Kerran lyö, aina lyö? (sepustus siitä, miten selvisi se, että mies on käynyt ex:äänsä käsiksi)

[chef]

Kaverini soitti ja kertoi löytäneensä miehensä (ovat olleet 2v yhdessä) ex:än kirjoittaman kertomuksen, joka kertoi heidän senhetkisestä elämästään. Tarina sijoittui 3 vuoden taakse.

Tarina oli kerrottu käänkuin novellimaisesti, eli ei ollut ns. päiväkirjamainen.

Tarinasta kävi ilmi, että mies oli kuristanut naista ja heittänyt tätä päin huonekalulla, joka oli rikkoontunut osuman voimasta. Tarinassa kerrottiin siitä, miten sama kuvio toistui aina kerran vuodessa ja ainakin mulle jäi se mielikuva että se toisunut kuvio olisi ollut nimenomaan tätä väkivaltaa. Varmaksi on kuitenkin vaikea sanoa.

Tarinassa oli monia kohtia, jotka toistuvat miehen nykyisessäkin elämässä, eli ainakaan suurimmilta osin se oli faktaa. Mutta sitä on vaikea sanoa, oliko se sitä kokonaan.

Mutta jos oli, niin liikutaanko nyt heikoilla jäillä? 2v suhteen aikana mies ei ole kertaakaan nostanut kättänsä lyödäkseen, mutta...kun ei sitä koskaan tiedä.

Onko jollakulla kokemusta siitä, että mies olisi muutamia kertoja käynyt ex:ään käsiksi...käykö ennenpitkään uudessakin suhteessa naiseen kiinni?

 

[kjj]

Nokun ei sitä voi ennustaa.. Tietenkinhän kun kerran on naista lyönyt niin ehkä todennäköisyys tehdä se uudelleen on suurempi.
Mutta ei sitä tosiaan voi tietää ihan väkivaltataustattomankaan puolison kohdalla.

 

["öö"]

Ihmisen käyttäytymistä on vähän vaikea ennustaa. Onko mies ollut aiemmin väkivaltainen vai onko fiktiota? Onko ollut mielenterveysongelmia, alkoholiongelmia tai muuta, joka olisi muuttunut? Vaikea sanoa, mutta karvat nousee silti pystyyn. Voihan olla että hän on "parantunut"

 

[Tapiontytär]

Hmmh..itse sanoisin että jos se kerran on edellisessä suhteessa ollut toistuvaa (joskin harvassa), niin kyllä se hyvin todennäköisesti tulee jälleen toistumaan.
Minun tuntemistani tapauksista väkivalta on aina siirtynyt seuraavaankin suhteeseen, olisi kuitenkin aika hienoa jos tuollainen (väkivallan lopettaminen) on jollekulle mahdollista.

 

["vieras"]

Mä vaan pudistelen päätäni täällä. Sanoisin, että se on vain ajan kysymys, milloin miehellä katkeaa pinna lopullisesti myös sen uuden kanssa. Jos mies ei ole uusia käyttäytymis- ja vihanhallintatapoja opetellut, historia tulee toistamaan vielä itseään.

 

["vieras"]

Eihän sitä tiedä. Jotkut "parantuu" jos tekee oikeasti töitä sen eteen, toiset ei. Mutta sehän on ihan fakta, että suhteen alussa ei vielä fyysistä väkivaltaa ole (tai jos on niin ei niin paljoa tai pahaa, kuka ikinä tuon määritteleekään) vaan pahenee ja pahenee ajan myötä. Pahinta tutkimusten mukaan naisten mielestä onkin henkinen väkivalta..

 

[Jehnny Tightlips]

Onko mies nähnyt omaa osuuttaan tapahtumissa minkälaisessa valossa? Syyttääkö edellistä naista vai myöntääkö tehneensä väärin? Onko hakeutunut terapiaan? Olettaen siis, että on lyönyt.

