Kerran mie vielä otan tään puheeks ja sitten luovutan!

[Soluttautuja]

Eli meillä on miehen kanssa sellanen tilanne, että viime ajat on ollut minulle tosi vaikeita. En tiiä enää ees, että haluanko jatkaa tätä yhteiseloa, kun tuntuu, etten saa tästä mitään. Miehelle oon monta kertaa jo aiemmin sanonut mikä mättää, mutta ei sillä oo ollut mitään vaikutusta. Mies ei kerta kaikkiaan ymmärrä, että mulla ei oo hyvä olla. Eilen illalla mies sitten (taas) teki jotain sellasta mikä loukkasi minua, mutta ei hän sitä itse ymmärrä, kun ajattelee asiat niin miehiseltä kantilta.

No, tänään meillä on hääpäivä, jota mies ei tietenkään muista. Mutta pitäisikö minun muistaa? Yks meidän ongelmista on just, se että toisesta on tullut itsestäänselvyys, jota ei tarvitse huomioida Niin pitäskö minun nyt sitten tehdä vielä viimeinen yritys, vai annanko olla? Ja jos mie jotain järkkään, niin mitä se voisi olla? Ihan vaan iltakahvit leivoksen kera vai jokin lahja?

 

[chrissy]

järjestä ihmeessä! jos se mies tajuaiski siinä et olis voinu itekkin jotain tehdä..

niinhän sitä sanotaan et "arvon ymmärtää vasta kun sen on menettänyt"

 

[miuku]

Mies teki jotain sellaista, joka loukkasi... Vähän vaikea sanoa mitään, kun ei tiedä, mistä on kyse. Mutta eihän parisuhteessa pitäisi olla paha olla. Miksi sulla ei ole hyvä olla?

Hääpäivän unohtaminen ei liene mikään kumma juttu. Miehille se on ihan tyypillistä . Iltakahvit leivoksen kanssa on ihan hyvä pikkuidea . Hyvää hääpäivää kuitenkin!

 

[Vilijonkka]

Jaa-a.. Itsestä ainakin tuntuu välillä, että miks ihmeessä mun pitäis yrittää, kun toinenkaan ei yritä. Että heittäis vaan pyyhkee kehään ja se olis siinä.
Silti, mun neuvo teille on, että puhukaa.. :hug:

 

[Vieras]

Näin aluksi, Onnea!!

Mutta...
Mä veikkaan että itse jättäisin huomioimatta.Tai sitten jotain ihan pientä eli juuri ne leivokset tms. Jos mies ei mitenkään huomioi niin voit sanoa kahvien lomassa että kiitos taas, tämä on nyt sitten tässä.Ainakin itse näin tekisin.
Itselläni on 7 vuoden kokemus huonosta parisuhteesta ja olin todella tyytyväinen kun pääsin siitä eroon! Elämä on liian lyhyt vietettäväksi ihmisen kanssa joka ei sinua arvosta, ja varsinkaan jos ei ole halukas tekemään asialle mitään.

 

[moksu]

Tuo vepaston ehdotus on musta todella hyvä. Saisitte puhua rauhassa.

 

[Soluttautuja]

Ehdottaisin et menisitte joko ulos syömään tai sit kahville ja puhuisitte.

Ei myö päästä kotoo mihinkään kahestaan ja mies on tänäänkin kotona vasta 19.30. Ja tuon puhumisen suhteen mie oon jo luovuttanut... mie oon puhunut vaikka kuin monta kertaa,mutta ei siitä oo mitään hyötyä

 

[voi sua, voi mua]

mua alkaa noissa selvittelytilantessa aina itkettää. siksipä suosittelen, että kirjoitat kirjeen (LYHYEN!! ) jossa kuvaat pääpiirteittäin tämän hetken olotilan ja eilisen loukkaantumisesi sekä tietysti sen tahtotilasi jatkaa hyvänä parina eteenpäin.

Järjestä illallinen mieluummin poissa kotoa mutta rautallisessa ympäristössä, jossa voit toivottaa hyvää vuosipäivää ja antaa kirjeen.

 

[nibbler]

sun on kyl nyt pakko kuunnella itteäs tuossa haluatko jatkaa kysymyksessä.en oo mikää sykiatri, mutta rivien välistä melkeen pystyy lukemaan että haluaisit tiettää haluaako mies jatkaa. siis jätät suhteen jatkumis päätöksen vain miehen niskoille. haluaisitko jatkaa jos mies ei? haluaisitko lopettaa vaikka/jos mies haluaa jatkaa ja yrittää?
:hug:

 

[Bullet]

Puhumista parisuhteessa ei voi kai liikaa painottaa...liian moni yhteiselo päättyy siihen, ettei vaan saada suuta auki silloin kun sille olisi tarvetta. Kuten joku jo ehdottikin, menkää ulos syömään ja puhukaa asiat halki. Vaikka pikku pakolla jos ei muu auta, sanot että jos ei nyt ole miehesi mielestä aika puhua niin sinä otat ja lähdet tuollaisesta suhteesta missä voit koko ajan huonosti.
Kyllä parisuhde perustuu molemminpuoliseen toistensa huomioon ottamiseen! :hug:

 

[Pix]

Ehdottaisin et menisitte joko ulos syömään tai sit kahville ja puhuisitte.

