaseurustelija vaan yleensä ollut vuosia yksin suhteiden välillä. Aiemmin niistä on ollut helpompi irtautua kun on ehtinyt kyllästyä toiseen jo suhteen aikana niin että on erotessa tuntunut pikemmin kuin saisi pallon irti jalasta.
 
Ja siis olisin ihan tyytyväinen tähän sitoutumattomaan hengailuun exän kanssa, ellei se pentele olisi pistänyt välejä poikki ja ellen olisi ehtinyt siinä välissä löytää tuota Kallea. Jos ex ei olisi sanonut, että tää oli tässä, niin en todellakaan olisi lähtenyt etsimään mitään toista miestä tähän kuvioon, vaan odottanut, että meidän tapailu exän kanssa jotenkin hiipuu ja heittänyt verkot veteen vasta sitten.
 
Kyllähän se seksi sitten taitaa teidät "yhdessä pitää" kauemminkin. Nimittäin, jos se on jumalaista, niin helposti jää se seuraava kumppani aika pian unohduksiin, ellei seksi ole yhtä maittavaa. Lopettakaa se seksin harrastaminen niin jää aikaa miettiä elämän todellisia kysymyksiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mami:
Kyllähän se seksi sitten taitaa teidät "yhdessä pitää" kauemminkin. Nimittäin, jos se on jumalaista, niin helposti jää se seuraava kumppani aika pian unohduksiin, ellei seksi ole yhtä maittavaa. Lopettakaa se seksin harrastaminen niin jää aikaa miettiä elämän todellisia kysymyksiä.

Näin se varmaan on.

Tää tilanne on mulle vaikea siksi, että käytännössä mun kaikki edelliset suhteet ovat kariutuneet seksihaluttomuuteeni. Seksiin liittyvät ongelmani ovat muutenkin aiheuttaneet mulle tosi paljon monenlaista kärsimystä. Nykyinen ex on ensimmäinen mies, joka on saanut mut nauttimaan seksistä, ihan rakastamaan sitä. Ennen se oli mulle välttämätön velvollisuus ja suuri ahdistuksenaihe suhteessa. Tuntuu ihmeelliseltä, miten se nyt on muuttunut ihanaksi asiaksi, jota kaipaan ja tarvitsen, joka pitää mut hyväntuulisena, kohottaa itsetuntoa ja tuo energiaa. Kun oon nyt tajunnut, mikä positiivinen voimavara ihan koko elämään seksi taitavan, naista huomioivan miehen kanssa voi olla, en tahtoisi siitä luopua. Etenkin kun mitä paremmin ollaan exän kanssa tutustuttu toisiimme, sitä korkeampiin sfääreihin päästään yhdessä...

Kiitos teille, keskustelu on auttanut mua selkiyttämään vähän ajatuksiani. Saa kyllä jatkaa vielä kommentointia...
 

Yhteistyössä