Kerään voimia,aion tänään miehelleni sanoa että haluan avioeron ja minä ja lapset muutetaan pois.

[ohis]

hienoa, te tulette toimeen. :flower:

VASTAA, miltä tuntuisi jos lapsesi nyt lähtisi toiseen kotiin, ja sinä näkisit häntä "usein". miltä tuntuisi?
jos nyt ikinä vastaat tähän, mieti sen jälkeen, miltä lapsistasi tuntui, kun isä lähti pois KOTOA.

vai onko sinun mielestä herttaisen yhdentekevää, näetkö lastasi päivittäin, peitteletkö uneen, vai asuuko hän muualla, ja sinä vain tapaat? onko?

Jos olisi lapseni paras se, että hän asuu muualla, hyväksyisin sen kyllä.

Jos olisi sinun lapsellesi paras ratkaisu asua muualla, etkö hyväksyisi sitä, vai pitäisitkö kiinni silläkin uhalla, että lapsesi myöhemmin tulee kärsimään?

Mutta osaako lapsi ajatella, että se on isän "etu" kun asuu muualla?

 

[IlmanNikkiä]

Monesti pelokas, traumatisoitunut, hylätyksi itsensä tunteva lapsi on oikein erityisen kiltti ja sosiaalinen.

Toi voi olla merkki juuri siitä kun kehuja satelee eskarista ja muualta kuinka hyvinvoivia teidän lapsenne ovat! Että he ovatkin kaikkea muuta!

Tervetuloa katsomaan Eihän nämä aina herranterttuja ole mutta hyvinvoivia, tavallisia lapsia, joilla on hyvä koti ja joita rakastetaan.

 

[IlmanNikkiä]

hienoa, te tulette toimeen. :flower:

VASTAA, miltä tuntuisi jos lapsesi nyt lähtisi toiseen kotiin, ja sinä näkisit häntä "usein". miltä tuntuisi?
jos nyt ikinä vastaat tähän, mieti sen jälkeen, miltä lapsistasi tuntui, kun isä lähti pois KOTOA.

vai onko sinun mielestä herttaisen yhdentekevää, näetkö lastasi päivittäin, peitteletkö uneen, vai asuuko hän muualla, ja sinä vain tapaat? onko?

Jos olisi lapseni paras se, että hän asuu muualla, hyväksyisin sen kyllä.

Jos olisi sinun lapsellesi paras ratkaisu asua muualla, etkö hyväksyisi sitä, vai pitäisitkö kiinni silläkin uhalla, että lapsesi myöhemmin tulee kärsimään?

Mutta osaako lapsi ajatella, että se on isän "etu" kun asuu muualla?

Vastasitko nyt kysymykseen?

 

[mä]

eronnut on selkeästi yhtä sokea lapsensa pahaan oloon, kuin lapsenhakkaaja, jos ei sitä tunnusta.
ja edelleen, se että eskarissa ja sukulaisissa lapsia pidetään hyvinvointisina ei tarkoita yhtään mitään!
lapsien oireilu on yksilöllistä, ja yleensä näkymätöntä läheisille. näkyvät oireet tulevat vasta kun tilanne on jo vakava. kysy keneltä tahansa lapsipsykiatrilta tai vastaavalta.

Sulla taitaa olla joku henkilökohtainen ongelma tämän asian kanssa. Tulen kyllä kertomaan jos lapset alkavat osoittaa oireilun merkkejä, jos se sinua helpottaa. Viimeiseen noin kolmeen vuoteen en ole tällaisia huomannut eikä kukaan muukaan, päinvastoin. Ovat erittäin tasapainoisia ja onnellisia lapsia

Väitän, että ero itsessään ei ole lapsille ongelma, vaan se miten ero hoidetaan ja miten se käsitellään.

Juuri tämä on oireellista kun sun lapsesi on niin ONNELLISIA ja säkin sitä toitotat koko ajan.

