I
ikuisesti sinkku
Vieras
Koska tunnistin itseni melkein jokaisesta esimerkkihenkilöstä siitä. Etäsuhdetta mulla ei ole enkä ihan yhtä sairaalloisesti ole ketään stalkannut, mutta muuten ne kaikki oli kuin mun elämästä. Tajusin olevani pahasti sairas. Paitsi että viimeiseen vuoteen en ole ollut minkäänlaisessa emotionaalisessa suhteessa kehenkään mieheen. En halua enää ihastua enkä tuntea mitään, olen mieluummin yksin. Mutta kai tää on joku ääripää tuosta kaikesta?
En tiedä. Tunnistan oman ongelmani nyt, mutta edelleenkään mulla ei ole mitää työkaluja korjata tätä. Mitä mä teen? Jatkan samaan malliin kuin nyttenkin -en halua edes ihastua kehenekään, ettei muhun sattuisi? Yksin kun on paljon helpompi olla, kuin vaikkapa ihastuneena.
Tääkö on mun kohtalo? Oikeasti olla yksin koko loppu elämäni? Se vaihtoehto tuntuu helpoimmalta nyt, mutta onko helpoin vaihtoehto todellakin se paras?
En tiedä. Tunnistan oman ongelmani nyt, mutta edelleenkään mulla ei ole mitää työkaluja korjata tätä. Mitä mä teen? Jatkan samaan malliin kuin nyttenkin -en halua edes ihastua kehenekään, ettei muhun sattuisi? Yksin kun on paljon helpompi olla, kuin vaikkapa ihastuneena.
Tääkö on mun kohtalo? Oikeasti olla yksin koko loppu elämäni? Se vaihtoehto tuntuu helpoimmalta nyt, mutta onko helpoin vaihtoehto todellakin se paras?