Kerokaa nyt sitten mikä on se oikea tapa toimia kylässä?

[Doves]

Tuossa toisessa keskustelussa aiheutti monelle ärsytystä, kun lapsella on kylässä asiaa.
Eli aikuiset keskustelevat ja lapsella on asiaa? Jätetäänkö se huomiotta? Annetaanko lapsen sanoa asiansa? Entä kun toinen keskustelukumppani ei tajua antaa missään välissä lapsen sanoa asiaansa, tekisinkö väärin kun "omalla puheenvuorolla" annankin lapsen puhua? Vai kuuloko lapsen olla vain hiljaa kylässä?

Olisi aidosti kiva tietää mikä on oikea tapa jotta ketään ei ärsyttäisi.

 

[no tuota]

Jos mun lapsi tulee mulle jotain sanomaan ja joku mulle just puhuu, näytän lapselle että "odota hetki" ja kuuntelen aloitetun asian loppuun, sanon sitten että "hetki vain" ja kuuntelen lasta.

Jos siis keskustelukumppanin lapsi ei anna omalleen vuoroa missään hengenvedonvälissä, niin en usko olevani missään niin vieraan ihmisen kanssa (kyläilemässä) ettenkö voisi sanoa omalla vuorollani "mikäs pekalla nyt mielessä" ja sitten homma hoituis.

 

["vieras"]

Jos lapsella on asiaa, lapsi odottaa niinkauan kun saa vuoronsa. Meillä minä annan vuoron sitten kun aikuisen puhevuoro joka on menossa, loppuu. Eli minä puhun puheeni loppuun ja samaan hetkeen kun lopetan tai vastapuhuja lopettaa, annan ennen mahdollista aikuisen vastausta lapselle puheenvuoron. Ei sen kauempaa tarvi odottaa. Ellei toinen aikuinen malta odottaa, sanon kyllä että oota hetki ja annan vuoron lapselle.

 

[no tuota]

Vähän hassu sanamuoto yhdessä lauseessani, siis:
jos keskustelukumppani ei anna omalle lapselleen vuoroa....

 

[moekoe]

Jos mun lapsi tulee mulle jotain sanomaan ja joku mulle just puhuu, näytän lapselle että "odota hetki" ja kuuntelen aloitetun asian loppuun, sanon sitten että "hetki vain" ja kuuntelen lasta.

Jos siis keskustelukumppanin lapsi ei anna omalleen vuoroa missään hengenvedonvälissä, niin en usko olevani missään niin vieraan ihmisen kanssa (kyläilemässä) ettenkö voisi sanoa omalla vuorollani "mikäs pekalla nyt mielessä" ja sitten homma hoituis.

Mä toimin kans näin.
Paitsi oman muksuni kohdalla, sen saatan passittaa takaisin leikkimään, vaikkei ole saanut asiaansa sanottua, kun meillä on vieraita kahvipöydässä. Tuo keksii tikustakin asiaa ja sit se keskustelu menee näin: muksu ilmaantuu pöydän viereen ja sanoo arvaa mitä- mä näytän kädellä että odota hetki- sit kun tuleemuksun vuoro se kysyy arvatkaa mitä, me kysytään että no mitä ja sit se vasta alkaa keksimään että noo, että noo, että noo, mun huoneessa on, nooo, arvatkaa mitä... Siis hakee vaanhuomiota. Saa sitä muutenkin, ei tarvii tulla kahvipöytään jaarittelemaan. Oikeat asiat saa kertoa kyllä.

 

["vieras"]

Todellakin ne lapset, joita ei ole kasvatettu kohteliaisuuteen ja vuoronsa odottamiseen, ovat rasittavia.
Tämä näkyy kaikkialla yhteiskunnassa. Näistä tulee juuri niitä minä ensin- minulle heti kaikki -lapsia ja myöhemmin aikuisia. Yleiset kohteliaisuussäännöt ovat täsyin hukassa. Tietysti tällä tavoin kasvattamattomista lapsista on jo tullut niitä aikuisia, jotka eivät kuuntele lapsiaan.

 

["mona"]

No mä kyllä kuuntelen mitä lapsella on asiaa kesken jonkun keskustelun. Lapset 1v ja 3v. Jos toinen aikuinen on puhumassa niin sanon toki et pieni hetki ettei lapsi ala kesken lauseen selittää, mut ei mun mielestä lapsen tarvi koko keskustelua odotuttaa.. Mä en tajua sitä että lasta odotutetaan koko keskustelu tai juttu loppuun. Ei siinä oo ees kiva jutella jos joku lapsi kyttää vieressä äitinsä huomiota, eikä äitikään kunnolla keskity.