Kaverin vauvakuume pelottaa minua.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lehmu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

lehmu

Aktiivinen jäsen
17.06.2006
1 012
0
36
Yrittävät (kai) kolmatta lasta, kaksi edellistä on vielä alle 3 v. Raskaudet ovat olleet ongelmallisia eikä heillä ole oikein muita lastenhoitoapuun kelvollisia ihmisiä lähitienoilla kuin me.

Minua pelottaa mahdollinen tuleva raskaus. Miten minä voisin ilmaista heille huoleni. Oma jaksaminenkin pelottaa, sillä on kamala olla se ainut apua tarjoava osoite - aina varuillaan ja varpaillaan, että koska sieltä taas lähdetään sairaalaan näytille ja isommat sisarukset olisivat tulossa meille; näin meni edellinen raskaus (tosin silloin hoitoontulevia oli vain yksi).

Tuossa asiaa pohtiessani tajusin nimittäin, että räjähdys piilee pinnan alla. Neuvoja asiasta keskusteluun?
 
Ööh, tuota eihän ole sinun asia puuttua toisten perhesuunnitteluun...ei sitten millään. Siihen voit puuttua ja kantasi ilmaista, että tuleeko lapset sinulle hoitoon. Siitä voit keskustella, mutta et todellakaan siitä, että tuleeko heille lisää lapsia vai ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kuule:
Ööh, tuota eihän ole sinun asia puuttua toisten perhesuunnitteluun...ei sitten millään. Siihen voit puuttua ja kantasi ilmaista, että tuleeko lapset sinulle hoitoon. Siitä voit keskustella, mutta et todellakaan siitä, että tuleeko heille lisää lapsia vai ei.

No sitä mä meinasinkin, että miten voisin keskustella että en jaksa sitten olla se ainut lastenhoitopaikka. Kyllähän lapset aina on maailmaan tervetulleita!!!

Viimeksi vaikeudet alkoivat ihan heti raskautumisen jälkeen ja jatkuivat synnytykseen asti. Sano siinä sitten toiselle että et jaksaisi hoitaa heidän lapsiaan, kun äiti on huolesta harmaana ja tärisee vauvanmenetyksen pelossa.

Tarkoitin että miettisivät jo etukäteen, mitä muita vaihtoehtoja meidän perheen lisäksi siihen isompien sisarusten hoitoon on. Vai pitääkö mun nyt oman jaksamiseni nimissä kovettaa itteni niin, että varmasti uskallan heidän hätänsä hetkellä sanoa: "Ei, keksikää jotain muuta."
 
Oisko heillä mahdollista ottaa vaikka kodinhoitaja. Kävis vaikka pari kertaa viikossa tai jotain. Meillä oli kaksosten syntymän jälkeen kodinhoitaja ja kävi aina muutaman tunnin pari kertaa viikossa. Hyvä apu se meille ainakin oli..
 
Mä olen sitä mieltä, että sun on vaan pakko oppia sanomaan EI kaverilles. Mun mielestä oman jaksamisen kustannuksella ei tarvii auttaa toista. Omat lapset on lähempänä ja tärkeämpiä. Kuulostaa tylyltä, mutta joskus on iahn oikeesti pakko olla. Ei oman perheen hyvin vointia tarvii uhrata auttamisen alttarille!
 
Alkuperäinen kirjoittaja kotikurppa:
Oisko heillä mahdollista ottaa vaikka kodinhoitaja. Kävis vaikka pari kertaa viikossa tai jotain. Meillä oli kaksosten syntymän jälkeen kodinhoitaja ja kävi aina muutaman tunnin pari kertaa viikossa. Hyvä apu se meille ainakin oli..

Niin, siis onhan noita vaihtoehtoja. Isommille voisi vaikka hankkia hoitopaikan. Mutta ei taida olla fiksua tapaa ottaa asiaa puheeksi :/

Jos mä vaan kypsyttelen itteni tarpeeksi kovaksi. Eihän se heidän vauvakuumeensa mulle mitenkään kuulu. Mut kamala ajatella miten selviän kun eka kerran mulla on se tilenne että en tosiaan jaksaisi. Vaikea kuvitella mut kieltäytymässä. Mä varmaan tuun sitten tänne itkee tillittää, kun oon joutunu olemaan kamala. :snotty:

Tai jos kaikki sujuisi tällä kertaa hienosti. Äiti voisi hyvin ja jaksaisi itte hoitaa lapset eikä noita äitipolilla ravaamisia tulisi =)

Vauva olisi kyllä ihana, edes kaverilla :saint:

 
Alkuperäinen kirjoittaja lehmu:
Alkuperäinen kirjoittaja kotikurppa:
Oisko heillä mahdollista ottaa vaikka kodinhoitaja. Kävis vaikka pari kertaa viikossa tai jotain. Meillä oli kaksosten syntymän jälkeen kodinhoitaja ja kävi aina muutaman tunnin pari kertaa viikossa. Hyvä apu se meille ainakin oli..

Niin, siis onhan noita vaihtoehtoja. Isommille voisi vaikka hankkia hoitopaikan. Mutta ei taida olla fiksua tapaa ottaa asiaa puheeksi :/

Jos mä vaan kypsyttelen itteni tarpeeksi kovaksi. Eihän se heidän vauvakuumeensa mulle mitenkään kuulu. Mut kamala ajatella miten selviän kun eka kerran mulla on se tilenne että en tosiaan jaksaisi. Vaikea kuvitella mut kieltäytymässä. Mä varmaan tuun sitten tänne itkee tillittää, kun oon joutunu olemaan kamala. :snotty:

Tai jos kaikki sujuisi tällä kertaa hienosti. Äiti voisi hyvin ja jaksaisi itte hoitaa lapset eikä noita äitipolilla ravaamisia tulisi =)

Vauva olisi kyllä ihana, edes kaverilla :saint:



Toivotaan, että ystäväsi jaksaisi. Mutta kyllä sinunkin vaan pitää uskaltaa joskus kieltäytyäkkin, vaikka se tuntuu pahalle, mutta jokainen kuitenkin pistää sen oman perheen etusijalle. Toivotaan, että ystäväsi ymmärtää, kun
selität ettet sinäkään nyt aina käytettävissä ole kun vähän hihkasee :hug:
 

Yhteistyössä