V
"Vieraana"
Vieras
Hyviä kommentteja tuolla Hannele Törrösellä:
Psykologi ja lastenlääkäri: Pulassa olevat perheet tarvitsevat vanhan ajan kodinhoitajia - Kuopion perhetragedia - Kotimaa - Helsingin Sanomat
Vaikeisiin tilanteisiin ajautuneet perheet saavat Suomessa usein vääränlaista ja riittämätöntä tukea ongelmiinsa, sanoo psykologi Hannele Törrönen.
"Pelkkä psykologinen keskustelu ei johda yhtään mihinkään", hän huomauttaa. Muutama vierailu psykologin luona voi auttaa joitakin, mutta ei pahassa pulassa olevia.
Samaa sanoo myös lastentautien erikoislääkäri Tiina Tuomela, joka kirjoittaa aiheesta HS:n mielipidesivulla. "Suurin sosiaalipoliittinen virhe tapahtui 1990-luvulla, kun lapsiperheiden kotipalvelua supistettiin", Tuomela kirjoittaa.
Vuonna 1990 kotiapua sai Tuomelan mukaan 52 300 perhettä, kun vuonna 2012 apua saavia perheitä oli enää alle 9 000. Samaan aikaan lastensuojelun määrä on kasvanut kolminkertaiseksi, Tuomela kirjoittaa.
Törrönen on psykologi ja psykoterapeutti, joka on työskennellyt pitkään Ensi- ja turvakotien liitossa ja kirjoittanut varsinkin naisten väkivaltaisuudesta. Ammatissaan hän on havainnut, että monet apua tarvitsevat perheet ovat hyvin pettyneitä saamaansa apuun.
Viranomaiset puhuvat paljon "matalan kynnyksen avusta". Törrösen mukaan tämä ei auta todella vaikeissa tilanteissa.
"Ne ihmiset, jotka ovat suossa, eivät todellakaan lähde matalan kynnyksen paikkoihin. Se omakin kynnys lähteä kotoa on liian korkea."
Voi käydä myös niin, että vaikka matalan kynnyksen paikkaan pääsisikin, alkaa pyöritys. Ihmistä lähetetään viranomaiselta toiselle.
Törrösen mukaan tämä pyöritys on Suomessa suoranainen skandaali.
"On lastenpsykiatria, perheneuvolaa, koulukuraattoria, neuvolaa. Ihmisiä lähetetään sinne ja tänne. Heitä arvioidaan. Vanhemmuuden arviointi ja varhainen puuttuminen on seminaarihelinää. Tällaisesta hyötyvät vain kokoustilojen vuokraajat", hän sanoo.
Paras apu syvissä ongelmissa rämpiville vanhemmille on konkreettinen apu arjen keskellä, sanoo Hannele Törrönen. Lisäksi tuen pitäisi olla pitkäjänteistä ja pitkäkestoista. Intensiivistä.
Nyt lapsiperheet saavat Törrösen mukaan apua lastensuojelusta vain kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan.
"Nämä ihmiset tarvitsisivat avukseen ihmisiä, jotka ovat pitkäjänteisesti heidän elämässään. Ja myös konkreettisesti siellä kotona, auttamassa arjessa selviytymisessä."
Tällaista konkreettista arkiapua sosiaalialalla suorastaan halveksitaan, mitä Törrönen suuresti ihmettelee. Varsinkin kun on kyse näinkin naisvaltaisesta alasta.
"Kyllähän naisten pitäisi tietää, kuinka raskasta se arki voi olla!"
Törrönen muistelee kaiholla entisajan topakoita kodinhoitajia, jotka yhdessä vanhempien kanssa hoitivat kodin siivousta, laittoivat ruokaa ja leipoivat pullaa.
"Ihan sitä samanlaista tukea ja turvaa nämä ihmiset nyt tarvitsisivat."
Kuopiossa lauantaina tapahtuneiden lapsisurmien taustalla voi Törrösen mukaan olla lukuisia eri tekijöitä.
Hän korostaa, ettei tiedä tarkkaan juuri kyseisestä tapauksesta, eikä siis kommentoi sitä. Yleisellä tasolla voidaan kuitenkin pohtia, mikä lapsisurmien taustalla yleensä on.
Äärimmillään kyseessä on vakava mielenterveyden häiriö. Äiti tai isä voi olla psyykkisesti sairas.
"Ihmisellä on harhoja, joiden vallassa hän tekee surmat. Äänet käskevät tappaa", Törrönen sanoo.
