K
kasvatusmallit on monet
Vieras
Kaverini lapsi on 3v, omani 1,5v. Kaveri oli muksunsa kanssa meillä kylässä. Jokainen kasvattaa lapsensa tyylillään, mutta seuraavat asiat pistivät minulla kyllä silmään/korvaan:
- kaverini haukkui lapsensa kuullen erästä ihmistä inhottavaksi ja LÄSKIKSI. Ja siihen tyyliin, että aivan kuin lihavuus tekisi ihmisestä inhottavan.
- kaverin lapsi on jo oppinut "vessatapoja", osaa jotenkin kainostella alastomuutta jne. Minun lapseni lähti vaipanvaihdosta karkuun ja juoksenteli ympäriinsä pylly paljaana. Kaverini katsahti lapseensa ja yhdessä he aloittivat todella ivallisen naurun. Olisin jotenkin ymmärtänyt, jos tilanne olisi ollut heistä hassu/huvittava ja nauru olisi ollut sen mukaista... mutta he ikään kuin pilkkasivat lastani, kun tämä ei älyä kainostella (kaverini lapsi ja omani ovat eri sukupuolta) . Siltä lapselta olisin tämän ymmärtänyt, mutta että äitikin "pilkkasi" lastani! En muista tarkalleen mitä he toisilleen sanoivat, mutta kuitenkin hyvin ivalliseen sävyyn puhuivat. No enpä jaksanut tästä loukkaantua, mutta pisti ajattelemaan, millaisen mallin äiti lapselleen antaa.
- kaverini lapsi nauroi (olikohan se tuo äskeinen tilanne vai joku muu), sillä tavalla kummasti hihitti tms. Äitinsä oikein melkein huusi lapselle: Mitä sinä tolleen naurat, naura kunnolla! Olin aivan ihmeissäni. Miksei lapsi saa nauraa miten haluaa??
- Kaverini lapsi pieraisi vessanpöntöllä ollessaan. Äitinsä alkoi heti torua, että miten lapsi kehtaa olla niin sikamainen kyläpaikassa. Pieni lapsi ja vessanpöntöllä!!! Ihan normaalia mielestäni.
- lapsemme kiistelivät leluista. Kaverini ohje oli, ettei siihen pidä puuttua, antaa itse selvittää välinsä. Tai jos hänen lapsensa varasti minun lapseltani lelun kädestä, kaveri vaan sanoi lapselleni: anna nyt hänen leikkiä sillä, kun hän on täällä vieraana. Ymmärrän tavallaan pointin, mutta ei kai nyt sentään kädestä saa viedä!
- kaverini lapsi löi useammankin kerran lastani jollain lelulla. Kaverini ei puuttunut tähän mitenkään, minun piti torua.
Lisäksi muutenkin kaverini asenne lastaan kohtaan on jotenkin... miten sen nyt sanoisin... hän tuntuu vähättelevän/arvostelevan paljon lapsen tekemisiä. Mietin, että millainenhan itsetunto lapselle tulee... Uskon kyllä, että hän raskastaa lastaan, enkä tiedä, huomaako hän itse käyttäytyvänsä jotenkin oudosti...
- kaverini haukkui lapsensa kuullen erästä ihmistä inhottavaksi ja LÄSKIKSI. Ja siihen tyyliin, että aivan kuin lihavuus tekisi ihmisestä inhottavan.
- kaverin lapsi on jo oppinut "vessatapoja", osaa jotenkin kainostella alastomuutta jne. Minun lapseni lähti vaipanvaihdosta karkuun ja juoksenteli ympäriinsä pylly paljaana. Kaverini katsahti lapseensa ja yhdessä he aloittivat todella ivallisen naurun. Olisin jotenkin ymmärtänyt, jos tilanne olisi ollut heistä hassu/huvittava ja nauru olisi ollut sen mukaista... mutta he ikään kuin pilkkasivat lastani, kun tämä ei älyä kainostella (kaverini lapsi ja omani ovat eri sukupuolta) . Siltä lapselta olisin tämän ymmärtänyt, mutta että äitikin "pilkkasi" lastani! En muista tarkalleen mitä he toisilleen sanoivat, mutta kuitenkin hyvin ivalliseen sävyyn puhuivat. No enpä jaksanut tästä loukkaantua, mutta pisti ajattelemaan, millaisen mallin äiti lapselleen antaa.
- kaverini lapsi nauroi (olikohan se tuo äskeinen tilanne vai joku muu), sillä tavalla kummasti hihitti tms. Äitinsä oikein melkein huusi lapselle: Mitä sinä tolleen naurat, naura kunnolla! Olin aivan ihmeissäni. Miksei lapsi saa nauraa miten haluaa??
- Kaverini lapsi pieraisi vessanpöntöllä ollessaan. Äitinsä alkoi heti torua, että miten lapsi kehtaa olla niin sikamainen kyläpaikassa. Pieni lapsi ja vessanpöntöllä!!! Ihan normaalia mielestäni.
- lapsemme kiistelivät leluista. Kaverini ohje oli, ettei siihen pidä puuttua, antaa itse selvittää välinsä. Tai jos hänen lapsensa varasti minun lapseltani lelun kädestä, kaveri vaan sanoi lapselleni: anna nyt hänen leikkiä sillä, kun hän on täällä vieraana. Ymmärrän tavallaan pointin, mutta ei kai nyt sentään kädestä saa viedä!
- kaverini lapsi löi useammankin kerran lastani jollain lelulla. Kaverini ei puuttunut tähän mitenkään, minun piti torua.
Lisäksi muutenkin kaverini asenne lastaan kohtaan on jotenkin... miten sen nyt sanoisin... hän tuntuu vähättelevän/arvostelevan paljon lapsen tekemisiä. Mietin, että millainenhan itsetunto lapselle tulee... Uskon kyllä, että hän raskastaa lastaan, enkä tiedä, huomaako hän itse käyttäytyvänsä jotenkin oudosti...
