kävin taas treffeillä ja petyin pahasti :(

["..."]

Mä en pääse enää edes treffeille...

 

["mimmu"]

Otin miestä ekoilla treffeillä kädestä kiinni. Ei olettanut seksiä, eikä siihen johtanutkaan. Kävelimme käsi kädessä ja deitin päätteeksi vaihdoimme muutaman suudelman. Herrasmiehiäkin on vielä olemassa. Onneksi tää mies on nyt minun!

Tosin se treffien järjestyminen oli hankalampaa, mutta onneksi päästiin toisiamme tapaamaan.
Tein aloitteen siihen suuntaan, että kun tiesin miehen kulkevan pisteen A kautta töidensä jälkeen, ehdotin, että tulisin sinne. Näimme siellä ensi kerran.

 

[Turbojurpo]

Mulla tilanne on ihan päinvastoin! Vasta eronneena haluaisin illan tai kahden kivaa, ilman jatkoa. Mutta ei, miehet hokee vaan että otetaan ihan rauhassa, saadaan juttu jatkumaan!

Argh, vaihdetaan! Mä olen saman ikänen ku sä, mene sinä seuraavaks minun sijastani ja minä sinun

Menkää yhdessä, mutta eri pöytiin. Jos treffikumppanin aikomukset eivät sitten vastaa odotuksia, niin hänet voi ohjata toisen luokse.

 

[Jaska-]

Annat vääriä signaaleja tiedostamattasi.

 

["vieras"]

Tämä on mielenkiintoinen aihe... Olemme tätä ystävän kanssa miettineet. Kun käymme ulkona yhdessä, minä saan tosi kivaa ja kunnioittavaa kohtelua - hänelle säännönmukaisesti osuvat ne rentut, vonkaajat ilman käytöstapoja. Hän on masentunut ja luonteeltaan kovin pessimistinen, minä taas ystävällinen ja iloinen. Ystävättäreni on tosi hieno ja ihana ihminen, mutta vaatisi enemmän aikaa häneen tutustua. Molemmat olemme ihan kivan näköisiä ja samantasoisesti koulutettuja ym. Eli, olemme siis pohdiskelleet, että mikä ihmisessä ehkä viestittää jotain ulospäin ja mikä on sitten silkkaa sattumaa... Ainakin itse olen huomannut, että on tärkeää itse pitää itsestään, arvostaa itseään ja vastapuolta ja olettaa itse saavansa tyylikästä kohtelua eikä pienestä optimismistakaan haittaa ole. Toki on myös tärkeää osata tehdä johtopäätökset, jos toinen osapuoli ei ole lähelläkään omia (toivottavasti realistisia) toiveita.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24896864]Tämä on mielenkiintoinen aihe... Olemme tätä ystävän kanssa miettineet. Kun käymme ulkona yhdessä, minä saan tosi kivaa ja kunnioittavaa kohtelua - hänelle säännönmukaisesti osuvat ne rentut, vonkaajat ilman käytöstapoja. Hän on masentunut ja luonteeltaan kovin pessimistinen, minä taas ystävällinen ja iloinen. Ystävättäreni on tosi hieno ja ihana ihminen, mutta vaatisi enemmän aikaa häneen tutustua. Molemmat olemme ihan kivan näköisiä ja samantasoisesti koulutettuja ym. Eli, olemme siis pohdiskelleet, että mikä ihmisessä ehkä viestittää jotain ulospäin ja mikä on sitten silkkaa sattumaa... Ainakin itse olen huomannut, että on tärkeää itse pitää itsestään, arvostaa itseään ja vastapuolta ja olettaa itse saavansa tyylikästä kohtelua eikä pienestä optimismistakaan haittaa ole. Toki on myös tärkeää osata tehdä johtopäätökset, jos toinen osapuoli ei ole lähelläkään omia (toivottavasti realistisia) toiveita.[/QUOTE]

Miehen näkökulmasta aikamoista roskaa. Kyllä sillä miehellä on vain yksi asia mielessä, toiset vain osaa peitellä sen paremmin.

 

[Turbojurpo]

[QUOTE="vieras";24896864] Kun käymme ulkona yhdessä, minä saan tosi kivaa ja kunnioittavaa kohtelua - hänelle säännönmukaisesti osuvat ne rentut, vonkaajat ilman käytöstapoja. Hän on masentunut ja luonteeltaan kovin pessimistinen, minä taas ystävällinen ja iloinen.[/QUOTE]

Treffikumppani voi laittaa renttuvaihteen päälle, kun huomaa, ettei tuon synkän nyhvääjän kanssa voi kuvitellakaan mitään pitempää suhdetta. Yrittää sitten vain poimia karkit kakusta.

 

[ed. vieras]

[QUOTE="vieras";24896894]Miehen näkökulmasta aikamoista roskaa. Kyllä sillä miehellä on vain yksi asia mielessä, toiset vain osaa peitellä sen paremmin.[/QUOTE]

Ok. No, ehkä miehiäkin kuitenkin on erilaisia. Naimisissa ollaan nyt oltu seitsemän vuotta ja kyllä tuo minulta seksiä haluaa - hyvä niin . mutta onneksi on hänestä juttu- ja lenkkiseuraksi, kaveriksi pihahommiin jne. Eikä näytä valittavan, vaan on kuulemma onnellinen mies . Ehkä sitten on "loistopeittelijä" .

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24896864]Tämä on mielenkiintoinen aihe... Olemme tätä ystävän kanssa miettineet. Kun käymme ulkona yhdessä, minä saan tosi kivaa ja kunnioittavaa kohtelua - hänelle säännönmukaisesti osuvat ne rentut, vonkaajat ilman käytöstapoja. Hän on masentunut ja luonteeltaan kovin pessimistinen, minä taas ystävällinen ja iloinen. Ystävättäreni on tosi hieno ja ihana ihminen, mutta vaatisi enemmän aikaa häneen tutustua. Molemmat olemme ihan kivan näköisiä ja samantasoisesti koulutettuja ym. Eli, olemme siis pohdiskelleet, että mikä ihmisessä ehkä viestittää jotain ulospäin ja mikä on sitten silkkaa sattumaa... Ainakin itse olen huomannut, että on tärkeää itse pitää itsestään, arvostaa itseään ja vastapuolta ja olettaa itse saavansa tyylikästä kohtelua eikä pienestä optimismistakaan haittaa ole. Toki on myös tärkeää osata tehdä johtopäätökset, jos toinen osapuoli ei ole lähelläkään omia (toivottavasti realistisia) toiveita.[/QUOTE]

Mä oon masentunut ja pessimistinen, ja silti verrattuna iloisiin kavereihini saan kaikista asiallisinta kohtelua

En muista, että mua olisi treffeillä ahdisteltu ikinä. Sensijaan sit kun jotain suhteenalkua on kehittynyt, ei miesten himoilla ole ollutkaan enää mitään rajaa... Oon kyllä aika ujon ja hissukan oloinen, että ehkä miehet ajattelee että juoksisin heti karkuun jos jotain heti alkuun yrittäisivät. Ovat sit kohdelleet mua tosi nätisti ja kunnioittavasti ja edenneet vähän rauhallisemmin.

 

["janette"]

Miten treffeille päästään? Missä pyydät miehiä vai pyytävätkö he sinua? Mä en ole koskaan päässyt treffeille, ei ole edes juolahtanut mieleen kysyä keneltäkään.

tapaan miehiä erilaisissa paikoissa ja heiltä se treffeille pyytäminen tulee. itse en ole koskaan ehdottanut, kun olen tällainen seinäruusu.