Hän kuitenkin korostaa, etteivät suinkaan kaikki psyykkisesti sairaat ihmiset tapa lapsiaan.
Voi myös olla niin, että surma onkin täysin suunniteltu. Voi olla niin, ettei ihminen näe sillä hetkellä mitään muuta ulospääsyä epätoivoiselta tuntuvasta tilanteesta.
Mutta on myös mahdollista, että tilanne vain karkaa käsistä.
"Paiskomisen tekeekin sellaisella voimalla, että se vain karkaa", Törrönen sanoo.
Hannele Törrösen mukaan riski surmata lapsensa on ihmisillä, joita itseään on kohdeltu lapsina kaltoin.
Kurja lapsuus ei kuitenkaan vielä yksinään riitä selittäväksi tekijäksi. Riskiä lisää se, että ihmisellä ei ole ollut elämässään korjaavia ja korvaavia kokemuksia. Hän ei ole saanut kokemuksia huolenpidosta ja hoivasta.
"Nämä kaksi tekijää yhdessä. Se ei tee ihmisestä vielä pahoinpitelijää, että tällä on ollut vaikea lapsuus", Törrönen korostaa.
Kun näihin kahteen tekijään vielä lisätään ajankohtaiset paineet elämässä, on riski surmata lapsi jo huomattavasti suurempi. Tällaisia paineita voivat olla esimerkiksi ero ja sairastelu, koko arjen romahtaminen.
Silloin myös ihmisen sisäinen maailma romahtaa. Elämä voi muuttuu niin mustaksi, ettei ihminen osaa enää kommunikoida ja sanoa, mitä hän haluaa.
"Sillä hetkellä toiminta pelastaa. Ilman että ihminen on edes suunnitellut sitä", Törrönen sanoo.
Vaikka pulassa oleville lapsiperheille saataisiin minkälaista apua tahansa jatkossa, on silti syytä muistaa, ettei aina mikään apu auta.
Hannele Törhönen haluaa muistuttaa, että koskaan ei yhteiskunnassa tule olemaan aukotonta systeemiä, jonka avulla kaikki lapsisurmat voidaan estää.
"Se on fantasiaa. On harhaa, että meillä on jotkin mekanismit, jotka voivat estää tämän."
Psykologi ja lastenlääkäri: Pulassa olevat perheet tarvitsevat vanhan ajan kodinhoitajia - Kuopion perhetragedia - Kotimaa - Helsingin Sanomat
Vaikeisiin tilanteisiin ajautuneet perheet saavat Suomessa usein vääränlaista ja riittämätöntä tukea ongelmiinsa, sanoo psykologi Hannele Törrönen.
"Pelkkä psykologinen keskustelu ei johda yhtään mihinkään", hän huomauttaa. Muutama vierailu psykologin luona voi auttaa joitakin, mutta ei pahassa pulassa olevia.
Samaa sanoo myös lastentautien erikoislääkäri Tiina Tuomela, joka kirjoittaa aiheesta HS:n mielipidesivulla. "Suurin sosiaalipoliittinen virhe tapahtui 1990-luvulla, kun lapsiperheiden kotipalvelua supistettiin", Tuomela kirjoittaa.
Vuonna 1990 kotiapua sai Tuomelan mukaan 52 300 perhettä, kun vuonna 2012 apua saavia perheitä oli enää alle 9 000. Samaan aikaan lastensuojelun määrä on kasvanut kolminkertaiseksi, Tuomela kirjoittaa.
Törrönen on psykologi ja psykoterapeutti, joka on työskennellyt pitkään Ensi- ja turvakotien liitossa ja kirjoittanut varsinkin naisten väkivaltaisuudesta. Ammatissaan hän on havainnut, että monet apua tarvitsevat perheet ovat hyvin pettyneitä saamaansa apuun.
Viranomaiset puhuvat paljon "matalan kynnyksen avusta". Törrösen mukaan tämä ei auta todella vaikeissa tilanteissa.
"Ne ihmiset, jotka ovat suossa, eivät todellakaan lähde matalan kynnyksen paikkoihin. Se omakin kynnys lähteä kotoa on liian korkea."
Voi käydä myös niin, että vaikka matalan kynnyksen paikkaan pääsisikin, alkaa pyöritys. Ihmistä lähetetään viranomaiselta toiselle.
Törrösen mukaan tämä pyöritys on Suomessa suoranainen skandaali.
