kenenkään miehellä keskittymishäiriötä tai vastaavaa..? neuvoja kaipailen

[tiinu]

nyt on ponnahtanut esille et miehellä epäilty lapsena ja nuorena.. oireet viittaa kyllä tuohon suuntaan.. nyt hän on 22 vuotias ja ja ongelma on noussut pinnalle ku on koko ajan hermostunut, ei osaa olla lapsen kanssa rauhallisesti ja siks lapsi ei suostu jäämään isin kanssa (vauva 10kk) vaistoaa hermostuneisuuden.. ei osaa kontrolloida mikä on sopivaa tuon ikäisen kanssa.. esim.. syöttäessä antaa liian isoja paloja.. riuhuu ja nostaa niin ylös et lapsi pelkää.. ei osaa hillitä puhettaan vaan puhuu ihan mitä sattuu lapsen kuullen.. ei osaa koskettaa..
väkijoukossa hermostuu heti.. huoh.. tää asia painaa ja hän on kyl menossa lääkäriin.. huonoa on vaan se et itse ei tAJUA OMIA TEKEMISIÄÄN..
on välillä ihan kakara.. kun kysyn jotain saattaa näyttää kieltä tai öristä jotain.. hällä on ollut aika vaikea lapsuus.. mut miten tätä asiaa kannattais alkaa ratkomaan.. olisko kellään kokemusta..? saako ongelmaan heti jotain lääkkeitä ja onko ne edes hyväksi? toisaalta haluaisin auttaa miestäni mut tää tilanne on jotenkin toivoton ku en tiedä tuleeko koskaan muutosta.. hän unohtaa jatkuvasti mistä oon huomauttanut ja meen elämä on nykyään.. älä tee sitä ja älä tee tota.. ja hän on jo kerran sanonut et hän ei saa tehdä enää mitään ku meil on lapsi.. auttakaa..

 

[hempee]

tutkimukset voi kestää vuosia kuten lapsillakin eikä varmuutta välttämättä saa koskaan.. lääkitykset ei ole hyvästä, mutta terapian lisäksi ei muuta ole ja kaikki ei pääse edes terapiaan. lääkkeitä voi joutua vaihtamaan muutaman kuukauden välein, terveellisiä ne ei tietenkään ole ja ihminen saattaa entisestään muuttua koska niissä on aina sivuvaikutuksia.

Raskasta tosiaan elää vaikean ihmisen kanssa.. hermostuneisuus väkijoukossa viittaa äkkiseltään paniikkihäiriöön myös, hermostuu paljon kun joutuu vaikka kauppakeskukseen ja ollaan norsun vitulla koko ajan..

 

[AP]

VÄHÄN PELKÄSIN.. onko lapsilla parempi tuollaisen isän kanssa vai ilman..? se tässä mietityttää

 

[hempee]

nii in.. sitä miettii moni, toiset eronneet ja toiset jaksaa tukea miestä. Valitettavasti vaan moni mies ei parane koskaan ja käytös on hallitsematonta jatkuvasti vaikka oliskin lääkitys. Tapauskohtaista, mutta tällaisia ovat omat monet kokemukseni. Perheelle raskasta kun sairaus kohdistuu myös lapsiin ja he saattavat kärsiä päivittäin.

Yhdessäkin tapauksessa mies on hermostunut ja poissaoleva vuodesta toiseen lapsilleen eikä ole kiinnostunut kovinkaan, samaan aikaan hän puhuu muuta, muttei toteuta ajatuksiaan. Lisäksi sairauteen kuuluu lapsille ja vaimolle valehtelu.. taitaa niiden liittokin olla ohi Tuolla miehellä siis masennus ja paniikkihäiriö.

 

[Obizoth]

Miehelläni ei ole, mutta itselläni on adhd ja aikaisemmin oli paniikkikohtauksia väkijoukossa ym. Tutkimukset nykyään ovat kyllä nopeat ja asiassa päästään kivuttomasti eteenpäin ilman sen kummempia odotteluja, lääkkeet ovat oikea vaihtoehto ja auttavat tietyissä tapauksissa, toki terapia ym on tarpeen myös riippuen diagnoosista. Mutta jos kyseessä on adhd kun otsikossa viittaat niin ilman lääkkeitä ei sen asian kanssa pysty elämään.

Kunhan miehesi saa asian hallintaan ja muuttuu jälleen normaaliksi niin en nää mitään syytä miksi lapsesi olisi parempi ilman häntä?

Olenhan minäkin äiti, ja hyvä sellainen kaikesta huolimatta =)

 

[ap]

väittää et rakastaa ja välittää mut käytös on toista.. meillä on syyskuussa toinen vauva tulossa.. taitaa koittaa vaikeat ajat.. ei näitä ongelmia ollut näin ku toinen laitettiin alulle..

 

[ap]

miten ne muuttavat oloa..?

 

[hempee]

voi kuinka monelta olen kuullut nuo loputtomat puheet.. tämä eräskin mies lupaa muuttua joka viikkoa ja rakastaa niin kovasti.. arvata jo saattaakin, että hän kertoo tuon saman fraasin tässä vissii kolmatta vuotta vaimolleen ja avioero onkin nyt käynnissä..

Ei tuollaisen sairauden kanssa voi perhe elää jos siihen liittyy tyhjiä puheita, valehtelua jne mikä on varsinkin masentuneilla aika yleistä mitä olen nähnyt näitä tapauksia. Lääkkeillä mm. tyhjiä puheita ei voi parantaa. Jotkut näistä ihmisistä vielä vetäytyy syrjään ja juoksee karkuun.

