Kerran näinkin päin. Vaimo petti ns. luottamuksen.

[Suuri murhe]

Olemme jo 8v. olleet naimisissa, edelleenkin. Lapsiakin kaksi. Vuosi sitten alkoi mielestäni vaimossa näkyä pientä muutosta. Töistä kotiin tullessaan hän oli ikään kuin teennäisen rauhallinen ja silmien katsekontaktit lyhenivät. Hän vältti pienenkin riidan ja oli jotenkin tekorakastettava. Joskus hän yllättäen halusi rakastella poiketen niistä vanhoista kaavoista jotka vuosien myötä meille oli vakiintunut. Minusta hän siinäkin asiassa oli jotenkin muuttunut. Tunne oli muu ja hänellä oli aivan pieniä muutoksia liikkeissään, jotka minuakin viehättivät kovin. Rakastelu sujui, mutta kuitenkin hän vaikutti aavistuksen poissa olevalta.

Muutamia kertoja sain soiton, että hän ei pääse tulemaan kotiin totuttuun tapaan, vaan oli ilmaantunut jotain ylimääräistä töissä. Pari kertaa oli myös jokin seminaari joka vaati olemaan kotoakin yön, kaksi poissa. Niihinkin valmistautuminen oli näin jälkikäteen ajateltuna hieman arveluttavaa. Huomasin laukun pakkauksessakin sen, että mukaan sujahti ihmeteltävän monipuolinen varustus. En sitä silloin sen enempää ihmetellyt, mutta myöhemmin on tullut mieleen. Niiltäkin matkoilta palattuaan hän oli mitä rakastettavin ja kertoi ikävästään lapsiin ja minuun. Illalla taas oli pitkät yhteiset rakasteluhetket.

Kuukausi sitten aloin häneltä kyselemään, että missä oikein mennään. Huomasin hänen häkellyksensä ja kiemurtelun ja kieltämisen vaikeuden. Emme puhuneet sen illan aikana enää mitään, mutta emme riidelleetkään. Pari päivää tästä vaimo alkoi avautua. Hän kertoi, että hänellä on, tai oli rakastaja ja että hän on pettänyt minua. Anteeksi hän ei pyytänyt, mutta oli pahoillaan ja sanoi, ettei semmoista olisi saanut tapahtua. Eikä rakastajaa ole enää, vaan he ovat suhteen lopettaneet. Siis se oli tapahtunut mitä olin sisimmässäni aavistellut. Se sattui saatanasti.

En ole ajatellut eroa eikä myös hän. Mutta kyllä luottamus minun puoleltani on mennyt. En oikein usko hänen vakuutteluihinsa. Ei nykyinenkään perhe-elämä ole niin jouhevaa kuin ennen. Koko ajan jokin painaa ajatuksia. Pari kertaa kuukauden aikana olemme rakastelleet, mutta silloinkin mielessä pyörii ajatus, että tätä on joku vieraskin vaimoni kanssa tehnyt. Taitaa myös vaimon ajatukset lentää muualle.

Olen myös miettinyt syytä tapahtumaan, enkä täysin voi sulkea pois itseäni. Myönnän olleeni viimeiset vuodet aika tavalla harmaa ja arkipäiväinen. On puuttunut sitä uuden kokeilua ja yllätyksellistä elämää. Mutta ei näin olisi kuitenkaan saanut tapahtua.

 

["jopi"]

Eivät ne ole lopettaneet ja uusia miehiä tulee.

 

[helppoa.]

Vaimon pettäminen on lupa käydä vieraissa. Ota ilon irti tilanteesta.

 

[kaikkea kans]

Hienoa ap, että kyseenalaistat myös omaakin osuuttasi tapahtuneeseen. Mutta ei se vaimo kuitenkaan oiken tehnyt.

 

[TiiBii]

Kerran näinkin päin? Siis tarkoittaako otsikko, että aapee on itse jo useasti pettänyt?

 

[Sorena]

Kerran näinkin päin? Siis tarkoittaako otsikko, että aapee on itse jo useasti pettänyt?

Minä käsitin, että mies on ollut uskollisuuden perikuva.
Mutta asiaan. Olen usein miettinyt sitä, että petetyt vaimot herkemmin valittavat miehensä syrjähypyistä. Tuntuu, että mies niitä vaan tekee, mutta pitäähän miehellä olla se vastapuolikin, eli nainen. Kyllä varmaan naisetkin aika ahkerasti silloin käyvät aidan vihreämmällä puolen.

 

[Onja]

Tsemppiä vaan ap. Elämä vaan on niin mutkaista.