"On lastenpsykiatria, perheneuvolaa, koulukuraattoria, neuvolaa. Ihmisiä lähetetään sinne ja tänne. Heitä arvioidaan. Vanhemmuuden arviointi ja varhainen puuttuminen on seminaarihelinää. Tällaisesta hyötyvät vain kokoustilojen vuokraajat", hän sanoo.
Paras apu syvissä ongelmissa rämpiville vanhemmille on konkreettinen apu arjen keskellä, sanoo Hannele Törrönen. Lisäksi tuen pitäisi olla pitkäjänteistä ja pitkäkestoista. Intensiivistä.
Nyt lapsiperheet saavat Törrösen mukaan apua lastensuojelusta vain kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan.
"Nämä ihmiset tarvitsisivat avukseen ihmisiä, jotka ovat pitkäjänteisesti heidän elämässään. Ja myös konkreettisesti siellä kotona, auttamassa arjessa selviytymisessä."
Tällaista konkreettista arkiapua sosiaalialalla suorastaan halveksitaan, mitä Törrönen suuresti ihmettelee. Varsinkin kun on kyse näinkin naisvaltaisesta alasta.
"Kyllähän naisten pitäisi tietää, kuinka raskasta se arki voi olla!"
Törrönen muistelee kaiholla entisajan topakoita kodinhoitajia, jotka yhdessä vanhempien kanssa hoitivat kodin siivousta, laittoivat ruokaa ja leipoivat pullaa.
"Ihan sitä samanlaista tukea ja turvaa nämä ihmiset nyt tarvitsisivat."
Kuopiossa lauantaina tapahtuneiden lapsisurmien taustalla voi Törrösen mukaan olla lukuisia eri tekijöitä.
Hän korostaa, ettei tiedä tarkkaan juuri kyseisestä tapauksesta, eikä siis kommentoi sitä. Yleisellä tasolla voidaan kuitenkin pohtia, mikä lapsisurmien taustalla yleensä on.
Äärimmillään kyseessä on vakava mielenterveyden häiriö. Äiti tai isä voi olla psyykkisesti sairas.
"Ihmisellä on harhoja, joiden vallassa hän tekee surmat. Äänet käskevät tappaa", Törrönen sanoo.
Hän kuitenkin korostaa, etteivät suinkaan kaikki psyykkisesti sairaat ihmiset tapa lapsiaan.
Voi myös olla niin, että surma onkin täysin suunniteltu. Voi olla niin, ettei ihminen näe sillä hetkellä mitään muuta ulospääsyä epätoivoiselta tuntuvasta tilanteesta.
Mutta on myös mahdollista, että tilanne vain karkaa käsistä.
"Paiskomisen tekeekin sellaisella voimalla, että se vain karkaa", Törrönen sanoo.
Hannele Törrösen mukaan riski surmata lapsensa on ihmisillä, joita itseään on kohdeltu lapsina kaltoin.
Kurja lapsuus ei kuitenkaan vielä yksinään riitä selittäväksi tekijäksi. Riskiä lisää se, että ihmisellä ei ole ollut elämässään korjaavia ja korvaavia kokemuksia. Hän ei ole saanut kokemuksia huolenpidosta ja hoivasta.
"Nämä kaksi tekijää yhdessä. Se ei tee ihmisestä vielä pahoinpitelijää, että tällä on ollut vaikea lapsuus", Törrönen korostaa.
Kun näihin kahteen tekijään vielä lisätään ajankohtaiset paineet elämässä, on riski surmata lapsi jo huomattavasti suurempi. Tällaisia paineita voivat olla esimerkiksi ero ja sairastelu, koko arjen romahtaminen.
Silloin myös ihmisen sisäinen maailma romahtaa. Elämä voi muuttuu niin mustaksi, ettei ihminen osaa enää kommunikoida ja sanoa, mitä hän haluaa.
"Sillä hetkellä toiminta pelastaa. Ilman että ihminen on edes suunnitellut sitä", Törrönen sanoo.
Vaikka pulassa oleville lapsiperheille saataisiin minkälaista apua tahansa jatkossa, on silti syytä muistaa, ettei aina mikään apu auta.
Hannele Törhönen haluaa muistuttaa, että koskaan ei yhteiskunnassa tule olemaan aukotonta systeemiä, jonka avulla kaikki lapsisurmat voidaan estää.
"Se on fantasiaa. On harhaa, että meillä on jotkin mekanismit, jotka voivat estää tämän."
