Kaveri muuttui kun sai lapsen.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yksinäinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yksinäinen

Vieras
Meillä oli ystävä perhe. Hyvin läheinen sellainen. Näimme enen joka viikko useita kertoja. Ystäväni oli hyvin itsekeskeinen ja mukavuudenhaluinen.
He saivat lapsen. Olivat pitkään, sitä mieltä että eivät halua lasta. Nyt kuitenkin saivat toivottuna lapsen.
Ystäväni ei ole enää oma itsensä.
Lapsi on 7kk. Kun hän on meillä kylässä hän huutaa lapselle ja äksyilee minulle. Valittaa , että miksi ihmeessä meni tekemään lapsen. Saisi mennä sinne mistä tulikin. Hoidan siinä samalla kahta lasta ja pitäisi kuulemma auttaa häntä hoitamaan omaansa. Toki voin auttaa, mutta vaikea, jos on omat kädet täynnä.

Itselläni on 2 lasta. 3- vuotias ja 8kk. Toki meilläkin on välillä raskasta. Mutta nautin kuitenkin elämästä lapseni kanssa pää asiassa.
Ystäväni on töissä. Laittoi lapsensa 5kk hoitoon. He ovat molemmat 8-9h päivässä poissa kotoa. Ja harrastavat paljon myös iltaisin. Kun noin 4 tuntia illalla hoitavat lastaan, riitelevät kumpi lapsen hoitaa.

Minusta tuntuu niin pahalta. En pysty tapaamaan ystävääni enää niin paljoa kun haluaisin. Olen yksinäinen nyt. Olen yrittänyt tukea ystävääni, mutta hän vain tiuskii minulle. En jaksa enää olla hänen kanssaa tekemisissä.

Miten toimisit jo olisit minä?
Asiallisia kommentteja kiitos!


 
Puhuisin neuvolassa ja pyytäisin, että neuvolan täti ottaisi tämän äidin kanssa puheeksi perhetyöntekijän tai muun avun hankkimisen.

 
Kyllä mä olen vihjannut sille asiasta. Aika suoraan, mutta nätisti, sillä hän loukkaantuu myös minulle hyvin herkästi.
Ja heillä kävi perhetyöntekijä. Mutta ei käy enää , kun ei se lapsi ole tosiaan kotona kun 4tuntia hereillä olostaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lapsen synnyttäminen ei vielä tee naista äidiksi:
Puhuisin neuvolassa ja pyytäisin, että neuvolan täti ottaisi tämän äidin kanssa puheeksi perhetyöntekijän tai muun avun hankkimisen.

Me asutaan eri kaupungin osassa. Jos puhun täällä omassa neuvolassa niin laittaako ne tiedon muka eteenpäin?
Mitä neuvola voi asialle tehdä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja maissihiiri:
Voi kamala, en tiiä mikä tossa auttais mutta ainakin käy vauvaa sääliksi :( Miten 5kk vanha vauva on edes päiväkotiin otettu?!


Tosi surullinen juttu :(

Miksi muuten sulla on oletus että lapsi olisi päiväkodissa?
Voi hoitajan järkätä esim. yksityisesti kotiinsa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yks:
Alkuperäinen kirjoittaja maissihiiri:
Voi kamala, en tiiä mikä tossa auttais mutta ainakin käy vauvaa sääliksi :( Miten 5kk vanha vauva on edes päiväkotiin otettu?!


Tosi surullinen juttu :(

Miksi muuten sulla on oletus että lapsi olisi päiväkodissa?
Voi hoitajan järkätä esim. yksityisesti kotiinsa.

No niin voi, mutta minusta sekin on väärin noin pientä kohtaa.
 
Tervetuloa suomalaiseen arkeen eli molemmat vanhemmat käyvät palkkatöissä ja pienen lapsen kasvattaminen siinä rinnalla on rankkaa. Hyvä, että lapsi saa olla ammattimaisessa varhaiskasvatuksen piirissä vanhempien työajat. Tottakai työajan ulkopuolella on väsymystä, myös lapsen kanssa. Sitä se on ollut 1970-luvulta asti. Mitä tässä pitäisi pelätä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja kannanottaja:
Tervetuloa suomalaiseen arkeen eli molemmat vanhemmat käyvät palkkatöissä ja pienen lapsen kasvattaminen siinä rinnalla on rankkaa. Hyvä, että lapsi saa olla ammattimaisessa varhaiskasvatuksen piirissä vanhempien työajat. Tottakai työajan ulkopuolella on väsymystä, myös lapsen kanssa. Sitä se on ollut 1970-luvulta asti. Mitä tässä pitäisi pelätä?