 

[öinen vierailija]

Mulla kans vaimo kärähti just pettämisestä. Jonkun yli 10-vuotta nuoremman kanssa. Oli ilmoittanut jo aikaisemmin eron haluavansa, mutta sitten paljastui, että oli vielä pettänytkin ennen kuin kertoi minulle erohaluistaan. Koko sen pari kk kun oli mua pettänyt, niin harrastettiin kuitenkin seksiä ihan normaalisti. Ei kuulemma edes ole oikein jatkamassa tätä suhdettaan. Tämä eroilmoituskin satutti ihan tarpeeksi. Olis saanut jättää tän pettämisen kyl väliin, ois vaan pari kuukautta vielä oottanut. Alkaa olla liikaa kestämistä.

Eroon johtaneet syyt on kyllä munkin vikoja, mutta tuo pettäminen oli kyl jotain sellasta, mitä en itse edes ikinä ajatellu tekeväni, enkä kyllä aatellu että tekis vaimokaan...

 

[Jotuska]

Olemme jo 8v. olleet naimisissa, edelleenkin. Lapsiakin kaksi. Vuosi sitten alkoi mielestäni vaimossa näkyä pientä muutosta. Töistä kotiin tullessaan hän oli ikään kuin teennäisen rauhallinen ja silmien katsekontaktit lyhenivät. Hän vältti pienenkin riidan ja oli jotenkin tekorakastettava. Joskus hän yllättäen halusi rakastella poiketen niistä vanhoista kaavoista jotka vuosien myötä meille oli vakiintunut. Minusta hän siinäkin asiassa oli jotenkin muuttunut. Tunne oli muu ja hänellä oli aivan pieniä muutoksia liikkeissään, jotka minuakin viehättivät kovin. Rakastelu sujui, mutta kuitenkin hän vaikutti aavistuksen poissa olevalta.

Muutamia kertoja sain soiton, että hän ei pääse tulemaan kotiin totuttuun tapaan, vaan oli ilmaantunut jotain ylimääräistä töissä. Pari kertaa oli myös jokin seminaari joka vaati olemaan kotoakin yön, kaksi poissa. Niihinkin valmistautuminen oli näin jälkikäteen ajateltuna hieman arveluttavaa. Huomasin laukun pakkauksessakin sen, että mukaan sujahti ihmeteltävän monipuolinen varustus. En sitä silloin sen enempää ihmetellyt, mutta myöhemmin on tullut mieleen. Niiltäkin matkoilta palattuaan hän oli mitä rakastettavin ja kertoi ikävästään lapsiin ja minuun. Illalla taas oli pitkät yhteiset rakasteluhetket.

Kuukausi sitten aloin häneltä kyselemään, että missä oikein mennään. Huomasin hänen häkellyksensä ja kiemurtelun ja kieltämisen vaikeuden. Emme puhuneet sen illan aikana enää mitään, mutta emme riidelleetkään. Pari päivää tästä vaimo alkoi avautua. Hän kertoi, että hänellä on, tai oli rakastaja ja että hän on pettänyt minua. Anteeksi hän ei pyytänyt, mutta oli pahoillaan ja sanoi, ettei semmoista olisi saanut tapahtua. Eikä rakastajaa ole enää, vaan he ovat suhteen lopettaneet. Siis se oli tapahtunut mitä olin sisimmässäni aavistellut. Se sattui saatanasti.

En ole ajatellut eroa eikä myös hän. Mutta kyllä luottamus minun puoleltani on mennyt. En oikein usko hänen vakuutteluihinsa. Ei nykyinenkään perhe-elämä ole niin jouhevaa kuin ennen. Koko ajan jokin painaa ajatuksia. Pari kertaa kuukauden aikana olemme rakastelleet, mutta silloinkin mielessä pyörii ajatus, että tätä on joku vieraskin vaimoni kanssa tehnyt. Taitaa myös vaimon ajatukset lentää muualle.

Olen myös miettinyt syytä tapahtumaan, enkä täysin voi sulkea pois itseäni. Myönnän olleeni viimeiset vuodet aika tavalla harmaa ja arkipäiväinen. On puuttunut sitä uuden kokeilua ja yllätyksellistä elämää. Mutta ei näin olisi kuitenkaan saanut tapahtua.

Älä itsees syyllistä, vika ei ole sun. Vika on pettäjässä. Mä en sinuna jatkais liittoa enää, en vaan pystyis. Luottamaan en pystyis, enkä pystyis seksiin, koska ajattelisin vaan, että sitä on pidelly joku muu ja sivelly jne. Toi on ahdistavaa, kokemuksesta tiedän. Eli viskaisin pellolle tollasen ihmisen, mä en jaksais enää kattella tossa vaiheessa.

Ex- avomieheni petti mennen tullen, osasta jäi kiinni ja kaikista muista jutuista kerto exäni kaveri. Olin järkyttyny kun kuulin, miten paljon oli exä mua pettäny. Sen lisäks oli väkivaltanen, käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Mä olin tuohon aikaan aivan kappaleina ja itsetunto poljettu täysin maahan. Tolle mun exän kaverille oon edelleen kiitollinen, koska en varmaan muuten olis tajunnu ite koko tilannetta. Mulle valehteli niin moni ihminen isosta asiasta ja vaan yks ihminen uskalsi kertoo totuuden. Oli tosi vaikee luottaa oikein kehenkään ton jälkeen.

