Kerron kohta miehelle että olen raskaana, ei tule ilahtumaan uutisesta :( Jännittää ihan vähän reagointi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tunteet sekaisin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Niin, ehkä minäkin olen sisimmissäni lasta kuitenkin halunnut ja miehen "ei enää ikinä" jotenkin tarttunutkin minuun. Koska olen kyllä tiedostanut, että keskeytetyllä on iso mahdollisuus tulla raskaaksi, tavallaan olen varmaan ajatellut, että jos mies siihen suostuu niin ei olisikaan niin paha juttu hänelle se raskaus. Ja näin antanut sitten mennä keskeytetyllä.

Omat tunteet on aivan sekaisin. Tuntuu että en saisi olla iloinen raskaudesta, että pitäisi miehelle esittää pettynyttä (ehkä sen takia koska olen hänelle sanonut, etten minäkään halua lisää lapsia)

Miksi joku suostuu esittämään yhtään mitään kumppanille? Aidot tunteet peliin.
 
Mää kyllä,tein noin, että olin jo tehny testin ittekseni, sit pyysin miestä tuomaan apteekista testin ja tehtiin yhdessä uudelleen ja "yllätyin", no yllätyin kyllä oikeastikin, en millään meinannu uskoa ekaa testiä!!
Meillä tosin oli vauvan yritys juuri alkanut ja miehellä edellisessä suhteessa lapsettomuutta ja mulla jo ikää, siks en meinannutkaan uskoa kahta viivaa:)
 
Mää kyllä,tein noin, että olin jo tehny testin ittekseni, sit pyysin miestä tuomaan apteekista testin ja tehtiin yhdessä uudelleen ja "yllätyin", no yllätyin kyllä oikeastikin, en millään meinannu uskoa ekaa testiä!!
Meillä tosin oli vauvan yritys juuri alkanut ja miehellä edellisessä suhteessa lapsettomuutta ja mulla jo ikää, siks en meinannutkaan uskoa kahta viivaa:)

Tarkoitinkin tuota pelleilyä että esittää pettynyttä raskaudesta. Kun hän on iloinen. Kaikki ei ole kotona muumilaaksossa.
 
Meillä oli sovittu että lapsiluku täynnä, 3 lasta.
Imetin nuorinta vielä, oli vuoden ikäinen. Lisäksi käytettiin keskeytystä, kuvittelin että imetys olisi vielä suojannut koska kuukautiset eivät olleet alkaneet.
No raskaaksihan siinä tuli. Kyllä sitä vauvaa sitten alettiin odottamaan aivan innolla heti molemmat. Nopeasti siinä ajatukseen tottui :)
Kohtukuolema kuitenkin vei vauvan rv 35.
 
Mulla on kanssa jollain tavalla tyhmä tuo mies, että se paneskelisi paljaalla aina vaan jos saisi, vaikka ei halua lapsia enää. Meillä kun ehkäisynä on kumit. Minä taas itse haluaisin vielä lapsen, mutten todellakaan hyödynnä tuota mahdollisuutta että tulisin raskaaksi ja mies saisi minulle sanoa ettei ole halunnut lasta. En tajua tuommoisia miehiä jotka eivät halua lapsia mutta uhkapelillä vaan panevat menemään. Ja naisia jotka laskevat sen varaan että kyllä se mies lopulta innostuu lapsesta, siinä voi hyvin käydä niin että jää vallan yksin sen lapsen kanssa... Eri asia tietysti jos on oikeasti valmis yksinhuoltajaksi.
 

Yhteistyössä