Kaverini epäröi jättää vauvaansa hoitoon miehelleen (lapsen isälle) n. 4 tunniksi vauvan ollessa 10 kk ikäinen

[Ken guru]

[QUOTE="Ilona";27275661]Minkä ikäisiä ne isommat lapset? Mulla tulee mieleen, että kaverisi miettii myös sitä, jaksaako se mies olla kolmen lapsen kanssa yksin jos ne on pieniä vielä... Näin meillä olisi, jotenkin tuolle miehelle vaan paljon vaikeampaa toi lasten kanssa oleminen. [/QUOTE]

Jos mies osallistuu alusta asti tasapuolisesti kaikkeen lasten hoitoon ja kasvatukseen, pärjää hän yhtälailla kuin nainenkin. Enkä ymmärrä miksi ei osallstuisi, onhan hän sentään toinen vanhempi.

 

[jospa]

Jos nainen siitä selviää, niin selviää mieskin.

jatkaa. Kuka vaan selviää jos on pakko. Meilläkin mies hoiti huushollin ja työnsä kun jouduin pariksi viikoksi sairaalaan. Tämä oli onneksi ennen kuopuksen syntymää.

Mutta kaikki menot eivät ole pakkoa; itse asiassa noita on aika vähän viime kädessä. Tai ainankin näin on meidän perheessä. Ensi sijassa ajattelemme aina koko perheen hyvvinvointia menoja suunnitellessa. Ei ole kiva kovin usein hoitaa esim. iltapuuhia yksin kränäsen vauvan ja kahden vilkkaan lapsen kanssa. Kummankaan. Joten aika harvoin meillä kumpikaan joutuu sitä yksin tekemään...

 

["leena"]

Jos oikein kovasti yrittää, niin saa ehkä tekemällä tehtyä itsestään lähes (ellei täysin) ainoan kelvollisen hoitajan 10 kk ikäiselle vauvalleen.

En mä oikein tajua niitä naisia, jotka ei kykene olemaan hetkeäkään erossa lapsistaan.

Mulla ei oo ollu tavoitteena olla lapseni ainut kelvollinen hoitaja, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä. Isä ei kelpaa, jos minä olen paikalla. Itkee vain mun luokse. Lapsi nyt 8kk. Muutaman kerran olen ollut poissa kotoa, enempään ei ole ollut tarvetta, joten en ole väkisin lähtenyt pois lapsen luota. Lähtisin toki, jos olisi joku meno. Kuukauden verran kestänyt tätä. Milloin tää loppuu?!

 

[Ken guru]

jatkaa. Kuka vaan selviää jos on pakko. Meilläkin mies hoiti huushollin ja työnsä kun jouduin pariksi viikoksi sairaalaan. Tämä oli onneksi ennen kuopuksen syntymää.

Mutta kaikki menot eivät ole pakkoa; itse asiassa noita on aika vähän viime kädessä. Tai ainankin näin on meidän perheessä. Ensi sijassa ajattelemme aina koko perheen hyvvinvointia menoja suunnitellessa. Ei ole kiva kovin usein hoitaa esim. iltapuuhia yksin kränäsen vauvan ja kahden vilkkaan lapsen kanssa. Kummankaan. Joten aika harvoin meillä kumpikaan joutuu sitä yksin tekemään...

Niin, hyvähän se on jos on kumpikin kotona, mutta tuossa oli kyse yhdestä neljän tunnin menosta marraskuussa. Kivahan se on jokaisen vähän päästä välillä tekemään jotain muutakin kuin niitä kotihommia. Sen verran olisi kyllä mielestäni hyvä jokaisen pystyä venymään ja joustamaan. Jos siis vaan on kiinnostusta lähteä. Ja siinä mielessä mielestäni kyllä jokaisen vanhemman pitäisi selvitä omista lapsistaan yksinkin (jos vaan ovat siis ns. terveitä).

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27275269]Itsepä tuo miehensä parhaiten tuntee. Eiköhän hänellä ole siis syynsä suhtautua varauksella. Jos isä on vaikka äkkipikainen, eikä siedä lapsen itkua tai kiukuttelua, niin onhan se tietoinen riski jättää lapsi sellaiselle isälle.[/QUOTE]

Ei kai kukaan nainen niin hullu ole, että tekisi tuollaiselle miehelle kolme lasta? Eihän?!

Ja kuulostaa erittäin oudolta perheeltä ja parisuhteelta. Isä ei ole mikään hoitaja, isä on isä, toinen vanhemmista.