 

[ohis]

hienoa, te tulette toimeen. :flower:

VASTAA, miltä tuntuisi jos lapsesi nyt lähtisi toiseen kotiin, ja sinä näkisit häntä "usein". miltä tuntuisi?
jos nyt ikinä vastaat tähän, mieti sen jälkeen, miltä lapsistasi tuntui, kun isä lähti pois KOTOA.

vai onko sinun mielestä herttaisen yhdentekevää, näetkö lastasi päivittäin, peitteletkö uneen, vai asuuko hän muualla, ja sinä vain tapaat? onko?

Jos olisi lapseni paras se, että hän asuu muualla, hyväksyisin sen kyllä.

Jos olisi sinun lapsellesi paras ratkaisu asua muualla, etkö hyväksyisi sitä, vai pitäisitkö kiinni silläkin uhalla, että lapsesi myöhemmin tulee kärsimään?

Mutta osaako lapsi ajatella, että se on isän "etu" kun asuu muualla?

Vastasitko nyt kysymykseen?

No kysymys ei ollut minulle esitetty. Etkä sinäkään näköjään ymmärtänyt mitä tuossa ajettiin takaa. Onko lapselle ihan sama, että näkee isää kuin se, että isä on läsnä kotona...

 

[IlmanNikkiä]

Juuri tämä on oireellista kun sun lapsesi on niin ONNELLISIA ja säkin sitä toitotat koko ajan.

No anteeksi jos ovat Ja anteeksi jos olen itsekin onnellinen. On kiva kun voi niinkin monen huonon vuoden jälkeen sanoa, että me olemme nyt kaikki kovin onnellisia..

 

[Kamala]

AIKUISET saattavat vuosien varrella tuntea pahaa oloa siitä, ettei toinen rakasta. Saattaa olla tuskallista ja todella surullista, kumpikaan ei halua kosketusta, ei läheisyyttä. Minun AIKUINEN ex-mieheni haki sen läheisyyden muualta. Sinä varmaan hyväksyt senkin, koska pääasia on pysyä yhdessä?

APUA yritettiin hakea, mutta se ei AUTA jos ne MUUTAMAT VUODET ovat täynnä pahaa oloa, yhtä umpikujaa, tunteettomuutta. Ne muutamat vuodet voivat myös olla ratkaisevat lapsen tunne-elämän kannalta.

Kuka puhuu isän lähdöstä? Edelleenkin, lapset näkevät isäänsä todella usein, viettävät aikaa ja isä on läsnä, vaikkei asukaan saman katon alla. Isä ei ole POISSA lasten elämästä. Jokainen ero ei ole samanlainen, mekin tulemme nyt toimeen huomattavasti paremmin kuin ennen eroa.

Ei kaikki miehet (tai naiset) toimi kuten ex-miehesi. Ei sitä läheisyyttä kaikki hae muualta. Joillakin terapia auttaa, sitä ei voi kukaan etukäteen sanoa. Myös se voi olla lasten kannalta parempi, että eroa ei tule. Kuten sanoit, jokainen ero on samanlainen. Kaikki ei ole paremmissa väleissä sen jälkeen.

 

[Yksvaan]

eronnut on selkeästi yhtä sokea lapsensa pahaan oloon, kuin lapsenhakkaaja, jos ei sitä tunnusta.
ja edelleen, se että eskarissa ja sukulaisissa lapsia pidetään hyvinvointisina ei tarkoita yhtään mitään!
lapsien oireilu on yksilöllistä, ja yleensä näkymätöntä läheisille. näkyvät oireet tulevat vasta kun tilanne on jo vakava. kysy keneltä tahansa lapsipsykiatrilta tai vastaavalta.

Sulla taitaa olla joku henkilökohtainen ongelma tämän asian kanssa. Tulen kyllä kertomaan jos lapset alkavat osoittaa oireilun merkkejä, jos se sinua helpottaa. Viimeiseen noin kolmeen vuoteen en ole tällaisia huomannut eikä kukaan muukaan, päinvastoin. Ovat erittäin tasapainoisia ja onnellisia lapsia

Väitän, että ero itsessään ei ole lapsille ongelma, vaan se miten ero hoidetaan ja miten se käsitellään.