Mutta, kehotan miettimään tarkkaan haluutko olla ihmisen kanssa joka on valehdellu sulle ja nöyryyttäny sua pettämällä? Tunteeko etes katumusta siitä, että on pettäny sua? Mulla on pettäjistä yleensä se käsitys, että kun kerran on sen tehny niin tulee tekemään sen uudestaan. Toi sattuu nimittäin pitkään ja siitä on tosi vaikee päästä yli. Mitä tulee luottamukseen niin, se ei koskaan ole tollasen jälkeen 100%:sta. Ota etes etäisyyttä hetki ja mieti asioita rauhassa. Vois tehä hyvää ihan jo sen takia, että helpottais sitä mieletöntä painetta ja suurinta tuskaa. Pahalta tuntuu sun puolesta, koska on ihan hirvee tilanne toi. Voimia paljon sulle, sitä tarviit tohon myllytykseen.

 

[vierailija]

Olemme jo 8v. olleet naimisissa, edelleenkin. Lapsiakin kaksi. Vuosi sitten alkoi mielestäni vaimossa näkyä pientä muutosta. Töistä kotiin tullessaan hän oli ikään kuin teennäisen rauhallinen ja silmien katsekontaktit lyhenivät. Hän vältti pienenkin riidan ja oli jotenkin tekorakastettava. Joskus hän yllättäen halusi rakastella poiketen niistä vanhoista kaavoista jotka vuosien myötä meille oli vakiintunut. Minusta hän siinäkin asiassa oli jotenkin muuttunut. Tunne oli muu ja hänellä oli aivan pieniä muutoksia liikkeissään, jotka minuakin viehättivät kovin. Rakastelu sujui, mutta kuitenkin hän vaikutti aavistuksen poissa olevalta.

Muutamia kertoja sain soiton, että hän ei pääse tulemaan kotiin totuttuun tapaan, vaan oli ilmaantunut jotain ylimääräistä töissä. Pari kertaa oli myös jokin seminaari joka vaati olemaan kotoakin yön, kaksi poissa. Niihinkin valmistautuminen oli näin jälkikäteen ajateltuna hieman arveluttavaa. Huomasin laukun pakkauksessakin sen, että mukaan sujahti ihmeteltävän monipuolinen varustus. En sitä silloin sen enempää ihmetellyt, mutta myöhemmin on tullut mieleen. Niiltäkin matkoilta palattuaan hän oli mitä rakastettavin ja kertoi ikävästään lapsiin ja minuun. Illalla taas oli pitkät yhteiset rakasteluhetket.

Kuukausi sitten aloin häneltä kyselemään, että missä oikein mennään. Huomasin hänen häkellyksensä ja kiemurtelun ja kieltämisen vaikeuden. Emme puhuneet sen illan aikana enää mitään, mutta emme riidelleetkään. Pari päivää tästä vaimo alkoi avautua. Hän kertoi, että hänellä on, tai oli rakastaja ja että hän on pettänyt minua. Anteeksi hän ei pyytänyt, mutta oli pahoillaan ja sanoi, ettei semmoista olisi saanut tapahtua. Eikä rakastajaa ole enää, vaan he ovat suhteen lopettaneet. Siis se oli tapahtunut mitä olin sisimmässäni aavistellut. Se sattui saatanasti.

En ole ajatellut eroa eikä myös hän. Mutta kyllä luottamus minun puoleltani on mennyt. En oikein usko hänen vakuutteluihinsa. Ei nykyinenkään perhe-elämä ole niin jouhevaa kuin ennen. Koko ajan jokin painaa ajatuksia. Pari kertaa kuukauden aikana olemme rakastelleet, mutta silloinkin mielessä pyörii ajatus, että tätä on joku vieraskin vaimoni kanssa tehnyt. Taitaa myös vaimon ajatukset lentää muualle.

Olen myös miettinyt syytä tapahtumaan, enkä täysin voi sulkea pois itseäni. Myönnän olleeni viimeiset vuodet aika tavalla harmaa ja arkipäiväinen. On puuttunut sitä uuden kokeilua ja yllätyksellistä elämää. Mutta ei näin olisi kuitenkaan saanut tapahtua.

167

 

[vierailija]

Olemme jo 8v. olleet naimisissa, edelleenkin. Lapsiakin kaksi. Vuosi sitten alkoi mielestäni vaimossa näkyä pientä muutosta. Töistä kotiin tullessaan hän oli ikään kuin teennäisen rauhallinen ja silmien katsekontaktit lyhenivät. Hän vältti pienenkin riidan ja oli jotenkin tekorakastettava. Joskus hän yllättäen halusi rakastella poiketen niistä vanhoista kaavoista jotka vuosien myötä meille oli vakiintunut. Minusta hän siinäkin asiassa oli jotenkin muuttunut. Tunne oli muu ja hänellä oli aivan pieniä muutoksia liikkeissään, jotka minuakin viehättivät kovin. Rakastelu sujui, mutta kuitenkin hän vaikutti aavistuksen poissa olevalta.