 

[jospa]

Niin, hyvähän se on jos on kumpikin kotona, mutta tuossa oli kyse yhdestä neljän tunnin menosta marraskuussa. Kivahan se on jokaisen vähän päästä välillä tekemään jotain muutakin kuin niitä kotihommia. Sen verran olisi kyllä mielestäni hyvä jokaisen pystyä venymään ja joustamaan. Jos siis vaan on kiinnostusta lähteä. Ja siinä mielessä mielestäni kyllä jokaisen vanhemman pitäisi selvitä omista lapsistaan yksinkin (jos vaan ovat siis ns. terveitä).

tottakai pitää selvitä ja varmasti selviääkin. Ap:n viestistä ymmärsin, että ystävä pohti asiaa ja päätyi lähtemään mukaan menoon. Ap:tä tuntui tuo pohtiminenkin ihmetyttämään. Minusta taas olisi luontevaa pohtia asiaa ääneen ystävällekin

 

[Ken guru]

tottakai pitää selvitä ja varmasti selviääkin. Ap:n viestistä ymmärsin, että ystävä pohti asiaa ja päätyi lähtemään mukaan menoon. Ap:tä tuntui tuo pohtiminenkin ihmetyttämään. Minusta taas olisi luontevaa pohtia asiaa ääneen ystävällekin

Piti lukea tuo aloitus uudestaan. Kävi vähän vanhanaikaisesti, että sen ehti jo unohtaa tässä matkan varrella . Mutta niin tosiaan, tuohan oli enemmänkin pohdintaa siitä että pitäisikö sen olla itsestään selvää että mies "pärjää" yksin lastensa kanssa vai ei.

 

[Ennen]

Luin justiin 60-luvun lopun lehteä, jossa kerrottiin lähipäiväkodin avautumisesta. Lehtijutun mukaan vauvalan nuorin hoitolapsi oli 6-viikkoinen. Päiväkodissa olikin kolme osastoa, vauvat, taaperot ja "isot". Että silleen.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Minusta vähän tuntuu, että tässä nyt maalataan isästä peikkoa tai äidistä hysteerikkoa tietämättä sen enempää yksityiskohtia. Yksivuotiaalla voi hyvinkin olla sellainen vaihe, että hän kaipaa nimenomaan toista vanhempaansa jossakin tietyssä tilanteessa. Ja jos yöt ovat muutenkin rikkonaisia tai päivät kiukkuisia, ei ehkä äitiä huvitakaan haalia erityisiä menoja.

Oma esikoiseni oli kahdeksan kuukauden ikäinen, kun tein jonkin aikaa kahdeksantuntisia ja pidempiäkin työpäiviä. Lapsi rakasti isänsä kanssa kahdestaan oloa päivisin. Mutta sama lapsi kieltäytyi illalla nukahtamasta ilman minua. Valvoi oikeasti vaikka kolmeen yöllä, testasimme asiaa

 

["jaahas"]

... olikohan jostain ilmennyt, ettei sillä äidillä mahdollisesti ollut jo menoa vaikka neljäksi illaksi samalla viikolla...

 

["vieras"]

Ellei kyseessä ole joku poikkeuksellisen huonosyömäinen maitoallerginen äidinmaitoriippuvainen lapsi jonka äiti ei pysty lypsämään varastoon, niin hieman erikoiselta vaikuttaa. Toisaalta joillain 9-10kk ikäisillä lapsilla voi olla vaikeakin eroahdistusvaihe, joka saattaa liittyä nimenomaan siihen äitiin, joten jos ei raaski lasta itkettää niin tuollaisten vaiheiden läpi on vain rämmittävä.

Mut joo. Niin. Minä pystyin lähtemään 10-kuisen luota kuudeksi tunniksi, mutta kuukautta aiemmin ei taatusti olisi onnistunut (juurikin siksi, että lapsella erinäisten ongelmien vuoksi äidinmaito oli vielä niin tärkeä osa ruokavaliota). Isänsä kanssa ei koskaan ollut kyllä "hoidossa" vaan oman vanhemman kanssa siinä missä minunkin kanssani, mutta ei se oma lähteminen ollut niin helppoa kuin luulin. Nimimerkillä nyt kyllä huitelen kun lapsi on 14kk ja nälkä pysyy poissa ilman tissiä

 

["myyry"]

Itse en olisi voinut jättää rintamaitoa syövää vauvaani vielä tuonkaan ikäisenä isälleen (enkä muillekaan) hoitoon, koska se söi rintaa 2-3h välein.. Muuten ei olisi/ole ollut mitään syytä miksi isä ei tuon ikäisen kanssa olisi pärjännyt.

