Kaveri on ihan outo nykyään!

[vähän huolissaankin]

Se jaksaa jauhaa vaikka kuinka paljon neulomisesta. Se neulookin ihan koko ajan, aamusta myöhään yöhön. Välillä tietty kokkailee lapselleen yms. mutta kun se soittaakin, niin se vaan jauhaa siitä, mitä se on saanut neulottua.
Samoin kun se tulee käymään, ei mene montaa hetkeä kun se on jo laukusta kaivanut jonkun neuletyön osan esiin ja alkanut neuloa.
VOiko tuota sanoa jo hulluudeksi? :O
Neulonhan minä itsekin, mutta en todellakaan väännä töitä aamusta iltaan. Välillä on kausia, etten neulo yhtään ainutta silmukkaa kuukausiin.

 

[a.p.]

Tokihan se nyt neuloo joululahjoja kaikille, mutta kun se neuloo muulloinkin ihan samalla tavalla, mutta itselleen tai lapselleen.

 

["muumi"]

Ei ole outo, se on koukussa. Tollanen mäkin olen "pahimpina" neulomiskausina.

 

[a.p.]

[QUOTE="muumi";22690698]Ei ole outo, se on koukussa. Tollanen mäkin olen "pahimpina" neulomiskausina.[/QUOTE]

KEstikö se sinullakin kuukausia?

 

["vieras"]

Jos hän on vaan niin innoissaan. Mulla on vähän samaa vikaa, jos innostun jostain asiasta niin teen sitä tosi antaumuksella niin kauan että kyllästyn ja keksin taas uuden jutun mihin hurahdan.

 

["suski"]

On outoa ja hiukan huolestuttavaakin, mutta harmittomampaa kuin esim. tupakan poltto.

 

["muumi"]

KEstikö se sinullakin kuukausia?

Neulomiskaudet vaihtelee, ne tulee ja menee. Viime talvi meni kyllä kokonaisuudessaan neuloessa, ja vähän kevättä, ja vähän kesää... Nyt kun on pieni vauva, en ole neulonut, mutta inspiraatiota odotellessa... Eli älä huolestu, se on neulomispiireissä ihan normaalia.