Muutamia kertoja sain soiton, että hän ei pääse tulemaan kotiin totuttuun tapaan, vaan oli ilmaantunut jotain ylimääräistä töissä. Pari kertaa oli myös jokin seminaari joka vaati olemaan kotoakin yön, kaksi poissa. Niihinkin valmistautuminen oli näin jälkikäteen ajateltuna hieman arveluttavaa. Huomasin laukun pakkauksessakin sen, että mukaan sujahti ihmeteltävän monipuolinen varustus. En sitä silloin sen enempää ihmetellyt, mutta myöhemmin on tullut mieleen. Niiltäkin matkoilta palattuaan hän oli mitä rakastettavin ja kertoi ikävästään lapsiin ja minuun. Illalla taas oli pitkät yhteiset rakasteluhetket.

Kuukausi sitten aloin häneltä kyselemään, että missä oikein mennään. Huomasin hänen häkellyksensä ja kiemurtelun ja kieltämisen vaikeuden. Emme puhuneet sen illan aikana enää mitään, mutta emme riidelleetkään. Pari päivää tästä vaimo alkoi avautua. Hän kertoi, että hänellä on, tai oli rakastaja ja että hän on pettänyt minua. Anteeksi hän ei pyytänyt, mutta oli pahoillaan ja sanoi, ettei semmoista olisi saanut tapahtua. Eikä rakastajaa ole enää, vaan he ovat suhteen lopettaneet. Siis se oli tapahtunut mitä olin sisimmässäni aavistellut. Se sattui saatanasti.

En ole ajatellut eroa eikä myös hän. Mutta kyllä luottamus minun puoleltani on mennyt. En oikein usko hänen vakuutteluihinsa. Ei nykyinenkään perhe-elämä ole niin jouhevaa kuin ennen. Koko ajan jokin painaa ajatuksia. Pari kertaa kuukauden aikana olemme rakastelleet, mutta silloinkin mielessä pyörii ajatus, että tätä on joku vieraskin vaimoni kanssa tehnyt. Taitaa myös vaimon ajatukset lentää muualle.

Olen myös miettinyt syytä tapahtumaan, enkä täysin voi sulkea pois itseäni. Myönnän olleeni viimeiset vuodet aika tavalla harmaa ja arkipäiväinen. On puuttunut sitä uuden kokeilua ja yllätyksellistä elämää. Mutta ei näin olisi kuitenkaan saanut tapahtua.

Viisi

 

[vierailija]

Hienoa ap, että kyseenalaistat myös omaakin osuuttasi tapahtuneeseen. Mutta ei se vaimo kuitenkaan oiken tehnyt.

Mitä hienoa siinä muka on? Ei mitään. Kenenkään ihmisen arkipäiväisyys ei oikeuta toista pettämään!

Ap suosittelen parisuhdeterapiaa, että saatte suhteenne korjattua.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Tiedän tunteen, kokemusta on. Ja yhtä hyvin se pettäjä voi olla se nainen, ei se sukupuolta katso

 

[vierailijaolli]

Olemme jo 8v. olleet naimisissa, edelleenkin. Lapsiakin kaksi. Vuosi sitten alkoi mielestäni vaimossa näkyä pientä muutosta. Töistä kotiin tullessaan hän oli ikään kuin teennäisen rauhallinen ja silmien katsekontaktit lyhenivät. Hän vältti pienenkin riidan ja oli jotenkin tekorakastettava. Joskus hän yllättäen halusi rakastella poiketen niistä vanhoista kaavoista jotka vuosien myötä meille oli vakiintunut. Minusta hän siinäkin asiassa oli jotenkin muuttunut. Tunne oli muu ja hänellä oli aivan pieniä muutoksia liikkeissään, jotka minuakin viehättivät kovin. Rakastelu sujui, mutta kuitenkin hän vaikutti aavistuksen poissa olevalta.

Muutamia kertoja sain soiton, että hän ei pääse tulemaan kotiin totuttuun tapaan, vaan oli ilmaantunut jotain ylimääräistä töissä. Pari kertaa oli myös jokin seminaari joka vaati olemaan kotoakin yön, kaksi poissa. Niihinkin valmistautuminen oli näin jälkikäteen ajateltuna hieman arveluttavaa. Huomasin laukun pakkauksessakin sen, että mukaan sujahti ihmeteltävän monipuolinen varustus. En sitä silloin sen enempää ihmetellyt, mutta myöhemmin on tullut mieleen. Niiltäkin matkoilta palattuaan hän oli mitä rakastettavin ja kertoi ikävästään lapsiin ja minuun. Illalla taas oli pitkät yhteiset rakasteluhetket.