Kai lapsi jo tuossa iässä syö muutakin?

 

["vieras"]

Itse en olisi voinut jättää rintamaitoa syövää vauvaani vielä tuonkaan ikäisenä isälleen (enkä muillekaan) hoitoon, koska se söi rintaa 2-3h välein.. Muuten ei olisi/ole ollut mitään syytä miksi isä ei tuon ikäisen kanssa olisi pärjännyt.

En mäkään voinut esikoisen jättää juuri tuon syyn takia. Söi rintaa parin tunnin välein eikä syönyt muuta. Kiinteät kun alkoi maistumaan vasta lähempänä vuoden ikää. Tosin en ole jättänyt tätä nyt 10kk ikäistäkään kuin pariksi tunniksi enkä varmaan pystyis vielä neljää tuntia erossa olemaankaan, joten olen ehkä ainoa, joka ymmärtää ap:n kaveria.

 

[lhgldaf]

[QUOTE="myyry";27278613]Kai lapsi jo tuossa iässä syö muutakin?[/QUOTE]

Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. 4h olisi ollut todella rajalla meidän 10-kuiselle. Jotkut hoksaa kiinteän ruoan ja nälän häviämisen yhteyden vasta lähempänä vuoden ikää, ja nämä lapset ei tajua että se edessä oleva sapuska auttaisi siihen ikävään oloon vaan kiljuu maidon perään.

 

["pop"]

[QUOTE="vieras";27278651]En mäkään voinut esikoisen jättää juuri tuon syyn takia. Söi rintaa parin tunnin välein eikä syönyt muuta. Kiinteät kun alkoi maistumaan vasta lähempänä vuoden ikää. Tosin en ole jättänyt tätä nyt 10kk ikäistäkään kuin pariksi tunniksi enkä varmaan pystyis vielä neljää tuntia erossa olemaankaan, joten olen ehkä ainoa, joka ymmärtää ap:n kaveria.[/QUOTE]

10kk vauva pärjää sen 4h ilmankin maitoa. Lisäksi äiti voi pumpata tai heruttaa maitoa sen verran että lapsi pärjää.

Ja normaalisti lapsi kyllä syö muutakin jo tuon ikäisenä. Äidinmaidon pitäisi olla pääasiallista ruokaa sinne vuoteen asti, ja sen jälkeen kiinteiden vähitellen alkaa ottaa enemmän alaa ruokavaliosta. Aina ei kuitenkaan mene ihan näin, ja niistä kellä kiinteiden kanssa tulee pulmia ovat hyvin onnekkaita ne, joilla on vielä käytössään runsaat määrät äidinmaitoa. -Tämä siis sille joka kysyi asiasta

 

["vieras"]

Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. 4h olisi ollut todella rajalla meidän 10-kuiselle. Jotkut hoksaa kiinteän ruoan ja nälän häviämisen yhteyden vasta lähempänä vuoden ikää, ja nämä lapset ei tajua että se edessä oleva sapuska auttaisi siihen ikävään oloon vaan kiljuu maidon perään.

Kyse taitaa olla enemmänkin siitä, että jotkut äidit tajuaa lapsen tarvitsevan jo kiinteitä kasvuun eikä rintamaitoa tarjota niin tiheästi. En ymmärrä, miten noinkin tärkeä asia kuin kasvu jätetään lapsen harteille ja päätettäväksi. Jos lapsi ei kasva kunnolla, niin silloin ei anneta maitoa joka risauksesta vaan opetetaan lapselle se, että kiinteä on pääasiallinen ravinto.

Niin ja siis puhun niistä raasuista, joilla painokäyrät laskee ja äiti vaan imettää.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27278726]Kyse taitaa olla enemmänkin siitä, että jotkut äidit tajuaa lapsen tarvitsevan jo kiinteitä kasvuun eikä rintamaitoa tarjota niin tiheästi. En ymmärrä, miten noinkin tärkeä asia kuin kasvu jätetään lapsen harteille ja päätettäväksi. Jos lapsi ei kasva kunnolla, niin silloin ei anneta maitoa joka risauksesta vaan opetetaan lapselle se, että kiinteä on pääasiallinen ravinto.

