Kerronko

[kirjoittajalle?]

Tuttavani kertoi jokin aika sitten epäilevänsä että eräällä nettipalstalla on kirjoittanut eräs yhteinen naisystävämme. Luimme yhdessä sitten näitä kirjoituksia ja päädyimme siihen että hän se todella on, ei epäilystäkään. Siksi oli vaikea tunnistaa, että osa hänen jutuista on aivan valhetta, mutta totuutta oli kuitenkin sen verran (ja asuinpaikkakin ilmoitetuna suurinpiirtein) että hänet niistä kyllä tunnistaa.
Pitäisikö kertoa ystävällemme että hänet on tunnistettu?
Tuli myös mieleen, että voisiko joku josta hän kirjoittaa, nostaa oikeusjutun häntä vastaan. Vai pitääkö siellä olla nimeltä mainittuna henkilöt joista hän näitä valheita kertoo?
Vähän pelkään ystäväni puolesta, en oikein ymmärrä miksi hän tällaisia kirjoittaa, onko hänellä kaikki sittenkään hyvin

 

[anonyymi]

Tämän palstan idea on se, että saa esiintyä anonyyminä. Ehkä ystävänne, jos se nyt on hän, ei koe teitä niin hyviksi ystäviksi että voisi kertoa ongelmiaan teille suoraan. Aivan naurettavaa mennä perässä sanomaan että hei olitko se sinä.
Jos ystävällänne on ongelmia yrittäkää mieluummi saada hänet avautumaan. Sitäpaitsi näillä palstoilla kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa, tuskin kaikki ovat jatkuvasti täysin totuudenmukaisia tai tosissaan tekstiensä kanssa.

Huh sentään. Kunnon suomalaista kyttäystä kerrassaan.

 

[Jaa a]

Et todellakaan voi olla varma, oikeasti!

Kuule Suomikin, vaikka on pieni maa, niin tänne kyllä mahtuu ja todella mahtuu niin paljon kaikenlaisia sattumuksia!

Ihan hyvät ""mahdollisuudet"" on ettei tutttavanne ole kirjoittanut niitä viestejä! Oikeasti siis.

Itse olen näitä urakalla nuohonnut ja niin on sattumuksina tullut sellaisia viestejä että ihan kuin meikäläisen kirjoittamia. Olen itsekkin ""pelännyt"" että jos joku vaikka luulee että on juuri SE viesti onkin minun kirjoittamani!

On kuule mennyt muiden töistä kirjoittamat aikast yksityiskohtaisetkin jutut niin kohdalleen, että..

Samaten on riitoja, parisuhdejuttuja ihan kuin omasta viestistäni. On vielä mennyt veljen avovaimot, siskot, jne. Riidat, kummiasiat kaikki aivan kohdalleen. Jos joku lähipiiristä olisi ne viestit lukenut, olisi varmasti luullut että olen itse ne kirjoittanut!

Voi kyllä Suomeen mahtuu paljonkin ihan samanlaisia tilanteita, olen itse sen huomannut ""ikävä kyllä"".

 

[Ap]

Olen 100 % varma että se on hän, siitä ei ole ollenkaan mitään epäilystä.
Se tässä vain mietityttää, että onko hänellä kaikki hyvin kun hän kirjoittaa sellaisia valheita toisista ihmisistä. Mietin että ajatteleeko hän oikeasti niin vääristyneesti vai onko se hänelle eräänlaista terapiaa tai jotain omanlaista huumoria vai mitä. Olen oikeasti huolestunut hänestä

 

[no entä]

Entä jos vastaat palstan kautta muka tavallisena viestinä?

 

[?]

Mikä viesti ja missä? Kerro tarkemmin, niin osaamme sanoa onko aihetta mihinkään, vai onko sulla oma lehmä ojassa?

 

[usko]

no periaatteessahan nimiä ei saa kyllä ehkä hyvän netiketin mukaan pistää palstoille - siis muiden nimiä.

Muutenhan et kyllä voi takuuvarmasti ketään täältä tunnistaa, mielestäni.

Kuka täällä muutenkaan 100 % totuutta puhuu? Itse ainakin sorrun välillä liioitteluun, provosoin. Ja valehteluahan sekin jo on, kun muuttaa ne nimet, jos jostain toisista ihmisistä puhuu? Tai puhuu tapauksesta / tapahtumasta omana kokemuksenaan (ja näin välttää sen, että puhuu vaikka siskostaan). Lisäksi ihan tahallani muuttelen mm. sitä paikkakuntaa, että .... ylikiinnostuneet naapurit ""ei muka"" keksi, että se olen minä. ;-)

Periaatteessahan täälläkin voi loukata kunniaa. Jos jonkun koko nimi on mainittu.

 

[Ap]

No tuo on huojentava tieto, että hänelle ei voi tulla seuraamuksia kun ei sentään ole mitään nimiä maininnut. Sillä, että minä tunnistan hänet 100 % varmasti, ei ole merkitystä, koska minä en mitään oikeusjuttua nosta.

Sikäli kauheaa että hän valehtelee toisista ihmisistä aika rankasti todella negatiivisia asioita, en tiedä miksi hän niin tekee. Tuntuisi, että jos esim. hakee apua ongelmiin, mitä hyötyä siitä hänelle on. Sitä olenkin ajatellut että hän ehkä hakee sympatiaa, jos hän kokee ettei todellisessa elämässä sitä saa. Netissähän ei kukaan voi tietää tuntemattoman kirjoituksista onko ne totta vai ei.

Sekin tuli mieleeni, että jos kerran mekin pystyimme tuttavani kanssa hänet tunnistamaan, näin voi tehdä joku muukin, joku sellainen joka ei tiedä mikä on oikeasti totta ja hän saattaa sitten uskoa nämä hänen toisista ihmisistä kirjoittamansa valheet.
En tiedä uskaltaisinko kertoa hänelle, ehkä hän loukkaantuisi ja nolostuisi kenties. Mutta jotenkin haluaisin auttaa häntä. Hän ei vaan todellisessa elämässä puhu näitä, joten en tiedä mitä sanoisin.

 

[Ap]

Ei ole omaa lehmää ojassa. Hän ei kirjoita minusta (onneksi), olisi varmaan kohta entinen ystävä jos kirjoittaisi minusta valheita.

 

[Lalla]

Siis sitä ihmettelen miten sä voit sen kirjoittajan tunnistaa varmasti jos se VALEHTELEE, sehän voi olla sellanen ihminen jolle ne on totuuksia.

 

[Salla]

Taidat itse alkuperäinen tarvita hoitoa jos kuvittelet tietäväsi että joku kirjoittaja kirjoittaa tuttavistasi ja valehtelee. Ehkä joku muu kirjoittaakin joistain muista ihmisistä totuuksia. Eräs vanhempi sukulaisnaiseni oli niin mustasukkainen miehestään että kuvitteli lehden Sekalaista-palstan nimettömiä vihjailevia viestejä miehensä ja joidenkin naisten salaiseksi yhteydenpidoksi...

 

[itse miettisin...]

niin, mietipä itse kuinka moni voi ""sinuna"" kuvailla asioita...heh,heh..tällä ja näillä palstoilla ihmissset heittää skeidaa, en usko näissäkään jutuissa moneen prossaan...mielikuvituksen tuotetta..

älä ihmeessä kysy, sillä jos todellakaan hän se ei ole, NIIN sä itses häpäiset....

 

[?]

No, nämähän ovat kaikki julkista luettavaa, joten anna nyt tulla sen jutun otsiko ja nimimerkki ja ppalsta, josta on kysymys. Ihan vain että tiedän onko se vaikka minun kirjoittamani juttu.

 

[palstoja]

on kyllä erilaisia. Jollain palstoilla kirjoitetaan pakosti aina samalla nimimerkillä, halutessa voi itsestään myös kirjoittaa esittelyn, (siis jotkut haluavatkin että heidät tunnistetaan.)Minäkin kyllä ihmettelen miten jotkut noilla tuollaisilla palstoilla viitsivät kirjoitella muitten ihmisten asioista. Miettinyt vähän samaa joskus, että jos tietyt kirjoitukset koskisi minua tai lähipiiriäni, ei saattaisi olla kaukana luetuttaa juttuja virkavallalla.

 

[on]

oikeasti aika huvittava tilanne jos/kun tietää jonkun kirjoittajan tutukseen, ja niitä höpönlöpöjä putoilee jatkuvasti. Joillain on ihan oma elämä netissä, mutta eihän siinä mitään niin kauan kun ei ulkopuolisia höpöihinsä sotke.

 

[Guest]

Kerro ensin meille. Mikä palsta, mikä juttu???!!!

 

[täällä]

palstoilla on niin paljon eri mielipiteitä,että moni samastuu toisen juttuihin ja alkaa jutella niitä ominaan.paljon on saman tyyppisiä vastauksia,ei täällä kai vaihtuvuus ole kovin suurta,jos ei joku satunnainen kävijä laita jonkun kommetin jonnekin.Etköhän tee härkäsestä kärpäsen!