Kuukausi sitten aloin häneltä kyselemään, että missä oikein mennään. Huomasin hänen häkellyksensä ja kiemurtelun ja kieltämisen vaikeuden. Emme puhuneet sen illan aikana enää mitään, mutta emme riidelleetkään. Pari päivää tästä vaimo alkoi avautua. Hän kertoi, että hänellä on, tai oli rakastaja ja että hän on pettänyt minua. Anteeksi hän ei pyytänyt, mutta oli pahoillaan ja sanoi, ettei semmoista olisi saanut tapahtua. Eikä rakastajaa ole enää, vaan he ovat suhteen lopettaneet. Siis se oli tapahtunut mitä olin sisimmässäni aavistellut. Se sattui saatanasti.

En ole ajatellut eroa eikä myös hän. Mutta kyllä luottamus minun puoleltani on mennyt. En oikein usko hänen vakuutteluihinsa. Ei nykyinenkään perhe-elämä ole niin jouhevaa kuin ennen. Koko ajan jokin painaa ajatuksia. Pari kertaa kuukauden aikana olemme rakastelleet, mutta silloinkin mielessä pyörii ajatus, että tätä on joku vieraskin vaimoni kanssa tehnyt. Taitaa myös vaimon ajatukset lentää muualle.

Olen myös miettinyt syytä tapahtumaan, enkä täysin voi sulkea pois itseäni. Myönnän olleeni viimeiset vuodet aika tavalla harmaa ja arkipäiväinen. On puuttunut sitä uuden kokeilua ja yllätyksellistä elämää. Mutta ei näin olisi kuitenkaan saanut tapahtua.

ota ero

 

[vierailijaolli]

Olemme jo 8v. olleet naimisissa, edelleenkin. Lapsiakin kaksi. Vuosi sitten alkoi mielestäni vaimossa näkyä pientä muutosta. Töistä kotiin tullessaan hän oli ikään kuin teennäisen rauhallinen ja silmien katsekontaktit lyhenivät. Hän vältti pienenkin riidan ja oli jotenkin tekorakastettava. Joskus hän yllättäen halusi rakastella poiketen niistä vanhoista kaavoista jotka vuosien myötä meille oli vakiintunut. Minusta hän siinäkin asiassa oli jotenkin muuttunut. Tunne oli muu ja hänellä oli aivan pieniä muutoksia liikkeissään, jotka minuakin viehättivät kovin. Rakastelu sujui, mutta kuitenkin hän vaikutti aavistuksen poissa olevalta.

Muutamia kertoja sain soiton, että hän ei pääse tulemaan kotiin totuttuun tapaan, vaan oli ilmaantunut jotain ylimääräistä töissä. Pari kertaa oli myös jokin seminaari joka vaati olemaan kotoakin yön, kaksi poissa. Niihinkin valmistautuminen oli näin jälkikäteen ajateltuna hieman arveluttavaa. Huomasin laukun pakkauksessakin sen, että mukaan sujahti ihmeteltävän monipuolinen varustus. En sitä silloin sen enempää ihmetellyt, mutta myöhemmin on tullut mieleen. Niiltäkin matkoilta palattuaan hän oli mitä rakastettavin ja kertoi ikävästään lapsiin ja minuun. Illalla taas oli pitkät yhteiset rakasteluhetket.

Kuukausi sitten aloin häneltä kyselemään, että missä oikein mennään. Huomasin hänen häkellyksensä ja kiemurtelun ja kieltämisen vaikeuden. Emme puhuneet sen illan aikana enää mitään, mutta emme riidelleetkään. Pari päivää tästä vaimo alkoi avautua. Hän kertoi, että hänellä on, tai oli rakastaja ja että hän on pettänyt minua. Anteeksi hän ei pyytänyt, mutta oli pahoillaan ja sanoi, ettei semmoista olisi saanut tapahtua. Eikä rakastajaa ole enää, vaan he ovat suhteen lopettaneet. Siis se oli tapahtunut mitä olin sisimmässäni aavistellut. Se sattui saatanasti.

En ole ajatellut eroa eikä myös hän. Mutta kyllä luottamus minun puoleltani on mennyt. En oikein usko hänen vakuutteluihinsa. Ei nykyinenkään perhe-elämä ole niin jouhevaa kuin ennen. Koko ajan jokin painaa ajatuksia. Pari kertaa kuukauden aikana olemme rakastelleet, mutta silloinkin mielessä pyörii ajatus, että tätä on joku vieraskin vaimoni kanssa tehnyt. Taitaa myös vaimon ajatukset lentää muualle.