Juuri tämä on oireellista kun sun lapsesi on niin ONNELLISIA ja säkin sitä toitotat koko ajan.

Voi plääh, tää on niin typerää...

 

[kirsi]

Kerro sinä, onko sinusta oikein, että lapset eivät koskaan näe vanhempiensa halaavan? Onko sinusta vanhempien yhdessäolo tärkeämpää kuin ainutlaatuisen elämän onnellisuus, rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen? Haluaisitko sinä kuulla vaikka isältäsi, että tämä ei ole rakastanut äitiäsi vuosikymmeniin, vaikka on suhteeseen jäänytkin lasten vuoksi? Ihan todella+

ei. AIKUISET lapsiaan ajattelevat vanhemmat halaavat toisiaan, ja ovat YSTÄVIÄ, vaikkei seksuaalista kiinnostusta löydy. aikuiset myöskin yrittävät parisuhdeterapiaa ja muita vaihtoehtoja ennen eroa.

paljoon tuli vastaus, mutta yhteen ei. miten SINUUN vaikuttaisi, jos nyt yksi lapsistasi muuttaisi pois? yhtä paljon, tai enemmän vaikutti lapsiisi isän lähtö kodista.

ja kukaan perkele puhu LOPPUELÄMÄSTÄ. vaan muutamasta vuodesta, TÄYNNÄ TÄYTTÄ YRITTÄMISTÄ PARISUHTEEN ETEEN!! lapsi ei saa traumoja, jos vanhemmilla on huono kausi, ja he yrittävät tehdä jotain sen eteen.

Siis naurettavaa väittää että lapsi kärsii erosta. Lapsi kärsii myös huonosta kodin ilmapiiristä jos kotona asiat ei ole hyvin, terveellä pohjalla.
Lapseen varmasti sattuu ero se on selvää, mutta haavaa voidaan alkaa parantamaan, pikku hiljaa ja lapsesta voidaan saada paremmin ehjä, onnellinen ihminen. Mutta jos eletään huonossa parisuhteessa jossa ei rakkautta, vain ongelmia, jos näin eletään vain lasten takia, todennäköisesti saadaan kasvatettua lapsi joka elänyt "onnellisena" ehjässä perheessä, mutta lapsi itse on rikki, koska koti ei ole oikeasti ollut onnellinen. Lapsi kasvaa onnettomaksi, ehkä katkeraksi ihmiseksi joka helposti ajautuu vaikeuksiin, huonoon ihmissuhteesen itsekin.

Kumpi siis parempi?
aina ei ole kyse pienestä lapsesta, lapsella tarkoitetaan alle 18-v ihmistä

"Siis naurettavaa väittää että lapsi kärsii erosta."

Ja taas yksi mitä ilmeisimmin itsekin eronnut tunnekylmä "äiti" täällä naureskelemassa.

 

[IlmanNikkiä]

No kysymys ei ollut minulle esitetty. Etkä sinäkään näköjään ymmärtänyt mitä tuossa ajettiin takaa. Onko lapselle ihan sama, että näkee isää kuin se, että isä on läsnä kotona...

Monet, jotka ovat viikot töissä muualla, näkevät lapsiaan vähemmän. Että sitä läsnäoloa on monenlaista.

 

[ev]

Mun on todella vaikea kuvitella, että lapset olisivat tyytyväisiä siihen, että isä tai äiti asuu muualla. Jos siin puhutaan ihan normaalista isästä/äidistä.

 

[www]

No kysymys ei ollut minulle esitetty. Etkä sinäkään näköjään ymmärtänyt mitä tuossa ajettiin takaa. Onko lapselle ihan sama, että näkee isää kuin se, että isä on läsnä kotona...

