Kerro rehellisesti,kumman vaihtoehdon valitsisit (sis.vaikeita päätöksiä)

[Hope]

Sen enempää selittämättä,kumman sinä valitsisit:

A) Elät onnettomana suhteessa jossa et rakasta puolisoasi niin kuin pitäisi vaan tunteet on enemmänkin kiintymystä ja tottumusta toiseen.Elät suhteessa pienten lastesi vuoksi ettet satuttaisi heitä.Ajattelet eroavasi vasta sitten kun lapset isompia.Et ole onnellinen.

B) Ajattelet myös itseäsi ja sitä miten elämä ja vuodet luisuu eteenpäin etkä ole onnellinen.Pelkäät että vanhana kadut elettyä elämää,onnettomana.Päätät erota vaikka tiedät että se on lapsille varmasti kova paikka.

Auttakaa mua päätöksen teossa.Päätöksen,joka on jo lähes tehty mutta ehkä jonkilaista tuke sille vielä haen.Vaikeita asioita.

 

[Hope]

Mistä tuo hymiö tuonne tuli,ei todellakaan ole tarkoitus sen tuolla olla..ei hymyilytä =(

 

[Hope]

Hymiön tilalla kuuluu siis olla vaihto ehto b...

 

[vieras]

Kiintymys ja tottumus voittaa.

 

[kangasajuruoho]

Mä yrittäisin elvyttää suhteen. Vaihtoehtona kun on sinkkuelämä tai suhde, joka taas myöhemmin muuttuu tavalliseksi.

 

[triplamama]

aivanko minä muutaman vuosi sitten!!! minä erosin ja vaikka aijoin olla ilman miestä loppuelämäni, olin 2 vkoa sinkkuna ja amor prkl ampui niin ison nuolen, ettei mitään järkeä. ero oli kaikille paras ratkaisu meidän tilanteessa, jopa lapsille. voimia.

 

[MaMa]

C) vaihtoehto?

Yritätte miehen kanssa saada suhteeseen uutta säpinää,yhteinen harrastus,mahdollisesti pariterapia,viikonloppuloma,katselkaa vanhoja valokuvia ja muistelkaa mihin toisissanne rakastuitte.

Jos senkään jälkeen ei suhteeseen tule mitään eroa niin sitten ero harkintaan.

 

[Starlight]

Itse tuollaisessa tilanteessa otin yhteyttä perheneuvolaan ja se kannatti. Mutta jos noista pitää valita niin B.

 

[Starlight]

Itse tuollaisessa tilanteessa otin yhteyttä perheneuvolaan ja se kannatti. Mutta jos noista pitää valita niin B.

 

[yoi]

tuo hymiö tulee kun laittaa B ) merkit ilman väliä..

mä pähkäilen ihan saman asian kanssa. voi kun osaisin auttaa, kun en osaa auttaa edes itseäni...

mies luulee että kaikki on hyvin, minä vain pyörittelen näitä asioita omassa päässäni ja elän onnettomana... tuntuu ettei ole pokkaa tarpeeksi lähteä.

 

[Tinttamooses7]

Riippuu tietenkin siitä millainen tuo totuttu suhde olisi,mikäli siihen liittyy muita,häiritseviä ongelmia(alkoholin liiallinen käyttö tai väkivalta tms.)niin valitsen vaihtoehdon b,mutta mikäli suhde muuten kunnossa ja hyvä niin tietenkin yrittäisin elvyttää suhdetta sekä itseni että lasteni tähden :hug:

 

[illuusia]

Jos noista tosiaan valita pitäisi niin sitten se B. En mä onnettoman haluaisi elää missään nimessä!

 

[sama tilanne]

itse olen valinnut vaihtoehto a!!!!
siis asun/ elän suhteessa josta rakkaus puuttuu elintaso on hyvä, asunto(rivari läheltä Tampereen kaupunkia 4km) ,auto ( volvo v70 2006vm) käyttörahaa kivasti ja kaksi lasta joilla hyvät / kalliit harrastukset!!!! heillä "kaikki kunnossa! olisi tiputus aika korkeaata jos ottasin ja lähtisin! tieden että mies "rakastaa" minua mutta mun tunteet on kuolleet jo ajat sitten lapset 6v ja 3v! mutta kullissit pysyy pystyssä rakkauden osalta!!!

 

[XXS]

Jälkimmäinen vaihtoehto.

 

[Onnellinen]

Valitsin eron juuri vastaavassa tilanteessa, nyt puoli vuotta yh-äitinä eläneenä en ole kertaakaan katunut valintaani. Ja tuntuu, että se oikea onnikin jo kolkuttelee ovella

 

[deziluu]

a ... joskus ne tunteet voi löytyä uudestaan. Jos Amor iskisi sitten jossain vaiheessa kovasti niin sitten voisin ehkä harkita uudestaan.

 

[sisar puoliQ]

eipä muuta voi neuvoa kun että kuuntele sydäntäs.tajuathan kuitenkin että kyllä se arki astuu tuleviinkin suhteisiin..

 

[sama tilanne]

siis Tre keskustaa!!! ei kaupunkia!

 

[EnnaH]

Ehdottomasti vaihtoehto B. Lapset eivät ole tyhmiä, ne kyllä vaistoaa vanhempien välisen rakkaudettomuuden. Hyvinvoiva, onnellinen, elämäänsä tyytyväinen vanhempi on parempi perusta lasten hyvinvoinnille, kuin onneton vanhempi joka piehtaroi rakkaudettomassa, toimimattomassa suhteessa.

Nimim. kokemusta on

 

[PahaSilmä]

Mä yrittäisin elvyttää suhteen. Vaihtoehtona kun on sinkkuelämä tai suhde, joka taas myöhemmin muuttuu tavalliseksi.

Ihan samaa mieltä. Se on ihan itsestä kiinni. Varsinkin jos suhteessa ei ole esimerksiksi väkivaltaa tai pettämistä ja kyse on vaan viilenneistä tunteista.

 

[d u m b o]

Valitsisin b) vaihtoehdon, mutta luultavasti käytännössä arkielämä on niin hektistä, että se vie mehut, joten ei ole voimia siirtyä elämässä eteenpäin, vaan junnaisisin siinä samassa tutussa parisuhteessa.

 

[Nti Univalo]

:/ kuta kuinkin samanlainen tilanne itsellä tällä hetkellä... me valittiin vaihtoehto c, varattiin aika pariterapiaan. Mies on kyllä vahvasti sitä mieltä ettei siitä mitään apua ole, mutta lupasi olla tosissaan mukana.

No aika näyttää oliko ajan tuhlausta ravata terapiassa kun oltaisiin voitu heti erota...
:hug: tsemppiä ap! Älä tee päätöksiä yksin vaan yhdessä miehesi kanssa.

 

[meah]

Yrittäisin elvyttää suhdetta omaan mieheen.
Mutta...

Jos ei onnistu, niin lähtisin.
Lapsille on karhunpalvelus pysyä yhdessä lasten takia.

Lähipiirissä on useampi kuin yksi nuori aikuinen, joka kokee järjetöntä syyllisyyttä ja käy päälääkärillä siksi, että vanhemmat olivat yhdessä vuosia vain lasten takia, ja erosivat sitten kun nämä lapset muuttivat omilleen.