M
Miimiäinen
Vieras
Tuli kyllä NIIN epäonnistunut ja huono äiti olo, ettei tosikaan :/ Ihan vastasuuden varalle, haluisin kuulla, miten muut olisitte toiminu :wave:
Alotan ihan alusta:
Oltiin kauppaan lähössä ja lupasin tolle ekaluokkalaiselle, että saa syödä jätskin reissun jälkeen(2 muuta oli saanu jo aiemmin).
Lapset sitte jäi ton ukon kanssa ostarin leikkipaikalle siks aikaa, kun kävin pikasesti hoitamassa yhen jutun.
Ei menny kauaakaan, kun ukko soittaa, että tuu äkkiä sieltä. Keskimmäisellä on naama auki. Toi ekaluokkalainen oli tönässy pojan ihan tahallaan likumäessä ja poika oli kaatunu suoraan naamalleen mäkeen. Ylähuuli halki ja hampaisiin sattu pienikin kosketus
Sanoin heti tolle vanhimmalle, että jätski jää todellakin saamatta tommosen käytöksen jälkeen.
Siitä sitten alko se helvetin reissu! Toi ulvo ja vinku, että MÄ HALUUN SEN MUN JÄTSKIN! SÄ LUPASIT, ETTÄ MÄ SAAN JÄTSKIN! EPÄREILUU, KU MUUT SAI MUT MÄ EN! Tota ulvomista jatku ja jatku...
Selitin asian ihan siististi ensin, että miks se jätski jää saamatta ja käskin lopettaa jo sen jankkaamisen ja huutamisen. Ei kun toi vaan jatkaa sitä samaa ulinaa.
Kaupassa sitten loppujen lopuks meni hermo mullakin täysin :/ Otin tota naamasta kiinni sen verran, että sain kattomaan mun silmiin ja ärisin jo itekin tolle lapselle, että nyt perkele turpa kiinni :ashamed: Ihmiset tottakai kattoo vieressä murhaavasti ja puuskuttaa, että kuinka äiti voi lapselle puhua noin.
Kassalla olin jo ihan hermorauniona, kun tyttö vaan jatko yhä sitä ulinaa. Sanoin sitte raivona, että jos et kassanjälkeen heti lopeta, paan sut rattaisiin ulvomaan. No, eihän se lopettanu ja uhkaus oli jo tehty, niin pakko se oli toteuttaa.
Näin sitte mentiin kotiin asti, huutava ekaluokkalinen rattaissa.
Kotona sitten kilahdin ihan täysi!!! Huusin ja karjuin pää punasena tytölle hunosta käytöksestä ja tottelemisesta. Mieli olis tehny ottaa vyö jä räiskiä persus punaseks(EN TODELLAKAAN SITÄ TEHNY, ENKÄ OLIS MISSÄÄN TILANTEESSA TEHNY! Sen hetkistä mielentilaa vaan paras kuvata näin.).
Kun rauhotuttiin molemmat puhuttiin asia selväks. Siltikin mä tunnen itteni todella epäonnistuneeks ja huonoks, kun en saa lastani tottelemaan kaupassa :|
Tilanne olis varmasti ratkennu sillä, että tyttö olis viety kotiin. Eilen vaan oli semmonen pakkotilanne, että jouduttiin ukon kanssa yhessä hoitaa toi kauppareissu.
Kertokaa, miten tämmösessä tilanteessa voi selvitä ilman tommosta "hulluuskohtausta"?!
Alotan ihan alusta:
Oltiin kauppaan lähössä ja lupasin tolle ekaluokkalaiselle, että saa syödä jätskin reissun jälkeen(2 muuta oli saanu jo aiemmin).
Lapset sitte jäi ton ukon kanssa ostarin leikkipaikalle siks aikaa, kun kävin pikasesti hoitamassa yhen jutun.
Ei menny kauaakaan, kun ukko soittaa, että tuu äkkiä sieltä. Keskimmäisellä on naama auki. Toi ekaluokkalainen oli tönässy pojan ihan tahallaan likumäessä ja poika oli kaatunu suoraan naamalleen mäkeen. Ylähuuli halki ja hampaisiin sattu pienikin kosketus
Sanoin heti tolle vanhimmalle, että jätski jää todellakin saamatta tommosen käytöksen jälkeen.
Siitä sitten alko se helvetin reissu! Toi ulvo ja vinku, että MÄ HALUUN SEN MUN JÄTSKIN! SÄ LUPASIT, ETTÄ MÄ SAAN JÄTSKIN! EPÄREILUU, KU MUUT SAI MUT MÄ EN! Tota ulvomista jatku ja jatku...
Selitin asian ihan siististi ensin, että miks se jätski jää saamatta ja käskin lopettaa jo sen jankkaamisen ja huutamisen. Ei kun toi vaan jatkaa sitä samaa ulinaa.
Kaupassa sitten loppujen lopuks meni hermo mullakin täysin :/ Otin tota naamasta kiinni sen verran, että sain kattomaan mun silmiin ja ärisin jo itekin tolle lapselle, että nyt perkele turpa kiinni :ashamed: Ihmiset tottakai kattoo vieressä murhaavasti ja puuskuttaa, että kuinka äiti voi lapselle puhua noin.
Kassalla olin jo ihan hermorauniona, kun tyttö vaan jatko yhä sitä ulinaa. Sanoin sitte raivona, että jos et kassanjälkeen heti lopeta, paan sut rattaisiin ulvomaan. No, eihän se lopettanu ja uhkaus oli jo tehty, niin pakko se oli toteuttaa.
Näin sitte mentiin kotiin asti, huutava ekaluokkalinen rattaissa.
Kotona sitten kilahdin ihan täysi!!! Huusin ja karjuin pää punasena tytölle hunosta käytöksestä ja tottelemisesta. Mieli olis tehny ottaa vyö jä räiskiä persus punaseks(EN TODELLAKAAN SITÄ TEHNY, ENKÄ OLIS MISSÄÄN TILANTEESSA TEHNY! Sen hetkistä mielentilaa vaan paras kuvata näin.).
Kun rauhotuttiin molemmat puhuttiin asia selväks. Siltikin mä tunnen itteni todella epäonnistuneeks ja huonoks, kun en saa lastani tottelemaan kaupassa :|
Tilanne olis varmasti ratkennu sillä, että tyttö olis viety kotiin. Eilen vaan oli semmonen pakkotilanne, että jouduttiin ukon kanssa yhessä hoitaa toi kauppareissu.
Kertokaa, miten tämmösessä tilanteessa voi selvitä ilman tommosta "hulluuskohtausta"?!
toisaalta jätän tenskut autoon vain silloin, jos kumpikin on nukahtanut automatkalla.
mulla lyhyt poinna ja saatan raivoo ku mielipuoli jos suutun.ja turha tulla sanoon että hakee apua,mitäs hyötyy siit olis,..mä satun ainaki oleen äkkipikainen ja lyhytpinnainen kaikes asiassa..tosin en aina suutu sen verran itsehillintää oppinu lasten myötä..