Monet, jotka ovat viikot töissä muualla, näkevät lapsiaan vähemmän. Että sitä läsnäoloa on monenlaista.

Niin, tuskin ne lapset siihenkään on tyytyväisiä.

 

[IlmanNikkiä]

Mun on todella vaikea kuvitella, että lapset olisivat tyytyväisiä siihen, että isä tai äiti asuu muualla. Jos siin puhutaan ihan normaalista isästä/äidistä.

Minun taas on vaikea uskoa, että kaikki lapset automaattisesti kärsisivät siitä että isä/äiti ei asu samassa asunnossa.

 

[Kamala]

Jos olisi lapseni paras se, että hän asuu muualla, hyväksyisin sen kyllä.

Jos olisi sinun lapsellesi paras ratkaisu asua muualla, etkö hyväksyisi sitä, vai pitäisitkö kiinni silläkin uhalla, että lapsesi myöhemmin tulee kärsimään?

Mä ainakin hyväksyisin.

Mutta siihen pitää olla aika painavat perustelut, että lapsen on parempi asua muualla kuin isän ja äidin luona. Kuten väkivalta, alkoholi jne. Ap puhui seksi-ongelmasta, se ei mielestäni ole syy pakata kamoja ja lapsia, ja lähteä pois. Se on asia, mitä voi yrittää ratkaista, hakea apua jne. Lapset ei ole vaarassa, heillä on turvallinen koti kuitenkin.

 

[mä]

eronnut on selkeästi yhtä sokea lapsensa pahaan oloon, kuin lapsenhakkaaja, jos ei sitä tunnusta.
ja edelleen, se että eskarissa ja sukulaisissa lapsia pidetään hyvinvointisina ei tarkoita yhtään mitään!
lapsien oireilu on yksilöllistä, ja yleensä näkymätöntä läheisille. näkyvät oireet tulevat vasta kun tilanne on jo vakava. kysy keneltä tahansa lapsipsykiatrilta tai vastaavalta.

Sulla taitaa olla joku henkilökohtainen ongelma tämän asian kanssa. Tulen kyllä kertomaan jos lapset alkavat osoittaa oireilun merkkejä, jos se sinua helpottaa. Viimeiseen noin kolmeen vuoteen en ole tällaisia huomannut eikä kukaan muukaan, päinvastoin. Ovat erittäin tasapainoisia ja onnellisia lapsia

Väitän, että ero itsessään ei ole lapsille ongelma, vaan se miten ero hoidetaan ja miten se käsitellään.

Juuri tämä on oireellista kun sun lapsesi on niin ONNELLISIA ja säkin sitä toitotat koko ajan.

Voi plääh, tää on niin typerää...

Ns. aikaihmiset ovat nykyään varsin typeriä, BB-ihmisiä.

 

[outsider]

Mun äiti kans jaksaa paasata siitä kuinka hyvä on kun isäni kanssa erosivat. Kuinka lapset ei siitä ole kärsineet ja kaikki on paremmin kuin hyvin. Lapsena en halunnut pahoittaa äitini mieltä ja sanoin aina kaiken olevan ok, ja käyttäydyinkin niin.

Kyllä se silti ainakin mun kohdalla on totisinta totta, että olen vanhempieni erosta kärsinyt. Kuten myös veljeni.

 

[kirsi]

No kysymys ei ollut minulle esitetty. Etkä sinäkään näköjään ymmärtänyt mitä tuossa ajettiin takaa. Onko lapselle ihan sama, että näkee isää kuin se, että isä on läsnä kotona...

Monet, jotka ovat viikot töissä muualla, näkevät lapsiaan vähemmän. Että sitä läsnäoloa on monenlaista.

Aha, ja teillä just sattuu olemaan sitä kuuluisaa "laatuaikaa"?