 

[hempee]

Lääkkeitä on niin paljon, ensin pitää tehdä diagnoosi.. mm. vaikka ad/hd:n kanssa voi elää, mutta esim masennus on vaikeampi juttu. toisille ei sitten tehoa mikään lääke ja kaikista tulee sivuoireita mm. ruokahaluttomuus, väsymys, aluksi hermostuu entistä enemmän jne..

 

[LisaMarie]

Tuolta löydät tietoa keskittymishäiriöstä:
http://adhd-aikuiset.org/
Ja täältä löydät kokemuksia ihmisiltä, joiden perheesä sitä on:
http://adhd-aikuiset.org/bbs/index.php
Lääkitys ja avun saanti yleensäkin riippunee lääkäristä. Mula hoidettiin pitkäaikasta masennusta vuosia ja kun se lopulta saatiin lääkityksellä hoidettua, oli ihan selää, että kyseessä on ADHD. Lääkäri alkoi hoitaa sen mukaisesti, eli etsittiin ihan arkisiin asioihin ratkaisuja, mistä löytyy keskittymiskýky jotta työt tulee tehtyä eikä tule suuria taloudellisia ongelmia avaamattoman postin takia. Lääkityskin on kokeiltavaksi luvattu, kunhan masennuslkitys ensin lopuu. Ihan täyttä varmutta ei viellä ole, koitanko lääkitystä vai enkö, seuraava lääkärikäynsi varmaan koskee sitä.
Mulla homma eteni masennuksen paranemisen jälkeen nopeasti. Sanoin lääkärille että mielestäni mula on ADHD piirteitä paljon, lääkäri oli heti sama mieltä ja seuraavalle käynile vein kommentein varustettuja netistä tulostettuja tetejä, jotka käytiin läpi ja hoito alkoi heti olla coaching-tyyppistä.
Suosittelen neurologi-prykiatri yhdistelmää, jos sellainen on saatavilla, niin ei tarvi käydä usealla lääkärillä.

 

[hempee]

ja taas nuo on sitten kuntakohtaisia.. meillä ei täällä saa kuin tk psykan palveluja ja hän ei todellakaan ole innokjas tarjoamaan edes terapiaa tai etsimään vaihtoehtoja.. käyntiaikojakin saa turhan harvoin.. siitä on puhuttu kun ei psykiatrinen palvelu avohoidossa suomessa oikein pelaa kun moni toiminto tavan tk:n varassa

 

[LisaMarie]

Miehelläni ei ole, mutta itselläni on adhd ja aikaisemmin oli paniikkikohtauksia väkijoukossa ym. Tutkimukset nykyään ovat kyllä nopeat ja asiassa päästään kivuttomasti eteenpäin ilman sen kummempia odotteluja, lääkkeet ovat oikea vaihtoehto ja auttavat tietyissä tapauksissa, toki terapia ym on tarpeen myös riippuen diagnoosista. Mutta jos kyseessä on adhd kun otsikossa viittaat niin ilman lääkkeitä ei sen asian kanssa pysty elämään.
Kunhan miehesi saa asian hallintaan ja muuttuu jälleen normaaliksi niin en nää mitään syytä miksi lapsesi olisi parempi ilman häntä?

Olenhan minäkin äiti, ja hyvä sellainen kaikesta huolimatta =)

Coaching on kyllä lääkitystä tärkeämpi ja se että itse tunnistaa piirteen. Mä en sanoisi sitä sairaudeksi, vaan se on luonteenpiirre, tapa ajatella, joka nykyisen kaltaisessa yhteiskunnassa on ongelmallinen.
Ehdottomasti on saatava myösmuuta hoitoa kun lääkitys, muttaADHD-lääkitystähän ei kovin helposti edes saa, ne ovat keskushermostostimulantteja.

 

[LisaMarie]

ja taas nuo on sitten kuntakohtaisia.. meillä ei täällä saa kuin tk psykan palveluja ja hän ei todellakaan ole innokjas tarjoamaan edes terapiaa tai etsimään vaihtoehtoja.. käyntiaikojakin saa turhan harvoin.. siitä on puhuttu kun ei psykiatrinen palvelu avohoidossa suomessa oikein pelaa kun moni toiminto tavan tk:n varassa

Mä suosittelen yksityislääkäriä. Koska se on nopeampi tapa, se luultavasti on myös kokonaisedulisin.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Miehelläni ei ole, mutta itselläni on adhd ja aikaisemmin oli paniikkikohtauksia väkijoukossa ym. Tutkimukset nykyään ovat kyllä nopeat ja asiassa päästään kivuttomasti eteenpäin ilman sen kummempia odotteluja, lääkkeet ovat oikea vaihtoehto ja auttavat tietyissä tapauksissa, toki terapia ym on tarpeen myös riippuen diagnoosista. Mutta jos kyseessä on adhd kun otsikossa viittaat niin ilman lääkkeitä ei sen asian kanssa pysty elämään.
Kunhan miehesi saa asian hallintaan ja muuttuu jälleen normaaliksi niin en nää mitään syytä miksi lapsesi olisi parempi ilman häntä?

Olenhan minäkin äiti, ja hyvä sellainen kaikesta huolimatta =)

Coaching on kyllä lääkitystä tärkeämpi ja se että itse tunnistaa piirteen. Mä en sanoisi sitä sairaudeksi, vaan se on luonteenpiirre, tapa ajatella, joka nykyisen kaltaisessa yhteiskunnassa on ongelmallinen.
Ehdottomasti on saatava myösmuuta hoitoa kun lääkitys, muttaADHD-lääkitystähän ei kovin helposti edes saa, ne ovat keskushermostostimulantteja.

Ugh! Olen puhunut.