 

[No]

kerroitko?

 

[aika]

oudon sävyisiä nuo kommentit joita ap on saanut. Hänkö tässä on jotain väärää tehnyt? Ehkä savy saattaa olla eri jos törmäätte siihen, että joku kirjoittelee teistä netissä tunnistettavasti puutaheinää. Eikä sen minusta tarvitse olla edes puutaheinää, kenenkään henkilökohtaisista asioista ei tarvitsisi kirjoitella yhtään mitään (vaikka olisi tottakin).
Uskon että netti on joillekkin paikka jossa rakennetaan maailmaa sille omalle mallille. Kun omat asiat ensin liiottelee yläkanttiin, ja vielä painelee muut ihmiset alakanttiin, saa sitten edes jossain kokea olevansa jotain mihin ei arkielämässä yllä.

 

[heko heko]

Paskanmarjat. Haastapa nyt minut oikeuteen, kun haistattelin sulle. Mä ainakin kirjoitan mitä tykkään, ja jos se ei sovi ylläpidolle ne voi poistaa sen viestin.

Jos kirjoittaa anonyyminä, nimiä mainitsematta erilaista tapahtumista eri henkilöiden välillä niin siinä haetaan omalle näkökulmalle kommentteja.
Kenelläpä maistä ei olisi joskus tilanteita, joista tahtoisi ulkopuolisen näkökulman, vaikka anonyymisti?

Se, että kuvittelee itsensä tai ystävänsä aiheen kohteeksi kuvastaa jo jonkinlaista mielen järkkymistä... tätä ja montaa muutakin kanavaa käytetään muuallakin kuin pienessä Suomessa.

 

[en]

usko että ap nyt tarkoittaa tälläistä palstaa niinkun tämä. Täällä kaikki onkin anonyymejä.

 

[mielipide:]

täällä olevat mielipiteet pitäisivät kertoa joko kertojan omasta elämästä tai sitten olla ns ""yleisiä kannanottoja"" esim. uskottomuuteen, ystävyyteen, työelämästä ym. Ei kenenkään toisen yksityiselämää saisi täällä todellakaan availla, koska jos sen tunnistaa, niin todella voi loukata.

Monet asiat koskettavat monia muitakin ihmisiä mutta voi olla ""erikoislaatuisia"" tapahtumia, jotka joku voi jonkun elämäksi tunnistaa ja siksi tällaisiä asioita ei mielestäni saa toisen elämästä kertoa... puhumattakaan, että kertoja kertoo oman näkemyksensä, mikä ei todellakaan ehkä ole se ""totuus"" kyseisen ihmisen elämästä.

 

[anonyymi]

Olen vuosia kirjoitellut Elleissä elämästäni avoimin kortein.
Jos juttuni ovat loukanneet jotakuta, niin pyydän anteeksi.

Olen kertonut ihmisille kirjoittelevani Elleissä. Kuka tahansa tuttavani, työkaverini tai kummin kaimani voi lukea kirjoituksiani milloin vain.

Kirjoittelen vaihtuvilla nimimerkeillä. Jos joku jaksaa seurata järjenjuoksuani, niin hänellä on elämässään liian vähän virikkeitä.

Joku aika sitten muutamat palstalaiset kyttäsivät tekstejäni.
He olivat tunnistavinaan minut kirjoitustyylistäni.

Sama ongelma on ollut hyvin monella muullakin palstalaisella. Hyviä kirjoittajia on savustettu pois palstoilta vuosien myötä.

Varsinkin pallopalstalla on ollut mahdottomia riitoja ja välistä riidat ovat äityneet lähelle oikeusjuttuja.

Sain live-elämässäni tarpeekseni taistelusta tuulimyllyjä vastaan. En ole niin tyhmä, että lähtisin hankkimaan itselleni herjaussyytettä Elleissä kirjoittelun takia.

Elämäni on tavallista tavallisin. Juopon exänä katselin äsken kotimatkalla suomalaista elämänmuotoa yleisissä liikennevälineissä ja kadunvarsilla. Nuorilla ihmisillä on yleensä sätkä hampaissa ja kaljapullo kourassa. Iso lauma ihmisiä istui kallioilla Jäähallin vieressä. Liekö ollut joku rockkonsertti vai mikä. Porukka ei ollut nyt kuitenkaan pahimmasta päästä. Pelkään gootteja ja helvetin enkeleiden näköisiä otuksia.

Exäni on maailman kiltein ja lutusin ihminen. Suomalainen elämäntapa vei hänet menessään. Ehkä kirjoituksistani on joskus ollut jotain hyötyä.

Moni toimittaja potee jutun puutetta. Ehkä näistä Ellien höpinöistä joku keksii jotain jutun juurta.

Palstalla on monta hyvää ammattikirjoittajaa Saimi Nousiainen ja moni muu. Lueskelin äsken riksakuskina Intiassa jutun.

Tuosta tuli yksi muisto mieleeni. Kirjoitan sen tähän loppuun kevennyksenä kolmosen uutisten tyyliin. (Olen kertonut saman tarinan jo tuhat kertaa Al-Anon-ryhmissä tai sitten Elleissä ja live-elämässä.)

Näin kerran avioliittoni loppumetreillä läheisen huutokauppakamarin pihassa riksat. Olimme tulossa syömästä ja menimme huutokauppaan. Mies oli humalassa ja äityi huutamaan tolkuttomasti tavaraa.
Kotiin tullessa meillä oli huudettuna seinäkello, iso lipasto, nuhjuinen antiikkituoli. Pakettiauto toi tavarat pihaan.

Huutokauppareissun jälkeen seurasi monta kuukautta riitaa isän ja tyttären välillä, joka huipentui huonekalujen repimiseen molempien osapuolten välillä. Tuolin jalat repivät seiniä ja niihin tuli mustia naarmuja.

Lopun tarinan tiedättekin. Kertomistani tapauksista on aina aikaa yli puolikymmentä vuotta. Jos joku tunnistaa tarinamme, niin annan hänelle kymmenen pistettä ja papukaijan merkin.

Ei kaikilla ole varaa kalliiseen terapiaan. Minulla kaikista vähiten. Kun en hommannut sitä uutta miestä, joka on eronneelle naiselle kuulemma parasta lääkettä sydänsuruihin, niin korvaan puutteen löpisemällä Elleissä.

Jos juttuni ovat jollekin liian rankkaa luettavaa, niin neuvon vierittämään palkkia fiksumpaan viestiin.

Ehkä toimittajat väsyvät veivaamaan salarakasjuttuja ja ammentavat aiheita Ellien palstoilta.

Elämäni on tasaisen harmaata kuten Vanhasen perheessä.
Mutta mielikuvitukseni on rikas ja menneisyyteni värikäs.

Joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään kasku ei päde meikä Elliin. Minä muistelen vanhoja niin kauan kuin elän.

Varautukaa siis riitaisiin oikeustaisteluihin. Avioeroni oli Suomen hupaisin. Aion viihdyttää sillä vielä vuosikymmeniä lukijoitani. Jos täällä väsytään, niin ehkä sitten väsään aiheesta omakustannuskirjan.

Toivomukseni on, että kirja asetetaan Lipposen erokirjan viereen, vaikka aakkosissa olemmekin eri kirjaimella alkavia.

 

[Heini]

Mietin sinua, eri nimimerkeillä kirjoittava nainen: mikä sinulle tekee exästäsi pakkomielteen? Miksi kirjoitat aina nuo samat asiat, eli ""ex oli juoppo, en halunnut erota, en ole koskaan enää kenenkään kanssa, luen sitä ja sitä siitä ja siitä lehdestä"" ym? Oletko koskaan ajatellut, että sinulla voisi olla päässä vikaa hieman? Ei millään pahalla.

En halua, että loukkaannut, eikä sinun tarvitse poistua jankkaamasta noita asioita, mutta älä ihmettele, kun kukaan ei itse asiassa koskaan keskustele kanssasi. Irrationaalinen ja sekava tyylisi on hyvin raskas lukea, etkä sinä halua muuta kuin toitottaa omia asioitasi, sitä mitä olet tehnyt, lukenut tai kokenut. Se on itsekästä eikä kiinnosta lukijoita.

 

[ihminen]

joka jankkaa menneitä huonoja asioita ei todellakaan elä itse vaan ""levy on jäänyt päälle"". Jokainen joskus kertaa menneitä ja joku asia voi jäädä loppuelämän traumaksikin vaan kuitenkin jatkettava ja löydettävä niitä uusia tarinoita. Ymmärrettävä, että jokaisella on kipukohtansa elämässä. Mitä enemmän katsoo sitä toista ihmistä silmiin ja kysyy: ""mitä sinä tarvitset/tunnet?... sitä paremmin voi elämä jatkua eteenpäin. Joskus se on vaikeaa, kun kovasti kolhiintunut tuulen tuiverruksessa, meren aallokossa.