 

[Yksvaan]

eronnut on selkeästi yhtä sokea lapsensa pahaan oloon, kuin lapsenhakkaaja, jos ei sitä tunnusta.
ja edelleen, se että eskarissa ja sukulaisissa lapsia pidetään hyvinvointisina ei tarkoita yhtään mitään!
lapsien oireilu on yksilöllistä, ja yleensä näkymätöntä läheisille. näkyvät oireet tulevat vasta kun tilanne on jo vakava. kysy keneltä tahansa lapsipsykiatrilta tai vastaavalta.

Sulla taitaa olla joku henkilökohtainen ongelma tämän asian kanssa. Tulen kyllä kertomaan jos lapset alkavat osoittaa oireilun merkkejä, jos se sinua helpottaa. Viimeiseen noin kolmeen vuoteen en ole tällaisia huomannut eikä kukaan muukaan, päinvastoin. Ovat erittäin tasapainoisia ja onnellisia lapsia

Väitän, että ero itsessään ei ole lapsille ongelma, vaan se miten ero hoidetaan ja miten se käsitellään.

Juuri tämä on oireellista kun sun lapsesi on niin ONNELLISIA ja säkin sitä toitotat koko ajan.

Voi plääh, tää on niin typerää...

Ns. aikaihmiset ovat nykyään varsin typeriä, BB-ihmisiä.

En nyt tiedä vänkääkö ne siellä näin typeristä!

 

[kirsi]

Mun on todella vaikea kuvitella, että lapset olisivat tyytyväisiä siihen, että isä tai äiti asuu muualla. Jos siin puhutaan ihan normaalista isästä/äidistä.

Minun taas on vaikea uskoa, että kaikki lapset automaattisesti kärsisivät siitä että isä/äiti ei asu samassa asunnossa.

Uskothan sä automaattisesti senkin että ei ne lapset koskaan eroista kärsi!

 

[kirsi]

eronnut on selkeästi yhtä sokea lapsensa pahaan oloon, kuin lapsenhakkaaja, jos ei sitä tunnusta.
ja edelleen, se että eskarissa ja sukulaisissa lapsia pidetään hyvinvointisina ei tarkoita yhtään mitään!
lapsien oireilu on yksilöllistä, ja yleensä näkymätöntä läheisille. näkyvät oireet tulevat vasta kun tilanne on jo vakava. kysy keneltä tahansa lapsipsykiatrilta tai vastaavalta.

Sulla taitaa olla joku henkilökohtainen ongelma tämän asian kanssa. Tulen kyllä kertomaan jos lapset alkavat osoittaa oireilun merkkejä, jos se sinua helpottaa. Viimeiseen noin kolmeen vuoteen en ole tällaisia huomannut eikä kukaan muukaan, päinvastoin. Ovat erittäin tasapainoisia ja onnellisia lapsia

Väitän, että ero itsessään ei ole lapsille ongelma, vaan se miten ero hoidetaan ja miten se käsitellään.

Juuri tämä on oireellista kun sun lapsesi on niin ONNELLISIA ja säkin sitä toitotat koko ajan.

Voi plääh, tää on niin typerää...

Ns. aikaihmiset ovat nykyään varsin typeriä, BB-ihmisiä.

En nyt tiedä vänkääkö ne siellä näin typeristä!

Älä nyt häpäise itseäs väittämällä että ne puhuu fiksumpia!

 

[IlmanNikkiä]

No kysymys ei ollut minulle esitetty. Etkä sinäkään näköjään ymmärtänyt mitä tuossa ajettiin takaa. Onko lapselle ihan sama, että näkee isää kuin se, että isä on läsnä kotona...

Monet, jotka ovat viikot töissä muualla, näkevät lapsiaan vähemmän. Että sitä läsnäoloa on monenlaista.

Aha, ja teillä just sattuu olemaan sitä kuuluisaa "laatuaikaa"?

Isä osallistuu paljon lasten arkeen. Siitä päätettiin jo ennen eroa - ovat yhdessä paljon enemmän kuin joka toinen vkl.

 

[IlmanNikkiä]

Mun on todella vaikea kuvitella, että lapset olisivat tyytyväisiä siihen, että isä tai äiti asuu muualla. Jos siin puhutaan ihan normaalista isästä/äidistä.