Olen myös miettinyt syytä tapahtumaan, enkä täysin voi sulkea pois itseäni. Myönnän olleeni viimeiset vuodet aika tavalla harmaa ja arkipäiväinen. On puuttunut sitä uuden kokeilua ja yllätyksellistä elämää. Mutta ei näin olisi kuitenkaan saanut tapahtua.

älä kirjoittele jos ett pääse huorasta eroon

 

[vierailijaolli]

Olemme jo 8v. olleet naimisissa, edelleenkin. Lapsiakin kaksi. Vuosi sitten alkoi mielestäni vaimossa näkyä pientä muutosta. Töistä kotiin tullessaan hän oli ikään kuin teennäisen rauhallinen ja silmien katsekontaktit lyhenivät. Hän vältti pienenkin riidan ja oli jotenkin tekorakastettava. Joskus hän yllättäen halusi rakastella poiketen niistä vanhoista kaavoista jotka vuosien myötä meille oli vakiintunut. Minusta hän siinäkin asiassa oli jotenkin muuttunut. Tunne oli muu ja hänellä oli aivan pieniä muutoksia liikkeissään, jotka minuakin viehättivät kovin. Rakastelu sujui, mutta kuitenkin hän vaikutti aavistuksen poissa olevalta.

Muutamia kertoja sain soiton, että hän ei pääse tulemaan kotiin totuttuun tapaan, vaan oli ilmaantunut jotain ylimääräistä töissä. Pari kertaa oli myös jokin seminaari joka vaati olemaan kotoakin yön, kaksi poissa. Niihinkin valmistautuminen oli näin jälkikäteen ajateltuna hieman arveluttavaa. Huomasin laukun pakkauksessakin sen, että mukaan sujahti ihmeteltävän monipuolinen varustus. En sitä silloin sen enempää ihmetellyt, mutta myöhemmin on tullut mieleen. Niiltäkin matkoilta palattuaan hän oli mitä rakastettavin ja kertoi ikävästään lapsiin ja minuun. Illalla taas oli pitkät yhteiset rakasteluhetket.

Kuukausi sitten aloin häneltä kyselemään, että missä oikein mennään. Huomasin hänen häkellyksensä ja kiemurtelun ja kieltämisen vaikeuden. Emme puhuneet sen illan aikana enää mitään, mutta emme riidelleetkään. Pari päivää tästä vaimo alkoi avautua. Hän kertoi, että hänellä on, tai oli rakastaja ja että hän on pettänyt minua. Anteeksi hän ei pyytänyt, mutta oli pahoillaan ja sanoi, ettei semmoista olisi saanut tapahtua. Eikä rakastajaa ole enää, vaan he ovat suhteen lopettaneet. Siis se oli tapahtunut mitä olin sisimmässäni aavistellut. Se sattui saatanasti.

En ole ajatellut eroa eikä myös hän. Mutta kyllä luottamus minun puoleltani on mennyt. En oikein usko hänen vakuutteluihinsa. Ei nykyinenkään perhe-elämä ole niin jouhevaa kuin ennen. Koko ajan jokin painaa ajatuksia. Pari kertaa kuukauden aikana olemme rakastelleet, mutta silloinkin mielessä pyörii ajatus, että tätä on joku vieraskin vaimoni kanssa tehnyt. Taitaa myös vaimon ajatukset lentää muualle.

Olen myös miettinyt syytä tapahtumaan, enkä täysin voi sulkea pois itseäni. Myönnän olleeni viimeiset vuodet aika tavalla harmaa ja arkipäiväinen. On puuttunut sitä uuden kokeilua ja yllätyksellistä elämää. Mutta ei näin olisi kuitenkaan saanut tapahtua.

heitä pihalle

 

[vierailija]

Olemme jo 8v. olleet naimisissa, edelleenkin. Lapsiakin kaksi. Vuosi sitten alkoi mielestäni vaimossa näkyä pientä muutosta. Töistä kotiin tullessaan hän oli ikään kuin teennäisen rauhallinen ja silmien katsekontaktit lyhenivät. Hän vältti pienenkin riidan ja oli jotenkin tekorakastettava. Joskus hän yllättäen halusi rakastella poiketen niistä vanhoista kaavoista jotka vuosien myötä meille oli vakiintunut. Minusta hän siinäkin asiassa oli jotenkin muuttunut. Tunne oli muu ja hänellä oli aivan pieniä muutoksia liikkeissään, jotka minuakin viehättivät kovin. Rakastelu sujui, mutta kuitenkin hän vaikutti aavistuksen poissa olevalta.

Muutamia kertoja sain soiton, että hän ei pääse tulemaan kotiin totuttuun tapaan, vaan oli ilmaantunut jotain ylimääräistä töissä. Pari kertaa oli myös jokin seminaari joka vaati olemaan kotoakin yön, kaksi poissa. Niihinkin valmistautuminen oli näin jälkikäteen ajateltuna hieman arveluttavaa. Huomasin laukun pakkauksessakin sen, että mukaan sujahti ihmeteltävän monipuolinen varustus. En sitä silloin sen enempää ihmetellyt, mutta myöhemmin on tullut mieleen. Niiltäkin matkoilta palattuaan hän oli mitä rakastettavin ja kertoi ikävästään lapsiin ja minuun. Illalla taas oli pitkät yhteiset rakasteluhetket.

