Kun ei enää ymmärrä (tahattomasti lapsetonta) ystävää?

[Peppi-Maria]

En jaksa enää ystävääni, joka on tahattomasti lapseton ja käy läpi hoitoja. Olen hänen kanssaan varonut sanojani, hiipinyt suurin piirtein hänen seurassaan ja jättänyt kertomatta omia huolia ja onnenkin tunteita koska en halua loukata häntä. Hän oli puolitoista vuotta hiljaa kun tulin raskaaksi ja sain esikoiseni. Tämä loukkasi minua, mutta "otin" hänet takaisin kun hän sitä pyysi.

Nyt odotan toista, raskaus on pitkällä ja olen sietänyt ystäväni kiukuttelua pitkin kesää. Viime viikolla koin elämäni yllätyksen kun minulle järjestettiin baby showerit! Nämä järjesti toinen ystäväni yhdessä siskoni kanssa, ja he eivät kutsuneet tätä lapsetonta ystävääni mukaan. En ole kysynyt heiltä miksi, mutta arvaan että ehkä hienovaraisuudesta. Laitoin Facebookiin kiitoksen ja minun mielestäni hauskan kuvan meidän perheestä vaippakakun äärellä.

Nyt tämä lapseton ystävä on syvästi loukkaantunut ettei saanut kutsua. Toisaalta ihmettelen tätä, sillä hänelle ei saa puhua minun raskaudestani mitään. Miksi hän olisi halunnut mukaan? Miksi hän ei ymmärrä, että hänen kanssaan on kamalan raskasta nykyään olla? Haluan hänelle hyvää ja ajattelin jättää yhteynpidon, sillä tuntuu että kaipaan elämääni ihmisiä jotka ymmärtävät minua ja onneani myös, että sitä ei tarvitsisi piilotella.

Kysymys kuuluukin, sanonko ystävälle tämän suoraan vai feidaanko hänet vain?

 

[itse lapseton]

Kaverisi käytös ei ole reilua ja varmasti harmittaa! Lapsettomuus on todella kova paikka, jota harvoin kukaan muu kuin toinen lapseton ymmärtää. Ystäväsi on ehkä niin sisällä surussaan, ettei tajua, miten vaikeasti hän käyttäytyy. Jos todella olette ystäviä, olet minusta ystävänteon velkaa: eli sano suoraan. Kirjeellä tai suullisesti, ihan mikä on luontevinta. Mutta älä vain feidaa.

Jos suuttuu suoraan sanomisesta niin anna suuttua.

 

["vieras"]

Sanoisin suoraan, että häntä ei kutsuttu, koska haluttiin olla hienovaraisia ja koette että vauvaonnesta tai vauvajutuista ei saa hänelle puhua. Ja sano että on raskasta, kun joutuu varomaan juttujaan aina hänen seurassaan. Lapset on osa sun elämää, ja se pitää hyväksyä, jos haluaa olla sun kanssa. Et sä sanomalla ainakaan mitään häviä, jos ystävä loukkaantuu niin loukkaantuu se siitäkin että et kerro miten asiat on, mutta "hylkäät".

 

[itse lapseton]

Ehkä olisi ihan hyvä myös puhua noista baby showereista suoraan. Ja selittää ystävälle nimenomana tuo, että ei ole kutsuttu ihan hienotunteisuudesta.

 

["vieras"]

Miksette ole puhuneet asiasta ihan suoraan ja oletteko? Ei kuulosta siltä vaan siltä että olet vaistonnut ettet saa puhua ja asiasta ei sitten vaan puhuta. Kerro, että olet huomannut että lapsettomuus on hänelle rankkaa ja jätit sen takia kutsumatta. Yrittäkää käsitellä asiaa ja kerro että sinulla on hänen seurassaan huono olla, koska raskautesi on tabu teidän välillä. Haluaisit että hän osaisi iloita myös sinun raskaudestasi.

Jos ei puhumalla onnistu tai selviä, ihan suosiolla välit poikki ainakin osittain. Yritä myös ymmärtää ystäväsi masennusta ja lapsettomuuden tuskaa. Hän ei varmasti sitä tahallaan tee, mutta puhumisen jälkeen olisi hyvä ottaa vähän etäisyyttä jos sama jatkuu.

 

[Hallie]

Mä ymmärrän ystävääsi kyllä, vaikken osaakaan onnekse i asettua hänen asemaansa. Lapsettomuus on taatusti aivan hirveää, ei asia johon pitää vain "suhtautua aikuisesti".

Koska ei ole odotettavissa, että ystäväsi alkaa iloita puolestasi lisääntymisen johdosta, ota etäisyyttä kunnes vauva-aika on menettänyt ensituoreutensa, ja käykää sitten vaikka kaksin kahvilla tunnustelemassa voisko kaveruus jatkua siitä mihin jäi. Voit toki myös katkaista välit kokonaan, jolloin asiaan ei kannattane palata.

Itsellä on ihan lähipiirissä lapseton pari, ja vaikka he ovat päätyneet tyytymään tilanteeseen ilman hoitoja, olen joutunut pari kertaa odottamattomasti hyökkäyksen kohteeksi siitä, että elämäni näemmä pyörii vain lasten ympärillä jne. Lisäksi toisinaan tulee peiteltyä v-uilua siitä, että jotain ei voi tehdä tai sitten täytyy tehdä LASTEN takia. No, ko henkilö on mulle tärkeä ja läheinen, enkä halua katkaista välejä, koska ysräviä ja läheisiä tuntuu olevan muutenkin niin vähän. Tiedän, että hän purkaa omaa turhautumistaan, eikä kiusaa pelkästään pahuuttaan. Normaalisti välimme ovat oikein hyvät.
En myöskään voi olla miettimättä, miten katkera olisin, jos lapsia ei olisi itselleni siunaantunut.

 

[Hallie]

Ai niin, ja ne hormonihoidot vaikuttavat varmasti ystäväsi käytökseen myös.

 

[Camii]

Me olemme " tahattomasti lapsettomia " vielä mutta en tosiaankaan loukkaannu vaikka lähipiirissä on raskaana olevia sekä lapsiperheitä. Ikinä en ole voinut ymmärtää miksi joku lapseton loukkaantuisi tai tulisi pahalle mielelle toisten onnesta? Toki haluan omaa lasta enemmän kuin mitään mutta mulle voi puhua kaikesta ja olen mukana kaikissa tilaisuuksissa ja juhlissa yms. mitä vain tulee, liittyy lapsiin tai ei.
Ei toisten onni ja perhe-elämä ole multa pois joten miksi jotkut kokee että se on heiltä pois?
Jos mua ei kutsuttaisi baby showereihin ja ihmiset joutuisi multa salaamaan asioita niin kokisin että mussa on jotain vikaa kuten tuossa ap:n mainitsemassa ihmisessä selvästi on.. lapsellista käytöstä enkä yhtään ihmettele miksei häntä pippaloihin kutsuttu..

 

["Mie"]

Minun mielestä ystäväsi olisi pitänyt kutsua kuitenkin juhliin, olisihan hän voinut itse päättää tuleeko vai eikö..

 

[alkuper.]

[QUOTE="Mie";28770150]Minun mielestä ystäväsi olisi pitänyt kutsua kuitenkin juhliin, olisihan hän voinut itse päättää tuleeko vai eikö..[/QUOTE]

Niin juhlat oli minulle yllätys, ja tämä ystävä josta nyt puhutaan on vähän vieraampi juhlat järjestäneelle toiselle ystävälle ja siskolleni. He kuitenkin tietävät ongelmani hänen kanssaan, ja jättivät kai siksi pois kutsuttujen listoilta. Minä en siis laatinut mitään vieraslistaa, kun en juhlista mitään etukäteen edes tiennyt.

Kiitos vastauksista kaikille. Yritän, josko tulisi otollinen hetki puhua hänen kanssaan tästä. En feidaa.

 

[kaalimaan vartija]

[QUOTE="Mie";28770150]Minun mielestä ystäväsi olisi pitänyt kutsua kuitenkin juhliin, olisihan hän voinut itse päättää tuleeko vai eikö..[/QUOTE]

Niin tai näin, ap eio asiasta päättänyt vaan yllätysjuhlien järjestäjät. Heidän "vastuullaan" oli kutsuttujen-lista ja syyt kutsumattomuuteen.

Sanoisin loukkaantuneelle, että syy oli hienotunteisuudessa ja siinä, ettei häntä haluttu satuttaa vauvakutsuilla... En alkaisi mitenkään erityisesti selittelemään. Mutta jos kyseessä on hyvä ystävä (vaikka nyt olisikin vähän viileemmät välit) yrittäisin ehkä keskustella tilanteesta ja asioista hänen kanssaan.
On hyvä myös muistaa, ettei kaikien ystävien kanssa ystävyys kestä hautaan asti. Joidenkinkanssa yhteinen taival päättyy muista syistä ennemmin tai myöhemmin.

 

["Hiphei"]

Olen ollut tahattomasti lapseton katkera ämmä. Eli osaan samaistua tuohon asemaan. Minun ohje olisi, että kirjoita kirje, jossa kerrot tuntemuksistasi. Kirje antaa hänelle aikaa miettiä asiaa sinun kannaltasi ja hän saa pitää kasvonsa kun ei romahda kasvotusten keskustelussa.

Ystävien lapset ovat lapsettomalta pois. Ainakin meidän lomat ja viikonloput muuttuivat täydellisesti kun kaikki muut olivat vanhempia ja täysin eri elämäntilanteessa kuin me. Ja kun tajusi miten paskasti sitä ajatteli niin oli vielä paskempi olo.

Lapsettomuus lähestulkoon pilasi elämäni. Ja kun sain oman vauvan syliini vuosien jälkeen ymmärsin, että luojalle kiitos en ollut tajunnut MITEN paljon enemmän oma lapsi on kuin mitä surin. Eli vaikka suru oli iso, ei silti voi ymmärtää oman lapsen merkitystä ennen kuin sellaisen saa.

Minun oli jostain syystä helppoa olla iloinen niiden ihmisten lapsista, joille lastensaanti ei ollut helppoa. Onneksi välit paranivat kun minusta tuli äiti. En varmasti ollut helppo ystävä, vaikka olin iloinenkin muiden puolesta ja yritin elää mukana lapsiarkeakin.

Sinulla on ap oikeus iloon ja onneen, ja sen jakamiseen ystävien kanssa! Ja myös oikeus kertoa jos lapsiperheen arki väsyttää.