Minun taas on vaikea uskoa, että kaikki lapset automaattisesti kärsisivät siitä että isä/äiti ei asu samassa asunnossa.

Uskothan sä automaattisesti senkin että ei ne lapset koskaan eroista kärsi!

Se riippuu niistä aikuisista, miten ero hoidetaan ja kuinka lapset otetaan siinä huomioon.

 

[Yksvaan]

eronnut on selkeästi yhtä sokea lapsensa pahaan oloon, kuin lapsenhakkaaja, jos ei sitä tunnusta.
ja edelleen, se että eskarissa ja sukulaisissa lapsia pidetään hyvinvointisina ei tarkoita yhtään mitään!
lapsien oireilu on yksilöllistä, ja yleensä näkymätöntä läheisille. näkyvät oireet tulevat vasta kun tilanne on jo vakava. kysy keneltä tahansa lapsipsykiatrilta tai vastaavalta.

Sulla taitaa olla joku henkilökohtainen ongelma tämän asian kanssa. Tulen kyllä kertomaan jos lapset alkavat osoittaa oireilun merkkejä, jos se sinua helpottaa. Viimeiseen noin kolmeen vuoteen en ole tällaisia huomannut eikä kukaan muukaan, päinvastoin. Ovat erittäin tasapainoisia ja onnellisia lapsia

Väitän, että ero itsessään ei ole lapsille ongelma, vaan se miten ero hoidetaan ja miten se käsitellään.

Juuri tämä on oireellista kun sun lapsesi on niin ONNELLISIA ja säkin sitä toitotat koko ajan.

Voi plääh, tää on niin typerää...

Ns. aikaihmiset ovat nykyään varsin typeriä, BB-ihmisiä.

En nyt tiedä vänkääkö ne siellä näin typeristä!

Älä nyt häpäise itseäs väittämällä että ne puhuu fiksumpia!

Totta puhuen, en juuri häpeä mitään!

 

[kirsi]

eronnut on selkeästi yhtä sokea lapsensa pahaan oloon, kuin lapsenhakkaaja, jos ei sitä tunnusta.
ja edelleen, se että eskarissa ja sukulaisissa lapsia pidetään hyvinvointisina ei tarkoita yhtään mitään!
lapsien oireilu on yksilöllistä, ja yleensä näkymätöntä läheisille. näkyvät oireet tulevat vasta kun tilanne on jo vakava. kysy keneltä tahansa lapsipsykiatrilta tai vastaavalta.

Sulla taitaa olla joku henkilökohtainen ongelma tämän asian kanssa. Tulen kyllä kertomaan jos lapset alkavat osoittaa oireilun merkkejä, jos se sinua helpottaa. Viimeiseen noin kolmeen vuoteen en ole tällaisia huomannut eikä kukaan muukaan, päinvastoin. Ovat erittäin tasapainoisia ja onnellisia lapsia

Väitän, että ero itsessään ei ole lapsille ongelma, vaan se miten ero hoidetaan ja miten se käsitellään.

Juuri tämä on oireellista kun sun lapsesi on niin ONNELLISIA ja säkin sitä toitotat koko ajan.

Voi plääh, tää on niin typerää...

Ns. aikaihmiset ovat nykyään varsin typeriä, BB-ihmisiä.

En nyt tiedä vänkääkö ne siellä näin typeristä!

Älä nyt häpäise itseäs väittämällä että ne puhuu fiksumpia!

Totta puhuen, en juuri häpeä mitään!

Sekö on hyve?

 

[asutko virpi jossain suomen harlemissa]

mikä toi hullu nainen nimeltä virpi on,,ei kait sillä oikeasti lasta ole,,kamalaa mitenhän se haukkuu oman lapsen jos se joskus epä onnistuu tai tulee avio ero. luulee viel olevansa fiksu vaikkei osaa ku haukkua ihmisiä.