Niin ja siis puhun niistä raasuista, joilla painokäyrät laskee ja äiti vaan imettää.[/QUOTE]

Tää tais sitten tulla ihan asiantuntijan suusta? Lukaisepa joku kirja tai artikkeli aiheesta, äläkä vain kaksplussaa. Maito on lapsen pääasiallinen ravinnonlähde ensimmäisen elinvuoden aikana, toki mitä lähemmäs 1-vuotissynttäreitä mennään niin sitä vähenevässä määrin, mutta kaikki 10-kuiset ei ihmeitä syö vaikka sitä kiinteää pyörittelisi nenän edessä kuusi kertaa päivässä. Lapselle tarjotaan kiinteää ruokaa, ja lapsi itse päättää paljonko syö, näin menee ihan viralliset suosituksetkin.

 

[da]

[QUOTE="Ilona";27275661]Minkä ikäisiä ne isommat lapset? Mulla tulee mieleen, että kaverisi miettii myös sitä, jaksaako se mies olla kolmen lapsen kanssa yksin jos ne on pieniä vielä... Näin meillä olisi, jotenkin tuolle miehelle vaan paljon vaikeampaa toi lasten kanssa oleminen. [/QUOTE]

Komppaan, tuo mullekin tuli mieleen. Eikä tilanteita voi aina yleistää, munkin kaveripiirissä on yksi kahden lapsen isä, jolle en minäkään jättäisi vauvaa edes varttiksi. Fiksu mies, mutta aivan kädetön/vastuuton lasten kanssa. Kyllähän se paljon siitä isästäkin riippuu, että voiko jättää vai ei. Entäpä jos vaikka ap:n kaverin miehellä on tapana esim. tissutella iltaisin, eikä vaimo uskalla jättää miestä lasten kanssa sen vuoksi? Ei kai kukaan voi tuomita ko.naista tuntematta hänen miestään :O

 

[voi kuka voi]

[QUOTE="pop";27278710]10kk vauva pärjää sen 4h ilmankin maitoa. Lisäksi äiti voi pumpata tai heruttaa maitoa sen verran että lapsi pärjää.[/QUOTE]

Voi kuka voi. Kaikki ei heru pumpulle/lypsylle kuin millilitroja. Nimimerkillä tunti tuskaista nyhtämistä = 15 ml maitoa.

 

["muumi"]

Karseelta kuullostaa. Minä olin poissa ekan yön tammikuussa kun poika oli 4 kk.
Isä hoiti ja hoitaa edelleen. Olin ekalla ulkomaan matkalla poika 1,5 vuotta. Matka 4 päivää.
Ekan kerran poika mummolassa 1,5 kuukautta ja yötä. Saimme nukuttua.
Poika koliikki vauva.
Poika n. 2,5 vuotias mummolassa viikon ja meidän loma välissä ja toisen viikon.
Taidan olla huono äiti.
Siinä vain esimerkkejä. Olemme matkustelleet yhdessä yksin ja kahdestaan paljon.
Miksi äidit eivät luota isän hoitotaitoon?
Meillä tuli heti siihen synnäriltä asti pakko. Itse meinasin kuolla synnytykseen ja onneksi selvisin. Mies kävi hoitamassa ukkoa joka päivä.
Antakaa miehille oma vapaus hoitaa lasta ja kuinka he sen hoitavat. Ei tarvitse
räpättää joka asista. Kyllä ne pärjää.
Hoitoaika 4 h. Voi luoja.

 

["vieras"]

[QUOTE="muumi";27278761]Karseelta kuullostaa. Minä olin poissa ekan yön tammikuussa kun poika oli 4 kk.
Isä hoiti ja hoitaa edelleen. Olin ekalla ulkomaan matkalla poika 1,5 vuotta. Matka 4 päivää.
Ekan kerran poika mummolassa 1,5 kuukautta ja yötä. Saimme nukuttua.
Poika koliikki vauva.
Poika n. 2,5 vuotias mummolassa viikon ja meidän loma välissä ja toisen viikon.
Taidan olla huono äiti.
Siinä vain esimerkkejä. Olemme matkustelleet yhdessä yksin ja kahdestaan paljon.
Miksi äidit eivät luota isän hoitotaitoon?
Meillä tuli heti siihen synnäriltä asti pakko. Itse meinasin kuolla synnytykseen ja onneksi selvisin. Mies kävi hoitamassa ukkoa joka päivä.
Antakaa miehille oma vapaus hoitaa lasta ja kuinka he sen hoitavat. Ei tarvitse
räpättää joka asista. Kyllä ne pärjää.
Hoitoaika 4 h. Voi luoja.[/QUOTE]

Ei vissiin ole mahdollista, että isiä ja lapsia on erilaisia? Kyllähän isä varmasti pärjää vastasyntyneen kanssa yksin vaikka täysi-ikäisyyteen asti, mutta ei se pärjääminen ja hengissä selviytyminen aina tarkoita että silloin olisi äidin kiva lähteä ja isästä jäädä.