 

[lyöty]

Mun ex-mies kävi edellistä edelliseen tyttöystävään rajusti käsiksi (sairaalareissu) ja seuraavaa tietääkseni mätkäisi vain kerran kämmenellä poskelle. No, mulle kävi sitten huonommin. Mun jälkeistä ei enää lyönyt eikä sitä seuraavaa... mutta naikkosta ahdistellutta känniläistä veti turpiin. Se lyöminenhän riippuu siitä, kuinka vakaata lyöjän elämä on ja kuinka paljon ahdistaa... että pystyykö kontrolloimaan itseään. Jos tulee hankala elämäntilanne, silloin se sekoaminen yleensä tapahtuu. Kuten mun tapauksessa työttömyys ja masennus ja huono rahatilanne. Mä uskon että lyöjällä on aina se toimintamalli aivoissaan ja terapia saattaa saada tilannetta hallintaan. Tai jokin lääkitys. Mutta jos menee huonosti, voi aina tulla se lyömishomma sieltä aivojen kätköistä. Jos alkoholi on kuvioissa mukana, lyöminen on yhä mahdollisempaa.

 

["harmaana"]

No siltä pohjalta nyt jotain sanon, et mun isä löi mun äitiä sillon tällön ja erosivat 20 aviovuoden jälkeen. Isä otti uuden vaimon ja on nyt taas yksin kun ei pysyny nyrkit aisoissa..

 

["vieras"]

No mulla on kokemus tuosta.
edellisen mieheni ex sanoi että mies oli käynyt käsiksi,mutta mies selitti sen itsepuolustukseksi kun nainen oli aloittanut käymällä kimppuun,raapinut naamasta yms. Olimme olleet yhdessä reilun puolitoista vuotta kun ekan kerran lähdin väkivallan uhan takia yön selkään. Mies oli niin agressiivinen silloin etten uskaltanut jäädä. Kiinni kävi ekan ja viimeisen kerran kun olimme olleet yhdessä kolme vuotta. Mies oli silloin selvin päin. Jälkeen päin sain kuulla että seuraavaa naista oli pahoinpidellyt sitten urakalla.

 

["nyt harmaana"]

Mun exä kerto heti seurustelun alussa, että oli exäänsä lyöny useinkin ja mä olin niin silmittömästi rakastunut, että uskoin kun se sanoi, että ei tekis niin mulle, ei koskaan! no ekaan kertaan ei kovinkaan kauan menny.. ja taas vannottiin, että en mä enää..

Pahinta oli musta kuitenkin elää siinä pelossa, että koskaan ei tiennyt, mikä asia/sana/teko katkasee kamelin selän... vaikee selittää, mutta elämä oli tosi painostavaa... :/ vaikea pukea sanoiksi..

 

[sunflower20]

Ei sitä koskaan tiedä miten käy. Voi olla, että heidän suhde kariutui tuohon väkivaltaan, voi olla että johonkin muuhun. mutta ei se kyllä mitään kerro että käykö uuden kanssa niin. Voi olla voi olla ettei.
Mulla on nyt kokemusta tuosta väkivallasta ja voin sanoa, että mies on lauhkea kuin lammas ja ulkopuolisten mielestä kiva, kiltti ja hyvätapainen. Niin, joskus se hirviö nostaa päätään ja sen jälkeen hirviö voi esiintyä useammin ja kynnys madaltuu.

Voi olla että tässä kertomuksessa jätetään jotain kertomatta tai sitten on väritetty tarinaa vähän. Tai on totta ja mies on ollut tuollainen. Käynyt sen jälkeen itsetutkiskelua ja ymmärtää itseään enemmän ja osaa hallita vihansa paremmin. Kanavoi stressin aiheuttamaa tuskaa muualle, ymmärtää itseään paremmin ja on nykyään parempi ihminen. Niin voi käydä. Jos mies on itse halunnut muutosta ja ollut lujatahtoinen ihminen. Sillä itsensä muuttaminen on hyvin työlästä.
Mutta jos ei konkreettista näyttöä väkivallasta ole, en lähtis "kuulopuheiden" perusteelle tuomitsemaan ja tekemään mitään ratkaisuja.

Siis mun puoliso sitä sanoi, että mä saan hänen veren kiehahtamaan ja sitten päässä tapahtuu naks ja käydään käsiksi. Sanoo, ettei kukaan muu ole ikinä ollut näin ärsyttävä kuin minä....

 

[chef]

Alkolla on ollut osuutensa lyömisiin. Tarinan mukaan mies oli ollut ravintolassa ja kotiin tullessaan oli sitten tuo tapahtuma käyty läpi.

