V
vieras
Vieras
Vähän taustaa: Olin erään itseäni nuoremman miehen kanssa vuosia sitten enemmän tai vähemmän vakavissani, mutta ammattini takia suhteesta ei silloin voinut tehdä kovinkaan julkista niissä piireissä, joten lopulta muutimme erillemme suht pitkän yhdessäolon jälkeen ja päätimme suhteen yhteistuumin. Tämän jälkeen tapailimme toisiamme vielä satunnaisesti, vaikka mies seurustelikin jo toisen naisen kanssa. Se suhde tosin kariutui pian sen jälkeen.
Aikaa vierähti ja työ vei miehen mennessään toiselle paikkakunnalle. Sattumalta sain itsekin vakipaikan samoilta seuduilta kuin tämä mies, ja aloimme taas viettää silloin tällöin öitä toistemme luona, hauskanpitoa ilman minkäänlaisia sitoumuksia, ja sellaisena sen oli kai tarkoituksena pysyäkin, kunnes nyt tajusin olevani raskaana.
Ongelmani on se, että haluan kaikki tai en mitään. En halua lapselleni mitään viikonloppuisää, vaan sellaisen, joka on läsnä lapsen elämässä. Minun puoleltani asian suhteen ei ole ongelmaa, voisin hyvin kuvitella meidät kasvattamaan lapsen yhdessä, ja sitä paitsi sisimmissäni rakastan ja olen aina rakastanutkin tätä miestä. Mutta. Nyt mies on alkanut tohkeissaan puhua ulkomaille muutosta, kun "eihän hänellä ole täällä mitään mikä estelisi lähtöä". Tiedän, että se olisi miehen unelmien täyttymys, ja toivon hänelle kuitenkin aina parasta. Mutta mitä siitä sitten loppujen lopuksi tulisi, kun minä ja lapsi asuisimme täällä ja isä täysin toisessa maassa?
Olisiko vain parasta, etten kertoisi hänelle koko raskaudesta, ja kasvattaisin lapsen yksin, ja antaisin miehen elää unelmaansa toisaalla? Olen täysin rikki tämän asian kanssa kun en tiedä mitä tehdä...
Aikaa vierähti ja työ vei miehen mennessään toiselle paikkakunnalle. Sattumalta sain itsekin vakipaikan samoilta seuduilta kuin tämä mies, ja aloimme taas viettää silloin tällöin öitä toistemme luona, hauskanpitoa ilman minkäänlaisia sitoumuksia, ja sellaisena sen oli kai tarkoituksena pysyäkin, kunnes nyt tajusin olevani raskaana.
Ongelmani on se, että haluan kaikki tai en mitään. En halua lapselleni mitään viikonloppuisää, vaan sellaisen, joka on läsnä lapsen elämässä. Minun puoleltani asian suhteen ei ole ongelmaa, voisin hyvin kuvitella meidät kasvattamaan lapsen yhdessä, ja sitä paitsi sisimmissäni rakastan ja olen aina rakastanutkin tätä miestä. Mutta. Nyt mies on alkanut tohkeissaan puhua ulkomaille muutosta, kun "eihän hänellä ole täällä mitään mikä estelisi lähtöä". Tiedän, että se olisi miehen unelmien täyttymys, ja toivon hänelle kuitenkin aina parasta. Mutta mitä siitä sitten loppujen lopuksi tulisi, kun minä ja lapsi asuisimme täällä ja isä täysin toisessa maassa?
Olisiko vain parasta, etten kertoisi hänelle koko raskaudesta, ja kasvattaisin lapsen yksin, ja antaisin miehen elää unelmaansa toisaalla? Olen täysin rikki tämän asian kanssa kun en tiedä mitä tehdä...
