V
"Vieras"
Vieras
Ihan muista syistä ajauduin tänään lukemaan tietoa esim. noista syndroomista(?) ja ihan liian moni "oire" pitää paikkaansa kohdallani.
Aina olen tajunnut etten ole ihan samanlainen kuin muut ja tunnen itseni oikeastaan aina vähän ulkopuoliseksi. Mutta tuolla luki esim. silmiinkatsomisesta niin se on ollut mulle aina todella vaikeaa, samoin ns. small talk-tilanteet stressaa ihan hirveesti (ja jälkeenpäin mietin että sanoinko tyhmästi ja mitä ois piyänyt tehdä yms.).
Olen kotiäitinä ja mun on todella vaikea saada aikaan mitään, tai sitten keskityn täysin epäolennaisiin asioihin. Jos esimerkiksi pitäisi siivota äkkiä niin huomaankin hinkkaavani hammasharjalla jotain pientä yksityiskohtaa ja ympärillä muu kämppä täyskaaoksessa.
Mun on myös hankala hoitaa ihan jokapäiväisiä juttuja, ulos lähteminen tuntuu tosi työläältä ja siksi ollaankin suurimmaksi osaksi sisällä keskenämme.
Kavereita ei oikein ole, mun on vaikea ylläpitää sosiaalisia suhteita, tuntuu että tungettelen jos lähetän ihan mitä kuuluu-viestejä tutuilleni ja puhelimessa turhanpäiväisyyksien puhumista inhoan. Mulla on muutenkin ns. puhelinkammo. Vaatii tosi paljon päättäväisyyttä että saan soitettua jonnekin. En puhukaan puhelimessa kuin aivan pakolliset (mitä ei voi sähköpostitse hoitaa) viralliset puhelut ja mieheni ja lasteni kanssa. Yleensä en edes vastaa jos näen että joku muu soittaa.
Uniongelmia minulla on ollut aina, vauvasta asti, en ole koskaan oppinut nukkumaan. En osaa nukahtaa ja heräilen jatkuvasti yöllä ja usein myös liian aikaisin aamulla. Olen syönyt joskus melatoniinia ja nukahtamislääkettä mutta en koe saaneeni niistä mainittavaa apua. En ole vuosiin nukkunut kokonaista yötä (edes 6-7h) välillä heräämättä.
Näitä lueskeltuani tuli ihan kamala ahdistus, tuntuu etten saa happea tarpeeksi.
Aina olen tajunnut etten ole ihan samanlainen kuin muut ja tunnen itseni oikeastaan aina vähän ulkopuoliseksi. Mutta tuolla luki esim. silmiinkatsomisesta niin se on ollut mulle aina todella vaikeaa, samoin ns. small talk-tilanteet stressaa ihan hirveesti (ja jälkeenpäin mietin että sanoinko tyhmästi ja mitä ois piyänyt tehdä yms.).
Olen kotiäitinä ja mun on todella vaikea saada aikaan mitään, tai sitten keskityn täysin epäolennaisiin asioihin. Jos esimerkiksi pitäisi siivota äkkiä niin huomaankin hinkkaavani hammasharjalla jotain pientä yksityiskohtaa ja ympärillä muu kämppä täyskaaoksessa.
Mun on myös hankala hoitaa ihan jokapäiväisiä juttuja, ulos lähteminen tuntuu tosi työläältä ja siksi ollaankin suurimmaksi osaksi sisällä keskenämme.
Kavereita ei oikein ole, mun on vaikea ylläpitää sosiaalisia suhteita, tuntuu että tungettelen jos lähetän ihan mitä kuuluu-viestejä tutuilleni ja puhelimessa turhanpäiväisyyksien puhumista inhoan. Mulla on muutenkin ns. puhelinkammo. Vaatii tosi paljon päättäväisyyttä että saan soitettua jonnekin. En puhukaan puhelimessa kuin aivan pakolliset (mitä ei voi sähköpostitse hoitaa) viralliset puhelut ja mieheni ja lasteni kanssa. Yleensä en edes vastaa jos näen että joku muu soittaa.
Uniongelmia minulla on ollut aina, vauvasta asti, en ole koskaan oppinut nukkumaan. En osaa nukahtaa ja heräilen jatkuvasti yöllä ja usein myös liian aikaisin aamulla. Olen syönyt joskus melatoniinia ja nukahtamislääkettä mutta en koe saaneeni niistä mainittavaa apua. En ole vuosiin nukkunut kokonaista yötä (edes 6-7h) välillä heräämättä.
Näitä lueskeltuani tuli ihan kamala ahdistus, tuntuu etten saa happea tarpeeksi.