Ei myö päästä kotoo mihinkään kahestaan ja mies on tänäänkin kotona vasta 19.30. Ja tuon puhumisen suhteen mie oon jo luovuttanut... mie oon puhunut vaikka kuin monta kertaa,mutta ei siitä oo mitään hyötyä

En halua maalata piruja seinille, mutta meillä oli ihan samanoloinen tilanne, ja eroon päädyttiin. Se oli toisaalta hyvä asia, nyt olemme paljon paremmissa väleissä kuin ennen eropäätöstä.

 

[Maria79]

Kannattaa tehdä kaikkensa pelastaakseen suhteen. Ei ole meinaa helppoa eroaminenkaan. Oletko jutellut miehellesi, jos menisitte parisuhdeneuvojalta hakemaan apua? Siellä kun pystyy juttelemaan kaksin tämän auttajan kanssa ja sitten kolmistaan. Juttelu on suhteen perus edellytys, jos ei pystytä avoimesti keskustelemaan asioista, niin ei silloin mikään toimi. Kaikki keinot peliin vaan, jos on vielä jonkun moinen toive saada suhde toimimaan.

 

[The titityy]

Kuulostaa tuo teidän tilanne ihan samalta mitä se meillä oli ja erohan siitä tuli.
Kun mies on kyvytön puhumaan, eikä välitä toisen tunteista niin itsensä kidutustahan se on jatkaa.

Kunpa miehesi alkaisi puhumaan ja välttyisitte erolta, ei ole kovin mukavaa tämä eron jälkitila.

On se harmillista miten tajuton määrä väkeä päätyy eroon suurimpana syynä miehen puhumattomuus.
Miksi ne ei tajua puhua??? Mikä siinä on niin vaikeaa??? |O

 

[voi sua, voi mua]

piti olla rauHallinen ympäristö..

mutta jos et kotoa voi poistua, siellä siis sitten vaikka klo 20, kun mieskin on rauhoittunut kotiutumisen jälkeen. Mutta puhetta pitää aikaan saada, muuten ne asiat eivät ratkea.

Miehet ovat monesti paljon sokeampia asioille kuin luulemmekaan.

 

[serveri]

mä en tiedä pitäiskö sen kummemmin huomioida, vois vaan yrittää alkaa keskustelun "jos nyt ihan HÄÄPÄIVÄn kunniaks keskusteltais meidän tilanteesta" puhuahan teidän pitää!

 

[LisaMarie]

No tuota...ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei se mies ainakaan sitä houmaa, jos jätät huomoimatta . Mä joskus suivaanniun ja päätin etten enää muista miehen synttäreitä, vuosipäiviä, häpäiviä tai mitään muutakaan ja eihän se miestä hetkauttanu suuntaan jos toiseen, kun ei se muista niitä itekkään :headwall: Ei sitten mun kypsä ja pitkäjänteisen suunnittelun tuloksena toteutettu kostoni toiminu mihinkään suuntaan :snotty:

 

[Soluttautuja]

mua alkaa noissa selvittelytilantessa aina itkettää. siksipä suosittelen, että kirjoitat kirjeen (LYHYEN!! ) jossa kuvaat pääpiirteittäin tämän hetken olotilan ja eilisen loukkaantumisesi sekä tietysti sen tahtotilasi jatkaa hyvänä parina eteenpäin.

Järjestä illallinen mieluummin poissa kotoa mutta rautallisessa ympäristössä, jossa voit toivottaa hyvää vuosipäivää ja antaa kirjeen.

Pari kuukautta sitten kirjotinkin kirjeen tuolla saamarin jäärälle, eikä se noteerannut sitä mitenkään :headwall: Siis ihan kun sitä ei ois ollut olemassakaan.. ei yhden ainutta sanaa koko asiasta |O

 

[Soluttautuja]

Kannattaa tehdä kaikkensa pelastaakseen suhteen. Ei ole meinaa helppoa eroaminenkaan. Oletko jutellut miehellesi, jos menisitte parisuhdeneuvojalta hakemaan apua? Siellä kun pystyy juttelemaan kaksin tämän auttajan kanssa ja sitten kolmistaan. Juttelu on suhteen perus edellytys, jos ei pystytä avoimesti keskustelemaan asioista, niin ei silloin mikään toimi. Kaikki keinot peliin vaan, jos on vielä jonkun moinen toive saada suhde toimimaan.