Ja tämä alkon käyttö onkin juuri sellainen asia, mikä on varmasti faktaa jutussa...mies käyttää alkoa aivan samalla tapaa. Sanoo menevänsä yhdelle ja tulee vasta aamulla kotiin. Toki hänet saa siinä välillä kiinni, eli ei katoa mihinkään, mutta ei osaa jättää siihen yhteen annokseen.

Mies ei osaa pyytää anteeksi. Ei uudessa, eikä vanhassakaan suhteessa. Anteeksipyyntöä ei siis suoranaisesti tarinan mukaan tullut, vaikka mies olikin katuvainen seuraavina päivinä...puheeksi asiaa ei koskaan kuitenkaan otettu jälkikäteen.
Nykyisessä suhteessa mies toimii saman kaavan mukaan. jos hän tekee väärin, hän on vain hiljaa ja odottaa että aika kuluu ja tapahtuma unohtuu.

Mä niin vannotin tätä kaveriani kertomaan HETI, jos mies lyö. Ja hän lupasi kertoa. Itseasiassa hän sanoi, että epäilee ettei mies uskaltaisi lyödä juurikin siitä syystä, että hän kertoisi heti ihan kaikille, jos mies häneen koskisi.

 

["vieras"]

Ei sitä koskaan tiedä miten käy. Voi olla, että heidän suhde kariutui tuohon väkivaltaan, voi olla että johonkin muuhun. mutta ei se kyllä mitään kerro että käykö uuden kanssa niin. Voi olla voi olla ettei.
Mulla on nyt kokemusta tuosta väkivallasta ja voin sanoa, että mies on lauhkea kuin lammas ja ulkopuolisten mielestä kiva, kiltti ja hyvätapainen. Niin, joskus se hirviö nostaa päätään ja sen jälkeen hirviö voi esiintyä useammin ja kynnys madaltuu.

Voi olla että tässä kertomuksessa jätetään jotain kertomatta tai sitten on väritetty tarinaa vähän. Tai on totta ja mies on ollut tuollainen. Käynyt sen jälkeen itsetutkiskelua ja ymmärtää itseään enemmän ja osaa hallita vihansa paremmin. Kanavoi stressin aiheuttamaa tuskaa muualle, ymmärtää itseään paremmin ja on nykyään parempi ihminen. Niin voi käydä. Jos mies on itse halunnut muutosta ja ollut lujatahtoinen ihminen. Sillä itsensä muuttaminen on hyvin työlästä.
Mutta jos ei konkreettista näyttöä väkivallasta ole, en lähtis "kuulopuheiden" perusteelle tuomitsemaan ja tekemään mitään ratkaisuja.

Siis mun puoliso sitä sanoi, että mä saan hänen veren kiehahtamaan ja sitten päässä tapahtuu naks ja käydään käsiksi. Sanoo, ettei kukaan muu ole ikinä ollut näin ärsyttävä kuin minä....

Ja sulle on ihan ok, että miehes, se johon pitäis voida luottaa elämässä eniten, hakkaa sua?

 

["epeli"]

mulla on kaveri jolla on syyte vaimonsa pahoinpitelystä.se on ihan rikosrekisterissä.poliisit haki putkaan ja syyte nostettiin.osa kavereista hylkäs "vaimon hakkaajan".
sitä ennen mies oli saanut puolenvuoden ajan iskuja vaimoltaan,silmälasit oli menneet rikki(kahdesti).kasvoihin tuli tikkejä kun vaimo mustasukkaisuuttaan kumautti lasisella patsaalla.raapimisjälkiä oli aina.
myös kuumalla raudalla poltettuja jälkiä näin.mies ei lähtenyt.en tiedä miksi.turpaan vetäsi kun mitta tuli täyteen.
kerroin vain tarinan koska,Asioilla on niin monta tarinaa kuin on kertojaa.
vaimo ei koskaan saanut syytettä mistään.

 

[Blue]

Kaverini soitti ja kertoi löytäneensä miehensä (ovat olleet 2v yhdessä) ex:än kirjoittaman kertomuksen, joka kertoi heidän senhetkisestä elämästään. Tarina sijoittui 3 vuoden taakse.

Tarina oli kerrottu käänkuin novellimaisesti, eli ei ollut ns. päiväkirjamainen.