Kuukausi sitten aloin häneltä kyselemään, että missä oikein mennään. Huomasin hänen häkellyksensä ja kiemurtelun ja kieltämisen vaikeuden. Emme puhuneet sen illan aikana enää mitään, mutta emme riidelleetkään. Pari päivää tästä vaimo alkoi avautua. Hän kertoi, että hänellä on, tai oli rakastaja ja että hän on pettänyt minua. Anteeksi hän ei pyytänyt, mutta oli pahoillaan ja sanoi, ettei semmoista olisi saanut tapahtua. Eikä rakastajaa ole enää, vaan he ovat suhteen lopettaneet. Siis se oli tapahtunut mitä olin sisimmässäni aavistellut. Se sattui saatanasti.

En ole ajatellut eroa eikä myös hän. Mutta kyllä luottamus minun puoleltani on mennyt. En oikein usko hänen vakuutteluihinsa. Ei nykyinenkään perhe-elämä ole niin jouhevaa kuin ennen. Koko ajan jokin painaa ajatuksia. Pari kertaa kuukauden aikana olemme rakastelleet, mutta silloinkin mielessä pyörii ajatus, että tätä on joku vieraskin vaimoni kanssa tehnyt. Taitaa myös vaimon ajatukset lentää muualle.

Olen myös miettinyt syytä tapahtumaan, enkä täysin voi sulkea pois itseäni. Myönnän olleeni viimeiset vuodet aika tavalla harmaa ja arkipäiväinen. On puuttunut sitä uuden kokeilua ja yllätyksellistä elämää. Mutta ei näin olisi kuitenkaan saanut tapahtua.

Ki9

 

[vierailija]

Olemme jo 8v. olleet naimisissa, edelleenkin. Lapsiakin kaksi. Vuosi sitten alkoi mielestäni vaimossa näkyä pientä muutosta. Töistä kotiin tullessaan hän oli ikään kuin teennäisen rauhallinen ja silmien katsekontaktit lyhenivät. Hän vältti pienenkin riidan ja oli jotenkin tekorakastettava. Joskus hän yllättäen halusi rakastella poiketen niistä vanhoista kaavoista jotka vuosien myötä meille oli vakiintunut. Minusta hän siinäkin asiassa oli jotenkin muuttunut. Tunne oli muu ja hänellä oli aivan pieniä muutoksia liikkeissään, jotka minuakin viehättivät kovin. Rakastelu sujui, mutta kuitenkin hän vaikutti aavistuksen poissa olevalta.

Muutamia kertoja sain soiton, että hän ei pääse tulemaan kotiin totuttuun tapaan, vaan oli ilmaantunut jotain ylimääräistä töissä. Pari kertaa oli myös jokin seminaari joka vaati olemaan kotoakin yön, kaksi poissa. Niihinkin valmistautuminen oli näin jälkikäteen ajateltuna hieman arveluttavaa. Huomasin laukun pakkauksessakin sen, että mukaan sujahti ihmeteltävän monipuolinen varustus. En sitä silloin sen enempää ihmetellyt, mutta myöhemmin on tullut mieleen. Niiltäkin matkoilta palattuaan hän oli mitä rakastettavin ja kertoi ikävästään lapsiin ja minuun. Illalla taas oli pitkät yhteiset rakasteluhetket.

Kuukausi sitten aloin häneltä kyselemään, että missä oikein mennään. Huomasin hänen häkellyksensä ja kiemurtelun ja kieltämisen vaikeuden. Emme puhuneet sen illan aikana enää mitään, mutta emme riidelleetkään. Pari päivää tästä vaimo alkoi avautua. Hän kertoi, että hänellä on, tai oli rakastaja ja että hän on pettänyt minua. Anteeksi hän ei pyytänyt, mutta oli pahoillaan ja sanoi, ettei semmoista olisi saanut tapahtua. Eikä rakastajaa ole enää, vaan he ovat suhteen lopettaneet. Siis se oli tapahtunut mitä olin sisimmässäni aavistellut. Se sattui saatanasti.
Kannattaa
En ole ajatellut eroa eikä myös hän. Mutta kyllä luottamus minun puoleltani on mennyt. En oikein usko hänen vakuutteluihinsa. Ei nykyinenkään perhe-elämä ole niin jouhevaa kuin ennen. Koko ajan jokin painaa ajatuksia. Pari kertaa kuukauden aikana olemme rakastelleet, mutta silloinkin mielessä pyörii ajatus, että tätä on joku vieraskin vaimoni kanssa tehnyt. Taitaa myös vaimon ajatukset lentää muualle.

