Kaveri väkivaltainen kaksivuotiasta kohtaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja neuvoton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Nyt soitat ja pian lastensuojeluun, kaverisi käytös on jo sairasta! Mitä se onkaan kotona jos sinun edessäsi on jo tuollaista. Todistit lapsen fyysistä ja psyykkistä pahoinpitelyä ja sinulla on vastuu tehdä siitä ilmoitus! Viaton lapsi on tuollaisen hullun armoilla - pystytkö muka olemaan tekemättä ilmoitusta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ni:
Tiedoksi vaan, että ystävälläsi on laillinen oikeus tietää kuka ilmoituksen on tehnyt! Sinuna sen kyllä tekisin, mutta varo vihaista ystävää tämän jälkeen...

Ilmoituksen voi myös tehdä nimettömänä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ni:
Tiedoksi vaan, että ystävälläsi on laillinen oikeus tietää kuka ilmoituksen on tehnyt! Sinuna sen kyllä tekisin, mutta varo vihaista ystävää tämän jälkeen...

ei ole. ja ilmoituksen voi tehdä nimettömänä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei millään jaksa mahtua mun päähän, miten joku voi, ihan meinaa itkettää. Ihanaa ap, että jos saat järjestettyä apua heille, ensisijaisesti lapselle, mutta kyllä se äitikin sitä varmasti tarvii (mulla vaan empatiat vähissä näitä lasten hakkaajia kohtaan).

minnuu ei pelekästään meinaa itkettää vaan itken täällä ihan vuolaasti :'( :'( :'(

tulee vaan mieleen se, miltä tuon pienen lapsen kasvot on näyttäneet kun hän on ensimmäisen kerran saanu selkäänsä :'( voi pientä...

 
AP: luuletko, että kaveri toteutti uhkauksensa ja hakkasi lapsen kotona?

Jos näin on tapahtunut, olet minun mielestäni osasyyllinen. Kun olet kuitenkin kuullut uhkauksen, mutta et tehnyt mitään estääksesi sitä. Entä jos äiti lyökin tällä kertaa niin, että lapselta lähtee henki?
 
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Jos näin ei ole, niin tällöinhän jokainen ihminen voi tehdä toisesta perättömiä ilmoituksia, hämmentävää, mut niin on koko suomen yhteiskunta

No ne ovat kuitenkin vähemmistössä, jotka huvikseen tai edes ilkeyksissään tekevät perättömiä ilmoituksia. Parempi, että voi ilmoittaa nimettömänä ja kynnys on näin ollen myös riittävän matala aiheellisten ilmoitusten tekemiseen (pelko tms. usein ehkäisee ilmoituksen tekemisen, jos oma nimi tulee samalla esiin). Ei se lastensuojeluilmoitus ole mikään lopullinen leima tai niitti kohteena olevalle perheelle. Sehän tarkoittaa VAIN JA AINOASTAAN sitä, että lastensuojeluväki on velvollinen tarkastamaan tilanteen. Vain ja ainoastaan he tekevät sitten arvion, tarvitseeko perhe lastensuojelun tukitoimia.
 
En todellakaan usko että toteutti uhkaustaan koska mies oli kotona kun he menivät sinne, ja kotiutuessa kaveri oli jo hieman rauhoittunut ja oli päässyt vaiheeseen "ei jaksaisi aina tuota lasta, kaksi vuotta jo kuunnellut sen huutoa, ensin koliikki ja sitten muut itkut.." Ei minua haittaa vaikka kaveri saisi tietää että minä tein ilmoituksen, pystyn kyllä seisomaan tekojeni takana. Tuskin hän antaa sitä hevillä anteeksi, mutta lapsen etu on mielestäni tärkeämpi kuin minun ystävyyssuhteeni. Ainoastaan lapsen isää käy sääliksi, on tietääkseni hieno vanhempi lapselleen. En vain ymmärrä miten hän ei voi vaikuttaa naisensa käytökseen? Vai eikö sitten tiedä kaikkea mitä tapahtuu. Taidan puhuttaa miestä kun näen hänen seuraavan kerran kahden vaikka pihalla.
 
onko äiti saanut omaa vapaata ja onko isä ollut paljon lapsen kanssa? En hyväksy tuota yhtään mutta onko heillä tukiverkko, koska äiti tuntuu olevan hermoromahduksen partaalla? Ja sano suoraan ystävällesi äläkä kieroile selän takana. Jos äiti tuossa kunnossa niin epäilen kovasti sitä että isä olisi hieno vanhempi.
 
