Kehtaisitko tässä tilanteessa vielä ottaa yhteyttä?

[vieras]

Tytön 9-v. hyvä kaveri muutti pari vuotta sitten naapuripaikkakunnalle. Muuttaessa puhuttiin kaverin äidin kanssa että lapset voisivat tavata vielä muuton jälkeenkin ja pidetään yhteyttä.
Ekan talven aikana kaveri kävikin meillä muutaman kerran. Sitten kesälomalla laitoin äidilleen parikin kertaa viestiä että tulisiko "xx" meille, olivat kummallakin kerralla juuri silloin jossain matkalla tms. mutta äitinsä lupasi ottaa yhteyttä myöhemmin sitten kun vierailu onnistuisi, mutta yhteydenottoa ei koskaan tullut. En tiedä miksi.
Nyt sitten taas kesäloman alettua on tyttö kysellyt jonkun kerran että vieläköhän "xx" voisi tulla meille, muistaa siis tuon kaverin edelleen hyvin.

Mietin että viitsinkö laittaa vielä äidilleen viestiä vai en kun viime kesänä ei sitten kuitenkaan koskaan sieltä päin yhteyttä otettu eli mahtaako olla niin etteivät halua enää pitää yhteyttä?
Ja tytöllä ei ole tuon kaverin kännykkänumeroa, on saanut oman kännykän vasta kun ei ole enää niin aktiivisesti oltu yhteyksissä. Tämä tiedoksi siksi kun kohta joku vastaa että miksi ei tyttö itse ota yhteyttä kaveriin.

Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa, laittaisitteko viestiä vai antaisitteko asian olla?

 

[Kowalski]

Laittaisin viestin vielä kerran. Jos ei mitään kuuluisi, niin antaisin olla.

 

[Taevahan Tosi]

Kokeile vielä kerran, voihan olla et aikomus on sieltäkin päin ollu ottaa yhteyttä mut et se on sitten muiden menojen takia aina jäänyt

 

[Alaston lohikäärme]

Laittaisin viestin vielä kerran. Jos ei mitään kuuluisi, niin antaisin olla.

Mä soittaisin kyllä (en laittais mitään tekstaria), mut jos ei ihan selvästi mihinkään väliin sopis, ni antaisin sit olla. Ja sen kuulee kyllä äänestäki selvemmin, et onko kauheen vaivaantunut vai iloisen yllättynyt yhteydenotosta.

 

[MB]

Toivottavasti tytöt kuitenkin pitää yhteyttä muutenkin kuin tapaamississa... Lapsuudessa saadut ystävät, kun ovat kultaakin kalliimpia vanhemmiten.. Jotenkaan niitä tosiystäviä ei vaan saa kuin lapsena..

 

[Rva Luna]

Arki vie mennessään ja aika kuluu nopsaan. Et sinuna soittaisin ja kysyisin.

 

[j]

katso ettei numero ole vaihtunut äidillä ettei sen takia vastaile/ole ottanut yhteyttä kun ei tiedä teidän numeroa tai vastaavaa..

 

[ap.]

Eli taidan yrittää vielä kerran, jotenkin olen vaan niin arka "häiritsemään" jos epäilen ettei yhteydenotto olekaan toivottu.
Mutta kun kuitenkin kyse lapselle tärkeästä kaverista niin täytynee yrittää. Jäi vain viime kesänä sellainen epäilys että oliko yhteydenotto ei-toivottu kun äitinsä ei sitten koskaan uudelleen viestittänyt/soittanut meillepäin.

 

[ss]

Laittaisin viestin vielä kerran. Jos ei mitään kuuluisi, niin antaisin olla.

Mä soittaisin kyllä (en laittais mitään tekstaria), mut jos ei ihan selvästi mihinkään väliin sopis, ni antaisin sit olla. Ja sen kuulee kyllä äänestäki selvemmin, et onko kauheen vaivaantunut vai iloisen yllättynyt yhteydenotosta.

Tekstari on toisaalta parempi, vastapuolen voi olla helpompi kieltäytyä viestillä kuin puhelimessa jos ei yhteydenpito enää kiinnosta.
Toivottavasti ap saat lapsesi kaveruuden jatkumaan!

 

[vielä]

yrittäisin