Tarinasta kävi ilmi, että mies oli kuristanut naista ja heittänyt tätä päin huonekalulla, joka oli rikkoontunut osuman voimasta. Tarinassa kerrottiin siitä, miten sama kuvio toistui aina kerran vuodessa ja ainakin mulle jäi se mielikuva että se toisunut kuvio olisi ollut nimenomaan tätä väkivaltaa. Varmaksi on kuitenkin vaikea sanoa.

Tarinassa oli monia kohtia, jotka toistuvat miehen nykyisessäkin elämässä, eli ainakaan suurimmilta osin se oli faktaa. Mutta sitä on vaikea sanoa, oliko se sitä kokonaan.

Mutta jos oli, niin liikutaanko nyt heikoilla jäillä? 2v suhteen aikana mies ei ole kertaakaan nostanut kättänsä lyödäkseen, mutta...kun ei sitä koskaan tiedä.

Onko jollakulla kokemusta siitä, että mies olisi muutamia kertoja käynyt ex:ään käsiksi...käykö ennenpitkään uudessakin suhteessa naiseen kiinni?

Liikutaan heikoilla jäillä, mutta välttämättä mitään ei koskaan silti käy..

Riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta. Kukaan ei pysty sanomaan kuinka tämä edellinen nainen on ärsyttänyt ja provosoinut miestä (ei ole väkivalta oikeutettua siltikään vaikka kuinka provosoi mutta kuitenkin) ja onko nainen käyytänyt väkivaltaa (ei vaan myönnä).

Eletäänkö suhteessa vielä "kuherruskuukautta"? Onko kaverisi jo tapellut "kunnolla" miehensä kanssa? Jos on niin miten mies on tapellut? Onko mennyt överiksi (huutanut silmittämästi, onko ollut selvästi vaikea hillitä itseään, onko paiskonut tavaroita), vai onko osannut riidellä järkevästi?

Siinä mennään metsään jos kaveri ajattelee että hän (tai hänen rakkautensa) on parantanut miehen. Sitä ei pidä ikinä itselleen uskotella. Kaikesta voi kuntoutua jos on omaa tahtoa. Alkoholisti saattaa olla ex-alkoholisti, joten väkivaltaisuudestakin voi parantua. Pitää vaan pitää mielessä se että koskaan ei kannata kaverisi lähteä kaivamalla kaivamaan sitä piirrettä miehestä esiin riitojen aikana vaikka kuinka suututtaisi vaan pitää aina kohtuus riitelyssä ja antaa miehelle mahdollisuus lähteä pois (eikä seurata nalkuttaen) tilanteesta jos tuntee kuumenevansa liikaa ja jatkaa sitten kun molemmat ovat rauhoittuneet.

 

[hold your horses]

Pitäisikö tässä nyt kuitenkin etsiä jotakin muuta todistetta lyömisestä kuin fiktiiviseen muotoon kirjoitettu teksti? Eli ihan kysyä ja keskustella asiasta - kukaan muuhan ei tässä tapauksessa tiedä, onko lyömistä tapahtunut kuin mies ja ex.

 

[LisaMarie]

Alkolla on ollut osuutensa lyömisiin. Tarinan mukaan mies oli ollut ravintolassa ja kotiin tullessaan oli sitten tuo tapahtuma käyty läpi.

Ja tämä alkon käyttö onkin juuri sellainen asia, mikä on varmasti faktaa jutussa...mies käyttää alkoa aivan samalla tapaa.

No tässä tapauksessa riski siitä, että väkivalta joskus tulee kuvaan mukaan on suuri.
Tuskin se´mieskään väkivaltaa hyväksyy, ei lyövät miehet yeensä hyväksy, vaan jostain syystä (aika usein syy on päihteet) ajautuvat arvojensa vastaiseen toimintaan, joka johtaa itseinhoon, joka taas johtaa arvojen vastaiseen toimintaan, koska eihän sitä nyt ainakaan voi myöntää olleensa väärässä!
Väkivaltaisessa suhteessa molemat on sairaita. terve ihminen ei jää väkivaltaiseen suhteeseen, eikä myöskään niin huonoon suhteeseen, jossa pitää lyödä!

 

[chef]

Liikutaan heikoilla jäillä, mutta välttämättä mitään ei koskaan silti käy..

Riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta. Kukaan ei pysty sanomaan kuinka tämä edellinen nainen on ärsyttänyt ja provosoinut miestä (ei ole väkivalta oikeutettua siltikään vaikka kuinka provosoi mutta kuitenkin) ja onko nainen käyytänyt väkivaltaa (ei vaan myönnä).

Eletäänkö suhteessa vielä "kuherruskuukautta"? Onko kaverisi jo tapellut "kunnolla" miehensä kanssa? Jos on niin miten mies on tapellut? Onko mennyt överiksi (huutanut silmittämästi, onko ollut selvästi vaikea hillitä itseään, onko paiskonut tavaroita), vai onko osannut riidellä järkevästi?

Siinä mennään metsään jos kaveri ajattelee että hän (tai hänen rakkautensa) on parantanut miehen. Sitä ei pidä ikinä itselleen uskotella. Kaikesta voi kuntoutua jos on omaa tahtoa. Alkoholisti saattaa olla ex-alkoholisti, joten väkivaltaisuudestakin voi parantua. Pitää vaan pitää mielessä se että koskaan ei kannata kaverisi lähteä kaivamalla kaivamaan sitä piirrettä miehestä esiin riitojen aikana vaikka kuinka suututtaisi vaan pitää aina kohtuus riitelyssä ja antaa miehelle mahdollisuus lähteä pois (eikä seurata nalkuttaen) tilanteesta jos tuntee kuumenevansa liikaa ja jatkaa sitten kun molemmat ovat rauhoittuneet.

On tapeltu kunnolla ja kaveri on kertaalleen potkinut miehen jo pellollekin. Mies on kyllä hyvin hiljasta poikaa silloin, kun kaverini suuttuu. On ennemminkin sellainen vässykkä. Saattaa siis olal että tämä suhde on dynamiikaltaan erilainen. Kaverini on heistä se vanhevmpi ja kovempi, joka ns. määrää kaapin paikan.

Mies ei ole huutanut silmittömästi, vaikka huutanut joskus onkin. Tavaroita ei ole heitellyt, eikä tehnyt muutenkaan mitään sellaista, joka viitaisi väkivaltaan.

Mun on HYVIN vaikea kuvitella tuota miestä väkivaltaiseksi. Uskallan väittää, että jos mä joskus hermostun tuolle miehelle, niin se lähtis karkuun. Mutta kun sitä ei koskaan tiedä, mitä siellä pinnan alla tapahtuu.

Sinänsä en nyt osaa pelätä (eikä kaverikaan) että mies kävisi käsiksi. Mutta on kai silti iahn hyvä tiedostaa että jos joskus käy, niin peli loppuu sitten siihen, tuon (oletettavan?) taustan takia.

 

[chef]

Pitäisikö tässä nyt kuitenkin etsiä jotakin muuta todistetta lyömisestä kuin fiktiiviseen muotoon kirjoitettu teksti? Eli ihan kysyä ja keskustella asiasta - kukaan muuhan ei tässä tapauksessa tiedä, onko lyömistä tapahtunut kuin mies ja ex.

Ei mun mielestä pidä etsiä todisteita. Tilanne kun ei kuitenkaan muuta sinänsä mitään. Ehkäpä jopa parempi näin...nyt on ainakin aivan varmaa että jos joskus se ensimmäinen lyönti tulee, niin kaverini lähtee heti, eikä enää palaa.

 

[Esposa]

Mulla on eräs kaveri, jota useat poikaystävät ovat pahoinpidelleet. Nainen on kyllä sellainen Hitler, että en toisaalta ihmettele, jos se tekee miehet hulluiksi. Toki syy on aina lyöjässä, mutta voi se toinenkin osapuoli siihen olla osallinen.

Mutta tosiaan, aika heikoilla jäillä liikutaan....todennäköisesti ennenpitkää lyö jälleen . Mutta rakkaus on sokea.

 

[endie2]

kyllä minäkin suosittelen että kaveris juttelee asiasta miehensä kanssa ja kysyy et mikä on totta,mikä ei.

