S
salakuuntelija
Vieras
Eräs nuori äiti oli poikansa kanssa kaupassa. Poika arviolta 3-4-vuuotias. Kassalle jonottaessa näkyy mukavat karkkirivistöt meidän(kin) kaupassa ja tuo pikkupoika bongasi sieltä karkkiaskin. Kysyi ensin voisiko saada. Äiti sanoi, että ei, tänään ei ole karkkipäivä. No, lapsi alkoi huutaa täyttä kurkkua ja itkeä ja vinkua "mä haluuuun karkkiaskin" ja lopuksi ääni jo ihan käheänä. Siinä muidenkin kassajonolaisten otsilta alkoi valua tuskanhiki.
Nooh, nuori äiti oli ihan johdomukainen. Kielsi koko ajan ja pysyi rauhallisena. Edelleen kuitenkin jonottivat ison ostoskärrynsä kanssa kassalle. Takana jonottava mummoikäinen nainen (jotain 60v) sai sitten tarpeekseen ilmeisesti huudosta ja sanoi pojalle kovaan ääneen että "Kuule, minä ostan sinulle sen karkkiaskin! Tänkö halusit?". Poika siinä nyökkäili hämmentyneen tyytyväisenä. Äiti sitten sanoi sille mummolle, että "Ei, meillä ei tosiaan ole nyt mikään karkkipäivä, et voi ostaa mun lapselle mitään", johon mummo "Minä ostan omilla rahoillani mitä haluan". Poika hymyili tyytyväisenä ja katsoi äitiään voitonriemuisena. Mummeli vielä jatkoi että "Kyllä mulla aina sen verran rahaa on, että parit karkkiaskit voin ostaa jos joku sellaista noin kovasti tahtoo!". Äiti yritti siinä vielä selitellä mummelille että ei me oikeasti oteta sulta mitään, mutta turhaan. Olin noita ennen kassalla ja meillä aika pienet ostokset, joten en ehtinyt nähdä mahdollista karkkiaskin antoa, mutta siinä ostosten seassa se sillä mummolla oli.
Siis oikeasti!!! Miten joku katsoo asiakseen puuttua toisen ihmisen (vaikka olisikin nuori) lastenkasvatukseen eikä millään usko, että meillä tehdään nyt näin! Meinasin sanoa sille mummolle jotain, mutten sitten sanonut.
Nooh, nuori äiti oli ihan johdomukainen. Kielsi koko ajan ja pysyi rauhallisena. Edelleen kuitenkin jonottivat ison ostoskärrynsä kanssa kassalle. Takana jonottava mummoikäinen nainen (jotain 60v) sai sitten tarpeekseen ilmeisesti huudosta ja sanoi pojalle kovaan ääneen että "Kuule, minä ostan sinulle sen karkkiaskin! Tänkö halusit?". Poika siinä nyökkäili hämmentyneen tyytyväisenä. Äiti sitten sanoi sille mummolle, että "Ei, meillä ei tosiaan ole nyt mikään karkkipäivä, et voi ostaa mun lapselle mitään", johon mummo "Minä ostan omilla rahoillani mitä haluan". Poika hymyili tyytyväisenä ja katsoi äitiään voitonriemuisena. Mummeli vielä jatkoi että "Kyllä mulla aina sen verran rahaa on, että parit karkkiaskit voin ostaa jos joku sellaista noin kovasti tahtoo!". Äiti yritti siinä vielä selitellä mummelille että ei me oikeasti oteta sulta mitään, mutta turhaan. Olin noita ennen kassalla ja meillä aika pienet ostokset, joten en ehtinyt nähdä mahdollista karkkiaskin antoa, mutta siinä ostosten seassa se sillä mummolla oli.
Siis oikeasti!!! Miten joku katsoo asiakseen puuttua toisen ihmisen (vaikka olisikin nuori) lastenkasvatukseen eikä millään usko, että meillä tehdään nyt näin! Meinasin sanoa sille mummolle jotain, mutten sitten sanonut.