Koulun th kysyi multa tänään, että meneekö mulla lasten nimet useinkin sekaisin.
Mie siihen totuudenmukaisesti, että no välillä... mutta aika hyvin ne tulee muistettua ja oikein sanottua.
Th sit jatkoi, että sinne loppuvuoteenhan myö sovittiin tän pojan kanssa sit se kuulokontrolli, johon mie toteamaan, että ei tämän pojan kanssa, vaan sen toisen, tämän veljen.
Tähän, ennenkuin th ehti sanoa mitään, poikani kysyi: "Ai mun kanssa vai?" Johon mie kärsivällisesti, että "Ei, ei sun vaan veljesi." johon poika: "Ai niin, enhän mie ookkaan se, kun miehän oonkin mie."
Kylläpä tää nyt kuulostaa oudolle kirjoitettuna... mutta oikeesti se oli hauska juttu sillä tapahtumahetkellä
Mie siihen totuudenmukaisesti, että no välillä... mutta aika hyvin ne tulee muistettua ja oikein sanottua.
Th sit jatkoi, että sinne loppuvuoteenhan myö sovittiin tän pojan kanssa sit se kuulokontrolli, johon mie toteamaan, että ei tämän pojan kanssa, vaan sen toisen, tämän veljen.
Tähän, ennenkuin th ehti sanoa mitään, poikani kysyi: "Ai mun kanssa vai?" Johon mie kärsivällisesti, että "Ei, ei sun vaan veljesi." johon poika: "Ai niin, enhän mie ookkaan se, kun miehän oonkin mie."
Kylläpä tää nyt kuulostaa oudolle kirjoitettuna... mutta oikeesti se oli hauska juttu sillä tapahtumahetkellä