Olen myös miettinyt syytä tapahtumaan, enkä täysin voi sulkea pois itseäni. Myönnän olleeni viimeiset vuodet aika tavalla harmaa ja arkipäiväinen. On puuttunut sitä uuden kokeilua ja yllätyksellistä elämää. Mutta ei näin olisi kuitenkaan saanut tapahtua.

Tutkitut pääsi

 

[vierailija]

Olemme jo 8v. olleet naimisissa, edelleenkin. Lapsiakin kaksi. Vuosi sitten alkoi mielestäni vaimossa näkyä pientä muutosta. Töistä kotiin tullessaan hän oli ikään kuin teennäisen rauhallinen ja silmien katsekontaktit lyhenivät. Hän vältti pienenkin riidan ja oli jotenkin tekorakastettava. Joskus hän yllättäen halusi rakastella poiketen niistä vanhoista kaavoista jotka vuosien myötä meille oli vakiintunut. Minusta hän siinäkin asiassa oli jotenkin muuttunut. Tunne oli muu ja hänellä oli aivan pieniä muutoksia liikkeissään, jotka minuakin viehättivät kovin. Rakastelu sujui, mutta kuitenkin hän vaikutti aavistuksen poissa olevalta.

Muutamia kertoja sain soiton, että hän ei pääse tulemaan kotiin totuttuun tapaan, vaan oli ilmaantunut jotain ylimääräistä töissä. Pari kertaa oli myös jokin seminaari joka vaati olemaan kotoakin yön, kaksi poissa. Niihinkin valmistautuminen oli näin jälkikäteen ajateltuna hieman arveluttavaa. Huomasin laukun pakkauksessakin sen, että mukaan sujahti ihmeteltävän monipuolinen varustus. En sitä silloin sen enempää ihmetellyt, mutta myöhemmin on tullut mieleen. Niiltäkin matkoilta palattuaan hän oli mitä rakastettavin ja kertoi ikävästään lapsiin ja minuun. Illalla taas oli pitkät yhteiset rakasteluhetket.

Kuukausi sitten aloin häneltä kyselemään, että missä oikein mennään. Huomasin hänen häkellyksensä ja kiemurtelun ja kieltämisen vaikeuden. Emme puhuneet sen illan aikana enää mitään, mutta emme riidelleetkään. Pari päivää tästä vaimo alkoi avautua. Hän kertoi, että hänellä on, tai oli rakastaja ja että hän on pettänyt minua. Anteeksi hän ei pyytänyt, mutta oli pahoillaan ja sanoi, ettei semmoista olisi saanut tapahtua. Eikä rakastajaa ole enää, vaan he ovat suhteen lopettaneet. Siis se oli tapahtunut mitä olin sisimmässäni aavistellut. Se sattui saatanasti.

En ole ajatellut eroa eikä myös hän. Mutta kyllä luottamus minun puoleltani on mennyt. En oikein usko hänen vakuutteluihinsa. Ei nykyinenkään perhe-elämä ole niin jouhevaa kuin ennen. Koko ajan jokin painaa ajatuksia. Pari kertaa kuukauden aikana olemme rakastelleet, mutta silloinkin mielessä pyörii ajatus, että tätä on joku vieraskin vaimoni kanssa tehnyt. Taitaa myös vaimon ajatukset lentää muualle.

Olen myös miettinyt syytä tapahtumaan, enkä täysin voi sulkea pois itseäni. Myönnän olleeni viimeiset vuodet aika tavalla harmaa ja arkipäiväinen. On puuttunut sitä uuden kokeilua ja yllätyksellistä elämää. Mutta ei näin olisi kuitenkaan saanut tapahtua.

Ota pöhkö ero

 

[vierailija]

Mun exän pettäminen paljastui just kans niin, että seksi muuttui ihan erilaiseksi. Sitten mun olisi pitänyt hirveästi muuttua tämän toisen naisen mukaiseksi. Mies ehdotti tummia hiuksia (aina ollut vaaleat), olisi pitänyt laittaa rakennekynnet ja alkaa pitämään korkokenkiä. Jossain vaiheessa sitten täräytin suoraan, että keneksi minun pitää tässä nyt muuttua. Sitten alkoikin asiat selviämään.

 

[vierailija]

Mun exän pettäminen paljastui just kans niin, että seksi muuttui ihan erilaiseksi. Sitten mun olisi pitänyt hirveästi muuttua tämän toisen naisen mukaiseksi. Mies ehdotti tummia hiuksia (aina ollut vaaleat), olisi pitänyt laittaa rakennekynnet ja alkaa pitämään korkokenkiä. Jossain vaiheessa sitten täräytin suoraan, että keneksi minun pitää tässä nyt muuttua. Sitten alkoikin asiat selviämään.

Niin. No keneksi piti muuttua?