 

[Jehnny Tightlips]

mulla on kaveri jolla on syyte vaimonsa pahoinpitelystä.se on ihan rikosrekisterissä.poliisit haki putkaan ja syyte nostettiin.osa kavereista hylkäs "vaimon hakkaajan".
sitä ennen mies oli saanut puolenvuoden ajan iskuja vaimoltaan,silmälasit oli menneet rikki(kahdesti).kasvoihin tuli tikkejä kun vaimo mustasukkaisuuttaan kumautti lasisella patsaalla.raapimisjälkiä oli aina.
myös kuumalla raudalla poltettuja jälkiä näin.mies ei lähtenyt.en tiedä miksi.turpaan vetäsi kun mitta tuli täyteen.
kerroin vain tarinan koska,Asioilla on niin monta tarinaa kuin on kertojaa.
vaimo ei koskaan saanut syytettä mistään.

Nyt vuodenvaihteeseen asti lievät pahoinpitelyt parisuhteessa taisivat olla asianomistajarikoksia. Eli jos (kun) tuo ennen sitä tapahtunut, kukaan muu ei käsittääkseni voi syytettä nostaa vaimoa vastaan kuin mies. Ja kun nainen on nostanut miestä vastaan syytteen, se asia käsitellään oikeudessa, ei osapuolten muut mahdolliset kahakat.

 

["minä"]

Mä kerron lyöjä-tarinani. Olen siis nainen joka on lyönnyt exää useamminkin kuin kerran. Sitä häeän ja kadun enemmän kuin mitään muuta elämässäni.

Tilanne on kuitenkin se että ko. suhde oli muutoinkin hyvin sairas. Liikaa mustasukkaisuutta puolin ja toisin. Mä olin hyvin sidottu ja mua epäiltiin kaikesta ja samalla tämä mies petti minua minkä ehti. Ja pettäminen oli totta koska hänen yksi "syrjähypyistään" jopa soitteli mulle kun mies ei hänelle enää vastannut...Oli silloin taas kerran luvannut olla vain minun kanssa ja lopettaa sivujutut, tosin näille "sivujutuille" ei sitä ollut maininnut. Joskus vaan iski raivo, rakasti ja vihasin sitä miestä....en tiedä. Sitten löin, olin niin ahdistettu... Jotenkin, kiitos ystäväni, kuitenkin pääsin irti tuosta miehestä joka osasi lumota silloin kun ei ollut paska.

Nyt. Olen naimisissa. Ei tule mieleenkään lyödä, ei ole tullut näiden 12 yhteisen vuoden aikana kertaakaan. Löisinkö tiukan paikan tullen? En usko. Mutta äärimmäiseen tilanteeseen en uskalla luvata ettenkö löisi...enhän ennen tuot exää uskonut olevani kykenevä lyömään. Ja silti oli. En voi siis varmaksi mitään sanoa. Mutta todennäköisyys on todella pieni. Niin paljon olen käytöstäni hävennyt.

 

[Blue]

On tapeltu kunnolla ja kaveri on kertaalleen potkinut miehen jo pellollekin. Mies on kyllä hyvin hiljasta poikaa silloin, kun kaverini suuttuu. On ennemminkin sellainen vässykkä. Saattaa siis olal että tämä suhde on dynamiikaltaan erilainen. Kaverini on heistä se vanhevmpi ja kovempi, joka ns. määrää kaapin paikan.

Mies ei ole huutanut silmittömästi, vaikka huutanut joskus onkin. Tavaroita ei ole heitellyt, eikä tehnyt muutenkaan mitään sellaista, joka viitaisi väkivaltaan.

Mun on HYVIN vaikea kuvitella tuota miestä väkivaltaiseksi. Uskallan väittää, että jos mä joskus hermostun tuolle miehelle, niin se lähtis karkuun. Mutta kun sitä ei koskaan tiedä, mitä siellä pinnan alla tapahtuu.

Sinänsä en nyt osaa pelätä (eikä kaverikaan) että mies kävisi käsiksi. Mutta on kai silti iahn hyvä tiedostaa että jos joskus käy, niin peli loppuu sitten siihen, tuon (oletettavan?) taustan takia.

Mä kaverinasi todennäköisesti tekisin niin että sanoisin miehelle että tiedän. En tuomitse kuitenkaan koska uskon että ihminen voi muuttua. Mutta että jos koskaan tulee tilanne että nostaa käden mua vastaan niin se on sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta.