N
Nekku
Vieras
Luin juuri kirjan "Mitä teen tämän lapsen kanssa?" kertoo haastavasta käytöksestä. Ehkä siinä olisi sinulle vinkkejä.
Toinen mitä tulee mieleen niin itse sain ohjeita että aikuinen on se joka päättää ja tekee selkeät rajat. Pieni lapsi ei osaa päättää mennäänkö nyt jonnekin tai tehdäänkö jotain vaan haluaa kaikanlaista koko ajan ja välillä on itsekin ihan hädässä haluamistensa kanssa ja uhmansa kanssa. Turvallisuutta tuo selkeät asiat, kuten "nyt lähdetään kauppaan". "Nyt lähdetään kotiin kun olet vielä kerran laskenut liukumäessä." jne. Eli ei anneta vaihtoehtoja kuiten lähdetäänkö vai ei, sillä näin pieni ei osaa päättää sellaista oikeasti ja kokee turvattomuutta vaikkakin näön vuoksi vastaakin jotain. Vaihtoehtoja ja päätöksen tekoa voi harjoitella esim siten että "Nyt on aika lopettaa leikit ja lähteä kotiin. Voit vielä leikkiä pienen hetken, saat itse päättää lasketko kerran liukumäestä vai keinulla. Sitten mennään.
Yritän vain sanoa että onko lapsellasi liikaa päätäntävaltaa ikäänsä nähden. Tarvitseeko hän enemmän rajojen asettamista. Joskus turvattomuus ja kyvyttömyys päättää purkautuu raivona, kun lapsi ei itsekään tiedä. Kaupassakin turvallisempi olo lapsella on, jos tietää että äiti päättää ja täällä tehdään ostokset. Piste. Lapsen kunnioittamista toki on se ettei venytä kauppareissua turhaan.
Lehmän hermot sinulla kyllä tuntuu olevan. Ja rauhallisena pysyt hienosti. Siitä kyllä nostan hattua. Itselläni varmaan olisi kierrokset noussut jo moneen kertaan
Nämä on vain ideoita, minun lapseni ei vielä ole murrosiässä joten puhun vain vinkeistä joita olen kuullut, en testannut. Toivottavasti saat apua
Nekku
Toinen mitä tulee mieleen niin itse sain ohjeita että aikuinen on se joka päättää ja tekee selkeät rajat. Pieni lapsi ei osaa päättää mennäänkö nyt jonnekin tai tehdäänkö jotain vaan haluaa kaikanlaista koko ajan ja välillä on itsekin ihan hädässä haluamistensa kanssa ja uhmansa kanssa. Turvallisuutta tuo selkeät asiat, kuten "nyt lähdetään kauppaan". "Nyt lähdetään kotiin kun olet vielä kerran laskenut liukumäessä." jne. Eli ei anneta vaihtoehtoja kuiten lähdetäänkö vai ei, sillä näin pieni ei osaa päättää sellaista oikeasti ja kokee turvattomuutta vaikkakin näön vuoksi vastaakin jotain. Vaihtoehtoja ja päätöksen tekoa voi harjoitella esim siten että "Nyt on aika lopettaa leikit ja lähteä kotiin. Voit vielä leikkiä pienen hetken, saat itse päättää lasketko kerran liukumäestä vai keinulla. Sitten mennään.
Yritän vain sanoa että onko lapsellasi liikaa päätäntävaltaa ikäänsä nähden. Tarvitseeko hän enemmän rajojen asettamista. Joskus turvattomuus ja kyvyttömyys päättää purkautuu raivona, kun lapsi ei itsekään tiedä. Kaupassakin turvallisempi olo lapsella on, jos tietää että äiti päättää ja täällä tehdään ostokset. Piste. Lapsen kunnioittamista toki on se ettei venytä kauppareissua turhaan.
Lehmän hermot sinulla kyllä tuntuu olevan. Ja rauhallisena pysyt hienosti. Siitä kyllä nostan hattua. Itselläni varmaan olisi kierrokset noussut jo moneen kertaan
Nämä on vain ideoita, minun lapseni ei vielä ole murrosiässä joten puhun vain vinkeistä joita olen kuullut, en testannut. Toivottavasti saat apua
Nekku