Tai oikeastaan jo toisen kerran viikon sisään. No, kummastakin oon onnellinen. Ja, toivottavasti oppinut. 
Ensin viime viikonlopena mä jätin asuntovaunun avaimen auton katolle. Laitoin tytölle turvavyön ja ajattelin, että en kyllä unohda sitä avainta siihen. Ja, vielä ajattelin, että noin kai ne tavarat katoaa, ku ihmiset asettaa jotain katolle siksi aikaa, että täräyttää itse ahterin penkkiin. Niin, sinnehän se jäi. Kotona sit mies kysyi, että missä av:n avain... Heti muistin että EEEEEEEEEEEiiiiii!!! Se on jossain yli sadankilometrin päässä ojanpientareella... |O
Onni oli mukana. Se oli jääny katon ja oven väliin sellaiseen rakoon...
Mä olin oikeesti niin onnellinen, että vannotin taivaisiin, et en koskaan aseta mitään katolle odottamaan....
Nyt, tunteroinen sitten.... :ashamed: Mä olin lähdössä tyttöjen kans kauppaan. Laitoin laukun katolle odottamaan, että sitasen tytöt vöihin. Ja, ajattelin, että se on niin iso, että ei sitä voi olla huomaamatta... Mut, sinne se jäi......... Kaupan pihalla huomasin, että voi EEEEEEEEEiiiiii!!!!!
S
Sit ajelin kotiin sillei, et kattelin minne se ois voinu tippuu, mut ei missään näkynyt. Mä, et no ei auta lähtä ku käveleen ja katsomaan. Sit hoksasin et siel on kaikki kodin avaimet ja jeeee... Musta tuntu, et mä alan märiseen. Puhelin oli sisällä. En onneksi voinu heti soittaa miehelle...
Sit naapurin rouva huutelee, että heeeeei, onko sulla tippunut laukku?! Mä et jooo. Se oli löytynyt tuolta isomman tien mutkasta.. JA, ette arvaa kuin helpotti!!
Mitä mä voin antaa löytöpalkkioksi löytäjälle? Mulla oli niin huojentunut olo silloin nokatusten, etten voinu ku kiitellä ja halata... :flower:
Ja, sitten vielä, että EN ENÄÄ IKINÄ ASETA LASTANIKAAN KATOLLE ODOTTAMAAN - ku en huomaa sitä kuitenkaan siepata mukaan.. :kieh: :saint:
Ensin viime viikonlopena mä jätin asuntovaunun avaimen auton katolle. Laitoin tytölle turvavyön ja ajattelin, että en kyllä unohda sitä avainta siihen. Ja, vielä ajattelin, että noin kai ne tavarat katoaa, ku ihmiset asettaa jotain katolle siksi aikaa, että täräyttää itse ahterin penkkiin. Niin, sinnehän se jäi. Kotona sit mies kysyi, että missä av:n avain... Heti muistin että EEEEEEEEEEEiiiiii!!! Se on jossain yli sadankilometrin päässä ojanpientareella... |O
Onni oli mukana. Se oli jääny katon ja oven väliin sellaiseen rakoon...
Mä olin oikeesti niin onnellinen, että vannotin taivaisiin, et en koskaan aseta mitään katolle odottamaan....
Nyt, tunteroinen sitten.... :ashamed: Mä olin lähdössä tyttöjen kans kauppaan. Laitoin laukun katolle odottamaan, että sitasen tytöt vöihin. Ja, ajattelin, että se on niin iso, että ei sitä voi olla huomaamatta... Mut, sinne se jäi......... Kaupan pihalla huomasin, että voi EEEEEEEEEiiiiii!!!!!
SSit ajelin kotiin sillei, et kattelin minne se ois voinu tippuu, mut ei missään näkynyt. Mä, et no ei auta lähtä ku käveleen ja katsomaan. Sit hoksasin et siel on kaikki kodin avaimet ja jeeee... Musta tuntu, et mä alan märiseen. Puhelin oli sisällä. En onneksi voinu heti soittaa miehelle...
Sit naapurin rouva huutelee, että heeeeei, onko sulla tippunut laukku?! Mä et jooo. Se oli löytynyt tuolta isomman tien mutkasta.. JA, ette arvaa kuin helpotti!!
Mitä mä voin antaa löytöpalkkioksi löytäjälle? Mulla oli niin huojentunut olo silloin nokatusten, etten voinu ku kiitellä ja halata... :flower:
Ja, sitten vielä, että EN ENÄÄ IKINÄ ASETA LASTANIKAAN KATOLLE ODOTTAMAAN - ku en huomaa sitä kuitenkaan siepata mukaan.. :kieh: :saint:
