Kerronko valheen vai totuuden?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ttt63
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

ttt63

Vieras
Olen lähdössä pienelle työmatkalle mies-työkavereiden kanssa. Mieheni on mustasukkaista sorttia. Tarkoituksena ei ole mitään salasuhdetta aloittaa. Mietin vain että kerronko miehelleni, että matkaseurani koostuu miehistä (totuus) vai että porukkaamme kuuluu myös itseni lisäksi naisia (valhe). En ole täysin varma, kuinka hankalaksi mieheni elämäni järjestää jos kuulee totuuden. Toisaalta, jos kerron valheen ja se tulee ilmi niin sekin todella herättää epäilyksiä. Pelkään todella mieheni reaktiota. Siksi kertominenkin on niin vaikeaa, tuntuu siltä, että olen tekemässä jotakin pahaa vaikka en olekaan. Mieheni kyllä tekee reissuja omien kavereidensa kanssa ilman minua. Olen jo tottunut siihen. Tosin niissä ei tietääkseni ole ollut naisia mukana porukassa. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
 
Kerro vain, että lähdet työmatkalle silloin ja silloin, palaat silloin ja silloin, mitä sitä matkaseuraa erikseen mainitsemaan. Jos sitten kysyy, niin totuus, valheella kun tuppaa olemaan lyhyet jäljet.
Eihän sitä nyt hyvänen aika kukaan voi toista estää työtään tekemästä tai sen vuoksi alkaa elämää hankaloittamaan? Tuskin pomosi hyväksyisi, jos sanoisit, että "minähän en työmatkalle lähde!"
 
Ihmettelen kanssa miksi sinun pitää kertoa matkaseurasi jos lähdet työmatkalle? Onhan siellä työpaikallakin niitä miehiä, joudutko tekemään niistäkin sitten lukua?
 
Kerrot, koska olet työmatkalla.
Silloin kun puhut matkasta, puhut niistä asioista, jotka sinä sinne valmistelet ja mitä odotuksia sinulla on niiden suhteen, sikäli kuin niissä on jotain yleistä kerrottavaa.
Jos mies kysyy seurastasi, niin kerrot niillä nimillä kuin yleensäkin työkavereistasi. Jos sinulla on tapana puhua esimerkiksi osastopäälliköstä, myyntipäälliköstä yms. puhut niin edelleen. Niistä ei matkan jälkeenkään tule Penoja, Makeja ja muita tuttavallisesti kutsutavia.
Älä odottele matkaa liian innokkaasti.
 
Minustakin on outoa, että pitää edes miettiä, että valehdellako vaiko kertoa totuus miehelleen ylipäätään m, saatika sitten työmatkasta! Kai miehesi tietää, että keitä työkavereinasi on - tai vaikkei heitä henkilökohtaisesti tuntisi, niin kai hän tietää, keiden kanssa teet töitä läheisimmin.

Kyllä ainakin minun mieheni tietää, että keiden kanssa minä työskentelen ja minä tiedän, että keiden kanssa hän tekee töitä. Miksi sitä pitäisi sen kummempaa työmatkasta edes kertoa kuin täydellinen totuus eli minne menen, mitä tekemään ja koska tulen takaisin, esimerkiksi tyyliin lähden perjantaina kuudelta aamulta, menen messuille osastoa pitämään meidän pomon kanssa ja tulen takaisin samana iltana kahdeksan maissa.
 
Itselläni on aina ollut vain miehiä työkavereina. Olen miesvaltaiselle alalle kouluttautunut ja sellaisella aina töitä tehnyt. Yhdessä työpaikassa oli konttoritöissä nainen, omistajan vaimo.
Miesvaltaisella alalla työskentely ei ole tuottanut koskaan mitään ongelmia parisuhteeseen.

Minun työkaverini ovat juuri näitä "Pera, Make, Saku, Tommi, Esa"-miehiä. Puhun heistä aina etunimillä. Olisihan se enemmän kuin outoa puhua heistä sukunimillä tai tittelillä kotona koska me olemme vuosia tehneet töitä keskenämme ja olemme oikein hyviä työkavereita ja ystäviä vapaa-ajallakin. Meillä on yhteisiä harrastuksiakin.

Jos sinun pitää salailla/valehdella miehellesi arkipäiväisistä normaaleista jutuista, parisuhteesi ei ole kunnossa.
 
Joo ymmärrän, että pitäisi kertoa totuus matkasta. Mutta jos on mustasukkainen mies, niin ei sille voi kertoa. Mies kuvittelee kaikenlaista ja voi sitten tehdä nopeita päätöksi ja muuta ikävää tehdä. Miehet on niin erilaisia tällaisissa asioissa. On itselläni mustasukkainen mies ja jatkuvaa jankutusta jostain mitä en ole tehnyt ja saan kuulla jatkuvasti tai jostain miehestä, vaikka ei ole mitään ollut.
 
miksi olet sellaisessa parisuhteessa jossa mies ei luota sinuun?
Eikö ole itselle raskasta ja kuluttavaa elää jatkuvasti varpaillaan ja miettiä koko ajan mitä voi sanoa tai miten jonkun asian voi sanoa?

Eikö miehesi halua hakea apua mustasukkaisuuteensa terveydenhuollon piiristä?
 
Kiitos paljon kommenteista. Kyllä, tämä on joskus raskasta, kun on tunne että ei voi olla aivan "vapaasti" kun tuntuu että on epäilyksen alaisena. Mutta tämä elämä ei ole niin mustavalkoista. Kun on perhettäkin, niin ei ole helppoa vain häipyä ja aloittaa uusi elämä muualla. Ja sekin pelottaa! Varmasti moni ihmettelee tällaista käyttäytymistä, mutta meitä on moneen junaan. Ja parisuhdekin muokkaa ihmistä koko ajan, olisin varmasti erilainen jos olisin elänyt itsekseni tai jonkun muun kanssa. Ulkopuolisen silmin tilanne näyttää erilaiselta (yksinkertaisemmalta?) kuin täältä sisältäpäin.
 
yhtään erilaista, jos kotona on mustasukkainen vaimo. Hänestäkin voisi sanoa, että miksi olet sellaisen kanssa? Että ettehän naiset anna eroamisohjeita vain mustakukkaisen miehen puolisolle.

kannattaa kertoa totuus, mutta sitten vasta tarkemmin kysyttäessä ja jos aiheuttaa harmia, niin kysyä, että pitäisikö sitten jättää työpaikka?
 
Ymmärrän aloittajan kysymyksen ja huolen täysin! Ihan kuin olisi omista sormistä tämä kirjoitus!
Minäkin miettisin todella mitä kertoisin, mutta minulla ei ole yhtään naistyökaveria..joka myöskin osaltaa aiheuttaa välillä epäilyjä "sulla taitaa olla joku uus ihastus" "sulla on jo vissiin uus elämä kiikarissa...". No se siitä.

Edellä joku mielestäni antoi hyvän neuvon, että kerrot tulevasta työmatkasta ja jos kysytään muista osallistujista, niin sitten kerrot myös ketä on lähdössä mukaan. Jos meillä jälkeenpäin sitten kysyttäisiin, että ketä työmatkalla oikein oli mukana ja selviäisi, että vain miehiä, niin siitäkin nousisi haloo. Miksei etukäteen voitu asiasta kertoa jne.

No, tsemppiä joka tapauksessa aloittajalle. Toivottavasti voit työmatkasi tehdä ilman perheriitaa.
 
Itse en jaksaisi jatkuvia epäilyjä viikkoa pidempään. Sitten tulisi stoppi ja vakavan keskustelun paikka. Jos mustasukkaisuus jatkuisi, eikä puoliso suostuisi hoitoon menemään ottaisin aivan varmasti eron. Riippumatta siitä onko lapsia vai ei, ollaanko oltu yhdessä viikko vai 20 vuotta.

Elämä on helkkarin lyhyt aika. Jos puolisoni ei luota minuun yhtään, miksi haaskaisin aikaani sellaisen ihmisen kanssa?
 
Nyt olen sitten ilmoittanut puolisolleni matkasta, kerroin totuuden! En pystynyt kertomaan muuta. Hän järkyttyi. Ei ymmärrä, miten voin mennä miesporukassa matkalle (jossa ollaan yötäkin). Työkaverini sattuvat nyt olemaan miehiä, en ole siihen itse syypää, yritin selittää. Reaktio ei kuitenkaan ollut niin kamala kuin olin pahimmillaan kuvitellut. Toivon, että tilanne säilyy rauhallisena. En halua kovin seikkaperäisesti kuvailla tilannettani siinä pelossa, että joku tunnistaa minut. Siksi kirjoitukseni on hiukan "vaillinaista".
 

Similar threads

M
Viestiä
15
Luettu
15K
I
T
Viestiä
4
Luettu
1K
P
J
Viestiä
12
Luettu
2K
N
L
Viestiä
4
Luettu
629
Aihe vapaa
oikeinkirjoitus
O

Yhteistyössä