Me kävimme molemmat kokopäivätöissä kun oli vaan yksi lapsi ja hoidimme lapsen itse siinä oheessa. eikä ole ollenkaan rankkaa hoitaa yhtä lasta kokopäivätyön ohessa.

"yksi lapsi on harrastus, kaksi ontyötä, kolme on hulluutta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Entä jos se onkin mummon hoidossa? On vauva-paran elämä jo pilalla, yhyy!

Ehkä tuossa on oleellisempaa tuo vanhempien suhtautuminen lapseen? On se minusta aikasen ikävän kuuloista jos 7kk ikäiselle lapselle huudetaan ja kadutaan että tuli edes mokoma tehtyä. :/ Vanhemmat ovat pitkää päivää töissä ja haluavat vielä pyhiuttää illatkin omille harrastuksilleen.

Sitä en kyllä ihan ymmärtänyt miten se kaveri on tuossa muuttunut. JOs siis alunperinkin oli hyvin itsekeskeinen ja mukavuudenhaluinen eikä halunnut lasta? Minusta lähinnä kuulostaa ettei äiti (ikäväkyllä ) ole muuttunut edes lapsen myötä.

Ikävää jokatapauksessa lapselle jos tilanne oikeasti on tuollainen mitä ap kuvailee. Hetkittäinhän saattaa kenellä tahansa väsyttää ja ottaa kaikki päähän ja sillin pääsee helposti sammakoita suusta.
 
en minäkään ymmärrä miten se äiti on muuttunut. kuulostaa että ap:la on aina ollut itsekeskeinen ja röyhkeä ystävä.

onko hän vammainen tai jotain vai miksi ap:n pitäisi auttaa häntä hoitamaan lastansa kun ap:lla itselään on 2 lasta.
 
Surullista, mutta vauva-aika voi monelle olla raskasta. Toivottavasti tilanne muuttuu lapsen kasvaessa. Valitettavasti en oikein osaa neuvoa sinua, pyydä ystävääsi puhumaan asiasta esim. neuvolassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
en minäkään ymmärrä miten se äiti on muuttunut. kuulostaa että ap:la on aina ollut itsekeskeinen ja röyhkeä ystävä.

onko hän vammainen tai jotain vai miksi ap:n pitäisi auttaa häntä hoitamaan lastansa kun ap:lla itselään on 2 lasta.

Ei hän ole vammainen.
Mutta silti pyytää tuomaan itselleen juotavaa. Nostamaan tuttia lattialta. Ottamaan poikansa syliin aina kun mulla ei ole mun oma sylissä.
Ystäväni mies passaa häntä. Siis hän on saanut aina valittamalla ja äksyilemässä itselleen palvelua.
Ollut aina itseppäinen ja oma keskeinen, mutta silloin kun ystävälläni ei ollut viellä omaa lasta oli hän mukava eikä tiuskinut minulle. Kestin hänen oman itsekeskeytensä ja jotenkin ajattelin, että lapsi muutta ihmistä vähemmän itsekeskeiseksi.
Ehkä otsikko on väärä.
mutta ystävä on muuttunut minulle ilkeäksi.
Siksikö, että että olin onnellinen lasteni kanssa ja hän ajatteli että äityis on helppoa ja valittaa nyt minulle kun onkin niin vaikeaa ja raskasta.
Kun ei suostu itse yhtään muuttumaan.

Kysyinkin teiltä neuvoa mitä ise tekisittä tässä tilanteessa?
 
Olisiko masentunut? Meillä oli erittäin rankka vauva-aika, itkuineen ja tutkimuksineen. Lapsen ollessa alle vuoden toivoin kyllä usein, että olisin lapsen jättänyt tekemättä, koska tuntui siltä, etten kykene häntä oikein hoitamaan, kun hän vain itkee... itkin ja tunsin, etten selviä tästä. nyt kun muistelen sitä aikaa, niin kyllähän sitä oli NIIN univelkainen ja sitä kautta masentunut, että ei ihme että ei tuntenut selviävänsä. Jos kaverisi vielä käy töissä, niin ei se helpoksi elämää tee. Jos vauva heräilee öisin ja hänen on päivällä oltava töissä, voi väsymys olla melkoinen.
 

Yhteistyössä