Kun ongelma on myös siinä, että mies ei tajua, että jokin on vialla. Hänen mielestään kaikki on ihan hyvin. Ei hän tarvii mitään niistä asioista mitä minä tarviin.

 

[voi sua, voi mua]

mua alkaa noissa selvittelytilantessa aina itkettää. siksipä suosittelen, että kirjoitat kirjeen (LYHYEN!! ) jossa kuvaat pääpiirteittäin tämän hetken olotilan ja eilisen loukkaantumisesi sekä tietysti sen tahtotilasi jatkaa hyvänä parina eteenpäin.

Järjestä illallinen mieluummin poissa kotoa mutta rautallisessa ympäristössä, jossa voit toivottaa hyvää vuosipäivää ja antaa kirjeen.

Pari kuukautta sitten kirjotinkin kirjeen tuolla saamarin jäärälle, eikä se noteerannut sitä mitenkään :headwall: Siis ihan kun sitä ei ois ollut olemassakaan.. ei yhden ainutta sanaa koko asiasta |O

Voi sentään!
Entäs jos kuitenkin kirjoitat jälleen kirjeen, tämän hetken tilanteesta. Kutsut miehen vuosipäiväkahvipöytään ja kysyt, mitä mietteitä hänelle tuli siitä keväisestä kirjeestä. Jos mutisee partaansa ettei muista enää (niinkuin meillä tapahtuisi ), annat hänelle uuden kirjeen.

Harmilliselta kuulostaa tilanteesi, mutta usein miehet todellakin ovat niin sokeita etteivät silmät avaudu ennenkuin niille sanoo taikasanat. Yleensä tepsivät ovat tyyliin "olen niin uupunut tähän etten enää halua jatkaa". Silloin mies havahtuu ihmettelemään, onkos jotakin moittimista sitten ollut.

 

[Aaban]

Sano hänelle, että nyt on tosi kyseessä... Että nyt on alettava puhumaan tai kohta se on myöhäistä. Kerro hänelle, että vaikka miehestäsi kaikki on hyvin niin sinusta tuntuu siltä, että ei ole. Olen sitä mieltä, että ei kannata väkisin yrittää järjestää hääpäiväksi mitään vaan tärkeintä on saada asiat kuntoon kokonaisvaltaisesti.

 

[p02t04]

anna miehesi lukea tämä kirjoitus tästä palstalta.

 

[Moon Vaan Melonit]

Miehes tarttis herätyksen tähän päivään...
Ja teksties perusteella sun pitää vähintään olla matkalaukkujen ja lapsien kanssa ovella, et ukko tajuais, jos tajuais sittenkään :/

Kurja tilanne, voi kun osaisin auttaa :hug:

 

[mam]

Mitä odotat mieheltäsi? Selvitä se ensin itsellesi. Mitä olet saanut häneltä? Mitä kuvittelet pitkän parisuhteen olevan? Et voi odottaa liikoja toiselta, tuskin itsekkään olet samanlainen kuin tavatessanne.
Ota irti otta, älä roiku miehessä. Mene vapaalle, nauti elämästä, tapaa ihmisiä ja ihastu itseesi. Laita tukkasi, meikkaa, nauti elämästäsi. Ei sellaista parisuhdetta olekkaan missä oltaisiin yhdessä jatkuvasti. Omasta elämästä pitää pitää kiinni!!

 

[vieras]

Miehesi kuulostaa ihan tavalliselta suomalaiselta mieheltä. Ei sitä varmaan hetkauta yhtään mitään mitä täällä kirjoitetaan, vaikka antaisitkin ketjun miehellesi luettavaksi. En voi henkilökohtaisesti ymmärtää näitä 'mieheni ei ymmärrä minua eikä ota tunteitani huomioon, ero ainoa ratkaisu' -puheita. Ero EI ole ratkaisu! Mistä ajattelit löytäväsi miehen, joka todella on sellainen jollainen haluat miehen olevan? 90 % suomalaisista miehistä on tavallisia tallukaisia, jotka eivät ymmärrä naisen sielunelämästä yhtään mitään - samoin kuin me naiset emme ymmärrä miesten sielunelämää yhtään sen paremmin.

 

[Helmi-Kana]

Voi herranjestas, oikeestikko muillakin on samanlaisia puhumattomia mörököllejä?? Mä oon kuvitellu et mun mies on ainoa koko maan päällä, joka ei puhu, ei sitten millään. Mikä siin oikeesti on niin v'tun vaikeeta???? |O
Nimimerkillä
Tänään miehen kanssa hermonsa totaalisesti menettänyt :'(