Kenen lapsi on oppinut tosi nuorena lukemaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Melinda"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minun 3,5-vuotias lapseni opettelee nyt lukemaan. Oppinee aika nopeasti. Hän myös opettelee kirjoittamaan. On itse hyvin kiinnostunut, kukaan ei ole edes opettanut. Mutta tietysi oppii kun seuraa mitä isosisarukset tekevät. Pidän häntä erittäin älykkäänä lapsena ja olenkin miettinyt, että olisi mielenkiintoista saada joku testi hänelle ja ammattilaisen näkemys onko näin. Älykkyytensä perinyt isältään, itse olen aivan keskivertotapaus.
 
Meillä vähän alle 1,5-vuotias ei ole vielä puhunut yhtään kahden sanan lausetta, mutta tunnistaa muutaman kirjaimen ja bongailee niitä lehdistä.

Itse olin pikkukylän friikkilapsi, joka luki paksuja kirjoja neljän vanhana. Enkä toivoisi lapselleni ihan sellaista lapsuutta.
 
Siis tätä palstaa monia vuosia seuranneena niin en kyllä usko, että tämä ketjun vastaajista yksikään kerro totuutta. Siis kaikki oppineet lukemaan ja laskemaan jo ennen koulun käyntiä! Okei, tottakai on lapsia jotka osaavat lukea ja laskea jo ennen koulunkäyntiä mutta tämä ketjun vastausten perusteella palstalla kyllä viettää aika paljon lahjakkaita mammoja ja heidän lapseja, siis 100%.

Ajatteletko sä että tässä ketjussa on tähän mennessä kaikki palstalaiset?
 
Siis tätä palstaa monia vuosia seuranneena niin en kyllä usko, että tämä ketjun vastaajista yksikään kerro totuutta. Siis kaikki oppineet lukemaan ja laskemaan jo ennen koulun käyntiä! Okei, tottakai on lapsia jotka osaavat lukea ja laskea jo ennen koulunkäyntiä mutta tämä ketjun vastausten perusteella palstalla kyllä viettää aika paljon lahjakkaita mammoja ja heidän lapseja, siis 100%.

Luepa vielä kerran oikein hitaasti ketjun otsikko, ja mieti, millaisia ihmisiä se saattaisi kiinnostaa. Ja sen jälkeen katso, kuinka moni on avannut ketjun. Vähän yli 200 ihmistä. Heistä on vastannut 27.
 
[QUOTE="hmh";26997230]Olen oppinut 3-vuotiaana lukemaan.

Koulussa oli tylsää, ja luultavasti olisin oppinut paremmin työntekoa jos olisi siinä koulussa ollut silloin alaluokilla jotain haastettakin. Yliopistoon (lääkikseen) mennessä oli järkytys, että siellä oli muitakin aika hyviä, ja sitäpaitsi tentteihin piti tosiaan valmistautuakin.

Mulla kaksi yliopistotutkintoa ja yksi ylempi korkeakoulututkinto (väikkäri). Mutta en koe itseäni mitenkään uraohjukseksi, se oopiskelu, työ ja tutkinnot on olleet sellaista puuhastelua.[/QUOTE]

Eli olet valmistunut lääkiksestä ja jostain muusta tdk:sta + olet väitellyt? Ja sun käsityksen mukaan se väitös on ylempi korkeakoututkinto? Aika jännää ette tiedä, että lääketieteen lisensiaatti on ylempi korkeakoulututkinto ja väitös on tieteellistä jatkokoulutusta...
 
Eli lähes päivälleen 4v.nä oppi poika lukemaan. Alakoulussa oli tosi lahjakas, yläkoulussa keskiverto..Kaikki muu kiinnosti. Mielestäni suuri ero osaan ikätovereista suuri yleissivistys, suurempi kun minulla:)
Koska lukenut jo alle kouluikäisenä tiede lehtiä ynm.. Itse opin vasta koulussa lukemaan.
 
4-vuotiaana opin lukemaan. Ja esikoiseni 5-vuotiaana. Ei kumpikaan varmaan tosi nuorena, mutta alle kouluiässä silti.

Mitä siitä on seurannut...no, mun kohdalla tylsistymistä ekalla luokalla koulussa. Ei juurikaan kiinnostanut opetella kirjaimia ja tavupareja, kun olin jo suht kauan lukenut hyvin. Esikoiseni kohdalla oli myös pientä turhautumista ekalla luokalla, vaikka lapset olikin jaettu lukutaidon mukaisesti ryhmiin: parhaiten lukevien yhden sivun mittainen moniste (lukutehtävä) oli lähinnä loukkaus lasta kohtaan (lasta, joka luki täysillä mm. Risto Räppääjä-kirjoja ja sen sellaisia).

Mutta ei siitä mitään sen suurempia traumoja oo tullu :p
 
[QUOTE="aino";26997960]Eli olet valmistunut lääkiksestä ja jostain muusta tdk:sta + olet väitellyt? Ja sun käsityksen mukaan se väitös on ylempi korkeakoututkinto? Aika jännää ette tiedä, että lääketieteen lisensiaatti on ylempi korkeakoulututkinto ja väitös on tieteellistä jatkokoulutusta...[/QUOTE]


Tää pisti vähän munkin silmään :D Että sellaisia älykköjä tällä palstalla.
 
Poika oli 5 vee oppiessaan lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan yhteen- sekä vähennyslaskuja. Tosin kirjoittamista haittaa hiukan huono hienomotoriikka. Nyt poika on vasta eskarissa, joten koulumenestyksestä ei voi sanoa. On kuitenkin todella tiedonjanoinen ja pohdiskeleva.

Itse opin lukemaan ja kirjoittamaan 4-vuotiaana. Olin ala-asteella etenkin ensimmäisillä luokilla hyvä koulussa. Yläasteella olin keskierto. olisin varmaan ollut silloinkin hyvä, jos olisin joskus tehnyt läksyt tai lukenut kokeisiin, enkä olis lintsannut niin paljoa.
 
Siis tätä palstaa monia vuosia seuranneena niin en kyllä usko, että tämä ketjun vastaajista yksikään kerro totuutta. Siis kaikki oppineet lukemaan ja laskemaan jo ennen koulun käyntiä! Okei, tottakai on lapsia jotka osaavat lukea ja laskea jo ennen koulunkäyntiä mutta tämä ketjun vastausten perusteella palstalla kyllä viettää aika paljon lahjakkaita mammoja ja heidän lapseja, siis 100%.

Vaikka oma poikani on oppinut todella aikaisin lukemaan ja kirjoittamaan, niin ei se hänestä erityisen lahjakasta tai neroa tee. Ongelmia on ollut sitten muiden asioiden oppimisessa...

Pieni lapsihan oppii lähes mitä vain haluaa ja oman poikani kohdalla motivaatio on aina kohdistunut kirjaimiin ja numeroihin, siis ihan vauvasta asti. Puhumaan alkoi myöhään. 2,5 -vuoden iässä käytiin puheterapeutilla ja terapeuttikin ihmetteli kun lasta kiinnostivat sanat, ei kuvat. Puhuminen ja lukeminen alkoivatkin sitten lähes yhtäaikaa.

Monesta vastauksesta käy ilmi sama, minkä itsekkin olen omalla kohdallani todennut. Lukutoukalle ala-aste on usein aivan liian helppoa ja sitten myöhemmin koulunkäynti saattaa alkaa takkuilemaan siksi, että aiemmin ei ole oppinut tekemään yhtään töitä koulumenestyksen eteen.

Kirjavinkki: Glenn Doman "Miten opetan pienen lapseni lukemaan, lempeä vallankumous". Itse en ole kirjaa vielä lukenut, mutta käsittääkseni kyse ei ole varsinaisesta opettamisesta, vaan siitä että tarjoaa lapselle mahdollisuuden oppia.
 
Meillä on viisi lasta, kolme viidestä on oppinut lukemaan joko eskarissa tai ekaluokan syksyllä. Heidän koulumenestys on ollut keskivertoa. Keskimmäisestä huomasimme vajaan viiden vuoden vaihella : kas kummaa tuohan on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan ominpäin. ( Kummitäti oli kyellyt huolissaan, että onkohan lasta jotenkin prepattu... Voin vakuuttaa, että ei!). Matikan laskutkin olivat kyseiselle lapselle huippuhelppoja. Tiedolliset asiat ovat leikiiä tälle lapselle, mutta tavaroista huolehtiminen yms. ovat vaativia ja verottavat koulunumeroita. Kuopus aloitti nyt ekaluokan, hänen kohdallaan jännäämme LUKIMA-aineita, koska hänellä on diagnosoitu dysfasia.

Itse ole oppinut lukemaan myöhään, eli vasta tokaluokalla. Kun sitten opin lukemaan kunnolla ja sain innostuksen lukemiseen, olen lukenut PALJON. Koulunumerot olivat hyviä ja olen opiskellut monenlaista ammattien lisäksi. Opiskelu ja lukeminen on edelleen näin aikuisiälläkin kivaa ja helppoa.
 
Siis tätä palstaa monia vuosia seuranneena niin en kyllä usko, että tämä ketjun vastaajista yksikään kerro totuutta. Siis kaikki oppineet lukemaan ja laskemaan jo ennen koulun käyntiä! Okei, tottakai on lapsia jotka osaavat lukea ja laskea jo ennen koulunkäyntiä mutta tämä ketjun vastausten perusteella palstalla kyllä viettää aika paljon lahjakkaita mammoja ja heidän lapseja, siis 100%.

Lahjakkuus ja lukemisen oppimisen aikaisuus ei aina korreloi. Itseasiassa musta välillä tuntuu, että tavallinen keskilahjainen keskiluokka pistää muksunsa opettelemaan lukemaan jo 5-6-vuotiaana. Fiksummat tietää, että kyllä se oppi sieltä tulee.

Mun isosisko oppi lukemaan 5v ja mä opin "vasta" koulussa. Silti mun koulumenestys oli melkein aina parempaa kuin hänellä.
 
Minun 3,5-vuotias lapseni opettelee nyt lukemaan. Oppinee aika nopeasti. Hän myös opettelee kirjoittamaan. On itse hyvin kiinnostunut, kukaan ei ole edes opettanut. Mutta tietysi oppii kun seuraa mitä isosisarukset tekevät. Pidän häntä erittäin älykkäänä lapsena ja olenkin miettinyt, että olisi mielenkiintoista saada joku testi hänelle ja ammattilaisen näkemys onko näin. Älykkyytensä perinyt isältään, itse olen aivan keskivertotapaus.

3,5-vuotiaille on aika turha tehdä testejä, koska ne ovat hirveän epäluotettavia tuossa iässä. Yleensä älykkyystestejä jonkinlaisella luotettavuudella kannattaa tehdä vasta 8-10-vuotiaille.
 
Pari kuukautta ennenkuin täytti 5. :) Toki lukeminen oli takeltelevaa eikä ollut aikoihin kiinnostunut lukemaan itse esim. kirjoja, mutta luki sanoja/lauseita sieltä-täältä, mikä nyt kiinnostikaan. Sarjakuvia tavasi jne.

Ei kirjoita vielä kunnolla eikä laske paperilla ollenkaan, mutta päässään selkeästi tajuaa jo näistä jotain.
 
Meillä esikoinen oppi 5-vuotiaana. Olin lukenut hälle ja lorullut ihan vauvasta asti, enpä tiedä onko sillä merkitystä. Koulu mennyt aina tosi hyvin; kirjoitti ylioppilaaksi ja sai useamman stipendinkin silloin ja pääsi yliopistoon, jossa nyt kolmatta vuotta. Mutta onko sillä aikasin lukemaan oppimisella merkitystä näissä jutuissa, en tiedä..
 
Lukutaito ja älykkyys ovat eri asia. Toki sitä älykkäämpi oppii helpommin lukemaan keskimäärin. Mutta lasten väliset kehityserot ovat valtavia. Itse olen oppinut lukemaan vasta kouluiässä (joskin siihen aikaan 70-luvun lopulla se oli ihan tavallista) ja olin joissakin asioissa jopa jälkeenjäänyt. 10-11-vuotiaana laitettiin psykologille erilaisten ongelmien takia ja silloin todettiin, että 2-3 vuotta ikäistäni älykkäämpi. Aikuisena älykkyystestin tulos sitten suhteellisesti vielä korkeampi.

No testit on testejä, mutta minun tapauksessa kehitys oli aika hidasta. 3-4-vuotiaana olisin ollut varmaan testauksissa maksimissa keskitasoa. Älykkyys kehittyy eri nopeuksilla. Jotkut saavuttavat oman maksiminsa aikaisemmin jne.
 
Meidän esikoinen oppi 2 v 10kk lukemaan. Siitä sitten alkoivatkin murheet koulutiellä, kun poika laskeskeli neliöjuuria eskari-iässä. Että en toivoisi kenellekään.

Vuosia tapeltiin, ja nyt poika suorittaaa ylöspäin eriytettyä opetussuunnitelmaa, mutta saa olla normikoulussa kavereiden kanssa. Matikka ja kielet siis eriytettyjä. Ala-asteella oli ihan perseestä, kun koko ajan opettaja naukui, että poika on levoton eikä keskity. No ei saatana varmaan joo, kun muut tankkaa aa bee cee, ja tää tulee kotiin lukemaan Potteria sivulta 420, mihin illalla jäi. Viisi vuotta tapeltiin koulun kanssa, kunnes vihdoin saatiin sitten psykologin lausunto, jolla saatiin tämä eriytetty opetussuunnitelma. On se vaan perkele oikeesti, että jos sulla on ADHD, lukihäiriö, kehitysvamma tai ihan mitä vaan, on pienluokkia ja erityisopetusta ja vaikka vallan mitä tarjontaa ainakin Tampereella. Mutta jos lapsi tarvitsisi ylöspäin eriytystä, niin ei sitten millään. No, heti kun saatiin jotakin järkeä siihen koulunkäyntiin, loppui kummasti se levottomuuskin. Sehän me tiedettiin kotona ja ekaluokalla, mutta koululta meni viisi vuotta uskoa se.

Seuraava tappelun aihe olikin sitten tuo yläasteelle siirtyminen, koska lähiyläasteella ei olllut mahdollista tätä ylöspäin eriyttämistä saada. No, sitten löytyi keskustasta yksi koulu, jossa tämä oli mahdollista. Tampereen sääntöjen mukaan jos lapsi siirtyy toiseen kouluun painotuksen vuoksi (musiikki, kielet ym.) korvaa kaupunki yhden koulumatkan per päivä. Jos taas lapsi siirtyy opillisten asioiden vuoksi (erityisopetus eli ts. pienryhmä oppimisvaikeuksista tai käytöshäiriöistä kärsiville) korvaa kaupunkin molemmat matkat. No, meidän kohdalla päätös oli, että ei korvata mitään, koska tämä on nyt niin erityinen tapaus eikä tästä ole aiempia päätöksiä.

Vitja että meni taas hermo... sitten tapeltiin lääkärinlausunnon ja psykologinlausunnon kanssa ja koulutoimen johtajan kanssa ja rehtorin kanssa ja väännettiin siitä, että kenellä tässä nyt on vikaa ja missä päässä.

Saatiin sitten lopulta ne matkat, mutta mikään ei mene ns. joustavasti.

Toivon sydämestäni, että tuo nuorempi poika viihtyy paremmin koulussa ja käy hiukan helpomman tien kuin isoveljensä.

Miten siis se, että oppinut lukemaan aikasin, liitty siihen, että neliöjuuria pohtii ?? Eikös neliöjuuret liity ennemminkin matematiikkaan? Mutta jos sekä matikka, että lukeminen sujuu jo lähes synnärillä, niin taitaa todellakin olla NERO!
 
Kuopus oppi vähän alle 3-vuotiaana. Nyt 6-vuotiaana lukee jo englantiakin. Saa nähdä sitten miten koulu lähtee, toivottavasti hyvin...

Sunkin geenit on varhaiset, mutta ei ehkä sitten ihan henkisesti kovinta tasoa. Eiköhän se pärjää ihan ok ja saat olla kovin ylpee ala-asteen. Yläasteella alkaa kiinnostaa muut jutut, mut ehkä silti menee lukioon räpiköimään?

Kävitkö sä lukion?
 
[QUOTE="lukutoukka";26997783]Asutteko Suomessa? Miten tuo edistyneitten luokka eroaa tavallisesta luokasta?[/QUOTE]

Asutaan ihan tavallisessa suomalaisessa tuppukylässä. Kyseessä on kokeilu, joka on yhdistelmäluokka 1-2. Luokassa on kuusi ekaluokkalaista, jotka osasivat jo valmiiksi lukea (nämä oppilaat valittu jo eskarissa ollessaan viime keväänä), ja kakkosluokkalaisia on niinikään kuusi kappaletta (nämäkin valittu viime keväänä kun vielä olivat ekaluokkalaisia), ja nämä ovat opettajat valinneet edistymisen perusteella.
Ylijäävä aika jota jää, kun ei tarvi kirjaimia opetella jne, niin tekevät jotain muuta, näytelmiä jne. Koska kyseessä on kokeilu, ja koulua menty vasta pari viikkoa, niin en oikein osaa sen paremmin vielä selittää, tuun kertomaan enemmän vaikka muutaman kuukauden päästä :D
 
Sunkin geenit on varhaiset, mutta ei ehkä sitten ihan henkisesti kovinta tasoa. Eiköhän se pärjää ihan ok ja saat olla kovin ylpee ala-asteen. Yläasteella alkaa kiinnostaa muut jutut, mut ehkä silti menee lukioon räpiköimään?

Kävitkö sä lukion?

Mitä tarkoitat, että ei ehkä henkisesti kovinta tasoa?:saint: Ja kyllä olen lukioni käynyt, miten se tähän liittyy?
 
Mitä tarkoitat, että ei ehkä henkisesti kovinta tasoa?:saint: Ja kyllä olen lukioni käynyt, miten se tähän liittyy?

Ei mitään erikoista. Tarkoitan, että jos lapsi oppii 3-vuotiaana lukemaan ja 6-vuotiaana lukee englantia, niin joku voisi ajatella että siinäpä pikkunero. Mutta epäilen, että on nimenomaan varhainen, ei välttämättä loista samalla tavalla aikuisena. Mutta kenties loistaa, ei siinä semmosta.
 
Ei mitään erikoista. Tarkoitan, että jos lapsi oppii 3-vuotiaana lukemaan ja 6-vuotiaana lukee englantia, niin joku voisi ajatella että siinäpä pikkunero. Mutta epäilen, että on nimenomaan varhainen, ei välttämättä loista samalla tavalla aikuisena. Mutta kenties loistaa, ei siinä semmosta.

Loistaminen on erikoinen käsite. Kenenkään ei tarvitse loistaa muiden silmissä, vaan tehdä niinkuin parhaaksi tykkää ja olla hyvä siinä missä on, niissä rajoissa missä voi olla ja mihin itse kykenee.

Ketään muuta ei pitäisi miellyttää. Ja on hyvä pitää huolen omista oikeuksistaan. Niillä pärjää jo pitkälle, kunhan ei unohda empatiakykyä :)
 

Uusimmat

Yhteistyössä