Ystäväsi on vakavasti masentunut ja tarvitsee apua!!!!!!!!!! Tuo on avunhuuto. Tee ilmoitus, niin saavat apua. Aivan kuin omasta suusta, kun yritin anopille vihjaista, että olen väsynyt ja tarvitsen apua... siis se osio, ett en jaksaisi aina tuota huutia, ensin koliikki...yms. Anoppi ei korvaansa lotkauttanut ja yhdessä miehen kanssa selvittiin voittajina, vaikka rankkaa on ollut...Siltikään en koskaan olisi voinut lyödä, saatikka huutaa tuollaisia pienellä viattomalle ihmisalulle. Ihan oksettaa, kun tekee niin pahaa sekä lapsen että myös äidin puolesta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En todellakaan usko että toteutti uhkaustaan koska mies oli kotona kun he menivät sinne, ja kotiutuessa kaveri oli jo hieman rauhoittunut ja oli päässyt vaiheeseen "ei jaksaisi aina tuota lasta, kaksi vuotta jo kuunnellut sen huutoa, ensin koliikki ja sitten muut itkut.." Ei minua haittaa vaikka kaveri saisi tietää että minä tein ilmoituksen, pystyn kyllä seisomaan tekojeni takana. Tuskin hän antaa sitä hevillä anteeksi, mutta lapsen etu on mielestäni tärkeämpi kuin minun ystävyyssuhteeni. Ainoastaan lapsen isää käy sääliksi, on tietääkseni hieno vanhempi lapselleen. En vain ymmärrä miten hän ei voi vaikuttaa naisensa käytökseen? Vai eikö sitten tiedä kaikkea mitä tapahtuu. Taidan puhuttaa miestä kun näen hänen seuraavan kerran kahden vaikka pihalla.

Mistä sinä tiedät, etä lapsen isä ei koskaan menetä hermoja lapseen ja on todella hyvä vanhempi.
Onko tuo kuulopuhetta vai oletko asunut saman katon alla heillä?

Ihmisillä on sunnuntai naama ja sunnuntai puheet julkisella paikalla, kotona ollessa perheen kesken iskee todellisuus ja kaikilla meillä on luurankoja kaapissa.

Jos kaverisi on antanut lapselle selkään ja huutaa hänelle, niin hän ei ole voinut tehdä sitä miehen tietämättä ja jos mies on tuollainen enkeli kuin kuvailit niin olisi kaverisi jo ojennuksessa, koska kukaan vanhempi ei anna toisen satuttaa rakasta lastaan.

Voipi olla mies samansuuntainen kotosalla.

Joten en nyt hyrisisi kotona kivasta isistä lasta puolustamassa
 
*itku* ja taas jää miettimään, että tälläisiä väkivaltaisia/inhottavia/kauheita/hirviöitä vanhempia löytyy maailmasta LIIAN paljon! Lapset niin viattomia ja heidän kasvatus kasvattaa heistä hirviöitä(ei tietenkään kaikista). Olisi kamalaa jos omat vanhemmat olisi olleet tuollaisia ja mitä lapsi muistaa tuollaisesta lapsuudesta? Sen piiskaamisen,haukkumisen? Kumpa maailma muuttuisi paremmaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sellaista:
Ihmisillä on sunnuntai naama ja sunnuntai puheet julkisella paikalla, kotona ollessa perheen kesken iskee todellisuus ja kaikilla meillä on luurankoja kaapissa.

Tuli mieleen ap:n aloitusta lukiessa, että miten joku voi käyttäytyä noin ihmisten ilmoilla, siis ulkona jossain kävellessä. Ja vielä kaverin edessä? Tuo olisi loppunut heti jos ap olisi näyttänyt paheksuntansa kun tuo huutaminen ja riepominen tapahtui hänen edessään? Eikö siis normaali ihminen säikähtäisi, toruisi, suuttuisi tuollaisesta lapselle kiroilemisesta ja riepottelemisesta. Minä en pystyisi jonkun kanssa kävelemään hyvin pitkään, jos se läimisi ja roikottelisi lasta, ja haukkuisi vammaiseksi ja muuta älyvapaata toimintaa.. En vaan ymmärrä miten tuo olis voinut tapahtua. Toivottavasti oli vaan provo.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En todellakaan usko että toteutti uhkaustaan koska mies oli kotona kun he menivät sinne, ja kotiutuessa kaveri oli jo hieman rauhoittunut ja oli päässyt vaiheeseen "ei jaksaisi aina tuota lasta, kaksi vuotta jo kuunnellut sen huutoa, ensin koliikki ja sitten muut itkut.." Ei minua haittaa vaikka kaveri saisi tietää että minä tein ilmoituksen, pystyn kyllä seisomaan tekojeni takana. Tuskin hän antaa sitä hevillä anteeksi, mutta lapsen etu on mielestäni tärkeämpi kuin minun ystävyyssuhteeni. Ainoastaan lapsen isää käy sääliksi, on tietääkseni hieno vanhempi lapselleen. En vain ymmärrä miten hän ei voi vaikuttaa naisensa käytökseen? Vai eikö sitten tiedä kaikkea mitä tapahtuu. Taidan puhuttaa miestä kun näen hänen seuraavan kerran kahden vaikka pihalla.

Hyvä hyvä, minusta sinulla on hyvä suunnitelma! =) Olet hieno ihminen, kun olet valmis kaverin vihoittelujenkin uhalla auttamaan lasta.

Isä ei välttämättä tiedä äidin väkivaltaisesta käytöksestä ja huutamisesta ja haukkumisesta. Nämäkin asiat selviää sosiaalityöntekijän kanssa. Ei lasta heiltä pois oteta, jos isä on normaali, mutta äiti saa varmaan apua, lapsi laitetaan ehkä päivähoitoon tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kaveri on kertonut jonkun verran lapsuudestaan, hän tulee alkoholistiperheestä jossa piiskaaminen ja kuritus oli täysin normaalia. Hän sanoi kerran "Tehtiin aina siskon kanssa kaikkia kujeita ja äiti hermostui ja saatiin kovasti piiskaa (tjsp.)" Kysyin että auttoiko piiskan saaminen uskomaan kieltoja. Kaveri totesi että ei, lisäsi vaan pököä pesään. Hänelle väkivalta on ilmeisesti täysin arkipäiväistynyttä. Tämänpäiväisen tilanteen ollessa päällä sanoin hänele typertyneenä ettei kannata tuolla tavalla huudella, sattuu vielä neuvolantäti selän taakse. Hän sanoi ettei se haittaisi, voiko hän siis todella luulla että piiskaus ja haukkuminen on normaalia? Ei kai nyt kukaan niin luule kuitenkaan.

Itseasiassa ystäväsi voi oikeasti olla sitä mieltä että se on normaalia. Hänelle se on ollut jokapäiväistä elämää, eikä hän ole kokenut mitään muuta. Ei ole mitään vertailukohtaa. Siitä tulee silloin "normaalia".

Itselläni meni kauan tajuta että olen elänyt lapsuuteni todella sairaassa perheessä ja järkyttävän sairaissa oloissa. Luulin silloin joskus että kaikilla muillakin oli samanlaista. Senkin jälkeen kun sen asian tajuaa järjen tasolla saa vielä hyvän matkaa töitä että alitajuntakin tajuaa sen.

Itse en ikipäivänä pahoinpitelisi omaa lastani. Sahaan vaikka käteni irti mielummin. :/
mutta... jos olisin saanut lapsen nuorena niin en voi sanoa mitä olisi tapahtunut. Olisin varmasti aika helpolla mennyt niihin käyttäytymistapoihin jotka ovat minulle tuttuja. En ihan varmasti olisi tehnyt samaa kuin itselleni, en ikinä, mutta lievempää väkivaltaa olisin saattanut käyttää. :(

 
Tuli vain mieleen tuosta että saako tietoon kuka ilmoituksen on tehnyt


Saako perhe tietää ilmoittajan?
Perheellä ja lapsella on pääsääntöisesti oikeus tietää, kuka on tehnyt lastensuojeluilmoituksen. Jos ilmoittaja on viranomainen, on tämä aina kerrottava perheelle. Jos henkilöllä on lain mukaan velvollisuus lastensuojeluilmoituksen tekemiseen, ei hän voi tehdä ilmoitusta ilmoittamatta nimeään. Lastensuojeluilmoituksen tekemistä ei saa viivästyttää delegoimalla ilmoituksen tekemistä esimerkiksi esimiehelle. Ilmoituksen tekemiseen on velvoitettu se henkilö, joka on saanut tietää mahdollisesta lastensuojelun tarpeesta.

Yksittäistapauksissa joudutaan kuitenkin arvioimaan, annetaanko tieto ilmoituksen tekijästä perheelle tai lapselle. Ilmoituksen tekijän henkilöllisyys voidaan suojata julkisuuslain 11§:n 2 momentin mukaan. On tilanteita, joissa henkilöllisyyden paljastaminen olisi lapsen edun tai ilmoituksen tekijän turvallisuuden kannalta vahingollista.

Asianosaisella ei ole oikeutta saada tietoa, jos tiedon antaminen olisi vastoin lapsen etua, muuta erittäin tärkeää yksityistä etua tai erittäin tärkeää yleistä etua. Lapsen edun vaarantumisen perusteena voi olla tilanne, jossa ilmoituksen tekijä on lapselle läheinen henkilö, esimerkiksi isovanhempi, ja tiedon antaminen johtaisi lapsen hyvinvoinnille tärkeän ihmissuhteen katkeamiseen.

Yksityisen edun vaarantuminen voi olla esimerkiksi todennäköinen väkivallan uhka, tai jos on pelättävissä muita vastatoimenpiteitä ilmoittajaa kohtaan. Ilmoittajaa voidaan joutua suojelemaan.

Tiedon antaminen lastensuojeluilmoituksen tekijästä saattaa olla yksittäistapauksessa myös vastoin yleistä etua, jos tiedon antaminen voi vaarantaa lastensuojelun tarkoituksen toteutumisen. Mahdollista on esimerkiksi, että lapsi pyritään viemään pois maasta tai muuten estetään lapsen suojelun tarpeen selvittäminen.

http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/lastensuojeluntarve/lastensuojeluilmoitus/#otsikko5
 
Kiva sitten, että lastensuojelúasiakkaaksi pääsee kyllä väkivallaton perhe, kun lapsella kehityshäiriö. Sitten nämä oikeat tarvitsijat on vapaalla jalalla. :-(
 

Yhteistyössä