 

["vieras"]

Voi kuka voi. Kaikki ei heru pumpulle/lypsylle kuin millilitroja. Nimimerkillä tunti tuskaista nyhtämistä = 15 ml maitoa.

sama. en mäkään herunnut pumpulle kuin pari eka kuukautta, sen jälkeen en saanut mitään tulemaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27278748]Tää tais sitten tulla ihan asiantuntijan suusta? Lukaisepa joku kirja tai artikkeli aiheesta, äläkä vain kaksplussaa. Maito on lapsen pääasiallinen ravinnonlähde ensimmäisen elinvuoden aikana, toki mitä lähemmäs 1-vuotissynttäreitä mennään niin sitä vähenevässä määrin, mutta kaikki 10-kuiset ei ihmeitä syö vaikka sitä kiinteää pyörittelisi nenän edessä kuusi kertaa päivässä. Lapselle tarjotaan kiinteää ruokaa, ja lapsi itse päättää paljonko syö, näin menee ihan viralliset suosituksetkin.[/QUOTE]

Kuule ihan kokemuksesta puhun; muutama tuttuni imettää 1-vuotiaitaan (10-14kk) lapsiaan enemmän kuin itse imetän 2kk-ikäistäni päiväsaikaan (iltatissi erikseen). Lasten paino menee joko alakäyrällä tai piirun verran alapuolella, neuvolasta kehotetaan lopettamaan yöimetys, mutta äidit vaan vinkuu että kun se lapsi vaatii sitä tissiä... Arvaa vain kuinka monta kertaa olen yrittänyt sanoa, että vaatiihan tuo vaikka karkkiakin joka päivä jos sais, mutta meidän tehtävä on opettaa muille tavoille! Joka ei voi vuoden ikäistä jättää 3h pidemmäksi aikaa imetyksen takia, imettää ihan liikaa.

 

["vieras"]

Komppaan, tuo mullekin tuli mieleen. Eikä tilanteita voi aina yleistää, munkin kaveripiirissä on yksi kahden lapsen isä, jolle en minäkään jättäisi vauvaa edes varttiksi. Fiksu mies, mutta aivan kädetön/vastuuton lasten kanssa. Kyllähän se paljon siitä isästäkin riippuu, että voiko jättää vai ei. Entäpä jos vaikka ap:n kaverin miehellä on tapana esim. tissutella iltaisin, eikä vaimo uskalla jättää miestä lasten kanssa sen vuoksi? Ei kai kukaan voi tuomita ko.naista tuntematta hänen miestään :O

No tuossa tilanteessa voi kyllä tuomita, jos tekee lapsia tissuttelijoille ja vastuuttomille tyypeille! Ihan outoa, itse en ikinä olis tehnyt lasta miehelle, jolle en sitten uskaltaisi lasta jättää kahden kesken. Mikä ihme teitä naisia vaivaa?!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27278786]Kuule ihan kokemuksesta puhun; muutama tuttuni imettää 1-vuotiaitaan (10-14kk) lapsiaan enemmän kuin itse imetän 2kk-ikäistäni päiväsaikaan (iltatissi erikseen). Lasten paino menee joko alakäyrällä tai piirun verran alapuolella, neuvolasta kehotetaan lopettamaan yöimetys, mutta äidit vaan vinkuu että kun se lapsi vaatii sitä tissiä... Arvaa vain kuinka monta kertaa olen yrittänyt sanoa, että vaatiihan tuo vaikka karkkiakin joka päivä jos sais, mutta meidän tehtävä on opettaa muille tavoille! Joka ei voi vuoden ikäistä jättää 3h pidemmäksi aikaa imetyksen takia, imettää ihan liikaa.[/QUOTE]

Me ollaan niiiiiiiiinn kaukana toisistamme tässä asiassa, että minun on viisainta jättää keskustelu tässä vaiheessa Pääasia että meidän molempien muksut on hengissä, siihen kun on monia tapoja! Nimim. imetystukiäiti ja neuvolaterveydenhoitaja, joka ei vielä ole törmännyt lapseen jonka painonnousuongelmat johtuisivat äidin imetysfetissistä