Kertoisitko lapsesi kaverin äidille..?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hankalassapaikassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hankalassapaikassa

Vieras
Lapseni on kolmasluokkalainen. Hänen paras kaverinsa asuu tässä lähellä ja ovat päivittäin leikkimässä, yleensä sen kaverin luona. Aiemmin tämä kaveri kävi usein meilläkin, mutta ei enää.

Syykin on tainnut selvitä. Aina, kun hän tuli meille, alkoi iPadin kärttäminen ja melkein sen repiminen minulta, jos olin vaikka kirjoittamassa sähköpostia tai lukemassa uutisia. Ihmettelin tuota käytöstä.

Nyt lapseni kertoi minulle, että tämä kaverinsa pelaa salaa vanhemmiltaan joka aamu ja iltapäivä ennen vanhempien tuloa (ja siis aamulla, jos on esim klo 10 kouluun meno) Clash of Clansia (vai miten se nyt kirjoitetaan...). Eli siis päivittäin 2-3 tuntia. Vanhempansa eivät tiedä tästä, vaan luulevat lapsensa pelaavan vain perjantaina jolloin on pelipäivä. Lastani harmittaa se iPadin tuijottaminen, koska eivät enää leiki esim Legoilla kuten aiemmin vaan kaveri vaan pelaa.

Nyt pohdin, kerronko lapseni kaverin äidille tästä vai en... Lapseni kertoi minulle asian luottaen minuun. Joten en haluaisi pettää luottamusta. Mutta toisaalta minusta se lapsen kaveri vaikutti jo pari kk sitten peliriippuvaiselta käytöksestään päätellen, ennen kuin edes tiesin tästä.
 
Vanhempana tietysti haluaisin tietää, mutta oman lapsesi luottamuksen ja kaverisuhteen takia en kertoisi. Se tulee kuitenkin ilmi että pelaaminen on paljastunut teidän kautta.
 
Kertoisin kyllä. Voisikohan asia "selvitä" vanhemmille jollakin muulla tavalla, esim että saisivat kiinni itseteossa, niin ettei kaveri saisi tietää että lapsesi on kertonut siitä..

off topic: Sulla on fiksu lapsi :D
 
En kertoisi, koska kyse ei ole tuon pahemmasta asiasta. Kertoisin kyllä jos lapsi joisi alkoholia, tupakoisisi, varastelisi tms vanhemmilta salaa, mutta kun pelaa K9 peliä, niin en sekaantuisi asiaan, koska se ei kuulu minulle.

Jos lapseni pelaa minulta salaa jotain lastenpeliä, niin en haluaisi jonkun muun vanhemman sekaantuvan asiaan. Selvittäisin kyllä itse asian.
 
En kertoisi, koska kyse ei ole tuon pahemmasta asiasta. Kertoisin kyllä jos lapsi joisi alkoholia, tupakoisisi, varastelisi tms vanhemmilta salaa, mutta kun pelaa K9 peliä, niin en sekaantuisi asiaan, koska se ei kuulu minulle.

Jos lapseni pelaa minulta salaa jotain lastenpeliä, niin en haluaisi jonkun muun vanhemman sekaantuvan asiaan. Selvittäisin kyllä itse asian.

Jos kertoo vanhemmille niin että "käräyttäisivät" pojan. Näin ei selviäisi että teidän pojan kautta tullut...

Sanoisin vielä että peliriippuvuus on kuin mikä tahansa muu addiktio, ja räjähdysmäisesti yleistynyt nuorilla. Juuri oli joku tutkimus että älypuhelimiin on nuoret jo niin koukussa, että koettavat itse jopa vähentää käyttöä. Siis koettavat. Itselläni hoidossa pahasti peliriippuvaisia, ja sanoisin että hoidon tulokset linjassa alkoholismiin, yhtä vaikea hoidettava. Ja se lähtee pienestä, aivan kuin alkoholismikin, ja yhtäkkiä elämässä ei nähdä mitään muuta mieltä kuin harjoittaa addiktiotaan. Peliriippuvuus on oikeasti vakavasti otettava asia.
 
Coc:ia pelaa kyllä ihan keski-iän ylittäneet miehet ja naisetkin ja siinä on globaali- sekä klaanichat mahdollisuus ja jutut on mitä on... Useimmat kannustavat kuitenkin selvästi nuorempia pelaajia koulunkäyntiin ja nukkumaankin, mutta tuon chat-ominaisuuden takia kannattaisin että asia otetaan kaverin vanhempien kanssa esille. Tullut huomattua että monetkin alaikäiset kyselevät toisten pelaajien ikiä ja mitä kouluja käyvät ym. tietoja kun eivät ymmärrä että ne tiedot näkyy myös ehkä sellaisille ihmisille keille ei tulisi muuten mieleenkään kertoa itsestään mitään.
 
Keskustelisin (oman) lapsen kanssa ja yrittäisin saada sovittua, että kerron sen kaverin vanhemmille. Pyytäisin, etteivät he kuitenkaan omalleen kertoisi, kuka on kielinyt.

Jos oma lapseni pelaisi salaa minulta, haluaisin ehdottomasti tietää asiasta.
 
En kertoisi ellen saisi lapseltani siihen lupaa. On yhtä noloa, että joku toinen kertoo luottamuksellisen asian eteenpäin (siis ap kielisi asiasta kaverin vanhemmille) kuin että lapsi itse kertoisi sen kaverin vanhemmille.

Olen itse joutunut tilanteeseen, jossa kerroin luottamuksellisen asian toiselle pyytäen pitämään sen salassa. Tämä toinen henkilö eli mieheni kertoi asian kuitenkin eteenpäin. Tämä luottamuksen pettäminen hävetti minua niin paljon, että olen pyrkinyt siihen, etten kerro miehelleni mitään muita henkilöitä koskevia luottamuksellisia asioita.
 
Vaikea asia. Itselleni on lasteni luottamus niin tärkeää, etten ole käräytellyt heidän kavereitaan varastelusta, tupakan poltosta enkä viinan juonnista, vaikka lapseni ovat kevereistaan tällaista kertoneet. Sen luottamuksen kun lapselta/teiniltä kerran rikkoo, niin sitä takaisin ei saa, ei ikinä.
Joku kysyi, haluaisiko itse kuulla, jos oma lapsi tekisi niin? Toki. Mutta.
Jos olisit itse lapsena/teininä ollut hämmentynyt jostain asiasta (esim. siitä, että kaveri varastaa tai polttaa) ja kertonut siitä äidillesi/isällesi pyytäen näitä pitämään asia omana tietomaan, luottaen heihin - miltä sinusta olisi tuntunut, jos luottamuksesi olisi petetty? Ja sinusta samalla tehty kantelupukki kaveripiirissä? Koska jossain vaiheessa kaveri saa kuitenkin selville, mistä vanhemmat tietonsa saivat, aina.
 
et tietenkään kerro. asia ei sinulle sen enempää kuulu joten anna olla ja pidä lapsesi luittamus. oikeastikko ole valmis srikkomaan sen ikuisiksi ajoiksi kosk aniin siinä käy teet asian miten vain. lapsi ei ole tyhmä,muista se joten älä sinäkään ole
 

Yhteistyössä